Sosiaalihuollon palvelu-uudistus uhkaa asiakkaiden oikeuksia 

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?  

Uudistusta suunnitellut työryhmä ehdottaa, että sosiaalityöstä ja -ohjauksesta tehtävistä hallintopäätöksistä luovutaan. Hallintopäätös on asiakkaan oikeusturvan kulmakivi: se tekee palvelusta näkyvän, perustellun ja muutoksenhakukelpoisen. Ilman hallintopäätöstä asiakkaan asema heikkenee.   

Palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelman laatimista koskevaa velvoitetta ehdotetaan kevennettäväksi. Palvelutarpeen arviointi on sosiaalihuollon lakisääteinen prosessi, jossa kartoitetaan asiakkaan yksilöllinen tilanne, tuen tarve ja asiakkuuden edellytykset. Samalla kuullaan asiakkaan omat toiveet, mielipiteet ja näkemykset sekä laaditaan suunnitelma tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä. Prosessi varmistaa, että tuki on oikea-aikaista, palvelut toimivat yhteen ja vastuista sekä käytännön toteutuksesta on sovittu. Tämä asiakkaan edun mukainen rakenne tulee säilyttää entisenlaisena.  Miltä kuulostaisi, jos terveydenhuollon vastaavaa prosessia – potilaan tutkiminen, diagnoosin tekeminen ja hoitosuunnitelman laatiminen – kevennettäisiin?  

Myös sosiaalihuollon omatyöntekijän nimeämisen velvoittavuutta ehdotetaan kevennettäväksi, vaikka terveydenhuollossa kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan, kohti omalääkärimallia. Sosiaalihuollon asiakkailla on usein kasautuneita ongelmia, jotka edellyttävät useita samanaikaisia palveluita ja tukitoimia. Omatyöntekijällä on keskeinen rooli kokonaisuuden koordinoijana ja asiakkaan edun edistäjänä. Siksi asiakkaan oikeus omatyöntekijään tulee säilyttää.  

Sosiaalityöllä ja -ohjauksella vastataan myös päihteiden ongelmakäyttöön. Työryhmä ehdottaa sosiaalihuoltolakiin muutosta, jossa päihde- ja riippuvuustyön erityiset palvelut rajattaisiin koskemaan vain avomuotoista tukea. Avomuotoinen kuntoutus ei kuitenkaan aina vastaa asiakkaan tarpeita, eikä ole riittävän tukevaa. Laitosmuotoinen päihde- ja riippuvuustyö tulee säilyttää sosiaalihuoltolaissa – joko nykyisessä palvelupykälässä, omana uutena pykälänään tai osana laitospalveluja koskevaa sääntelyä. 

Päihdetyön erityisenä palveluna säädetyn päiväkeskuspalvelun toteuttamiseen ehdotetaan joustoa, jolloin asiakkaiden tuen tarpeisiin voitaisiin vastata myös muilla tavoin. Päiväkeskus on matalan kynnyksen palvelu, jonne jokainen on tervetullut ilman ehtoja. Jos palvelu ei säily lakisääteisenä, on todellinen riski, että sitä ei tarjota lainkaan. Olisi epäinhimillistä tinkiä palvelusta, joka turvaa ihmisen perustarpeet: mahdollisuuden lepoon, lämpöön, ruokaan ja peseytymiseen.  

Suomessa on noin 89 000 lasta, joiden vanhemmista vähintään toisella on ollut vakava päihdeongelma ennen lapsen täysi-ikäisyyttä. Työryhmä esittää lastensuojelun avohuollon toimien siirtämistä sosiaalihuoltolain mukaisiin lapsiperheiden palveluihin, jolloin lastensuojelu määriteltäisiin jatkossa vain sijaishuolloksi. On totta, että sosiaalihuoltolakiin kuuluvia varhaisia palveluja vahvistamalla voidaan ehkäistä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Sosiaalihuollon asiakkuus on kuitenkin vapaaehtoista, toisin kuin lastensuojelun, ja perustuu vanhempien haluun ottaa apua vastaan. Lisäksi sosiaalihuollosta puuttuu lakisääteinen asiakasmitoitus, mikä väistämättä vaikuttaa tuen intensiivisyyteen. Lapsen edun tulee ohjata päätöksentekoa valmisteltaessa lapsia koskevaa lainsäädäntöä. Perheiden oikeus oikea-aikaiseen ja riittävään tukeen sekä lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, kehitykseen ja erityiseen suojeluun tulee turvata myös jatkossa.  

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein.  Sosiaalihuollon palvelu-uudistus uhkaa väljentää sosiaalihuoltoa koskevia säännöksiä ja heikentää palveluiden lakisääteisyyttä, sisältöä ja saatavuutta. Todellisena huolena on, että alueellinen eriarvoisuus kasvaa ja ihmisten oikeus sosiaalipalveluihin vaarantuu. Sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä järjestörahoituksen leikkaukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin,  eikä niiden yhteisvaikutuksia ole arvioitu. 

Sosiaalipalveluihin tarvitaan enemmän ennaltaehkäiseviä toimia, sillä kriisiytyneet elämäntilanteet johtavat raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen. Toimintamalleja tulee kehittää, rakenteellisia ongelmia purkaa, pirstaleista järjestelmää selkeyttää, palveluiden sisältöjä kehittää ja sote-yhteistyötä tiivistää. Tähän ei kuitenkaan tarvita asiakaslähtöisen sosiaalihuoltolain purkamista.  

Kannanotot

Uusi raportti: Päihdehoidon toteutuksessa koetut ongelmat yleisin syy ottaa yhteyttä päihdeasiamiestoimintaan 

 Vuonna 2025 päihdeasiamiestoiminta vastasi yhteensä 901 yhteydenottoon. Useimmiten yhteyttä otti päihdepalveluiden piirissä jo oleva tai sinne hakeutuva asiakas itse (62 % yhteydenotoista). 

Ammattilaisten osuus yhteydenotoista oli yhteensä 17,3 % ja läheisten osuus 15,9 %. Valtaosa yhteyttä ottaneista asiakkaista oli 30–49-vuotiaita (72,5 %) ja sukupuoleltaan miehiä (68,7 %). 

Yli puolet (50,4 %) yhteydenotoista koski hoitokäytäntöjä eli esimerkiksi korvaushoidon toteuttamista asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Päihdepalveluihin pääsy oli yhteydenoton syynä 27,4 %:lla ja noin joka viides (20,7 %) otti yhteyttä päihdepalveluissa koetun kohtelun vuoksi.  

Valtaosa (87,4 %) yhteydenottajista oli yrittänyt selvittää asiaansa itse ennen yhteydenottoa päihdeasiamiestoimintaan.  

”Yhteydenottajista 77,5 % koki saaneensa päihdeasiamiestoiminnasta tarvitsemansa avun ja pärjäävänsä itsenäisesti asian jatkoselvittelyssä”, kertoo päihdeasiamiestoiminnan erityisasiantuntija Marja Marttila. 

Päihdeasiamiestoiminta pitää tärkeänä, että eri-ikäisille suunnatuissa palveluissa panostetaan riippuvuusongelmien ennaltaehkäisyyn.  

Lisäksi hyvinvointialueiden tulee järjestää lakisääteiset päihdepalvelut sekä sosiaali-, että terveydenhuollossa. Hyvinvointialueiden omilla rakenteilla ei saa estää asiakkaiden oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa ja palvelua.  

”Esimerkiksi asiakasohjausryhmä ei voi tehdä arviota asiakkaan palvelutarpeesta tai päättää asiakastarpeiden mukaisista palveluista ja tukitoimenpiteistä ohi ammattilaisen”, Marttila muistuttaa. 

Raportin tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia ongelmia päihdepalveluita tarvitsevat ihmiset ja heitä auttavat ammattilaiset palvelujärjestelmässä kohtaavat.  

”Toivomme, että tieto voi osaltaan tukea palveluntuottajia päihdepalvelujen kehittämisessä asiakkaiden tarpeita vastaaviksi”, Marttila sanoo. 

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteydessä toimiva päihdeasiamiestoiminta on järjestöpohjaista ja palveluntuottajista riippumatonta edunvalvontaa. Tarjoamme maksutonta apua, jotta ongelmatilanteet palveluihin hakeuduttaessa ja palveluiden aikana ratkeavat. Toimintaan voivat ottaa yhteyttä päihdepalveluita vapaaehtoisesti hakevat ja palveluiden piirissä jo olevat ihmiset, heidän läheisensä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset.  

Lue koko tilastoraportti 2025.

Lisätietoja :

erityisasiantuntija Marja Marttila  

marja.marttila@ehyt.fi  

puhelin 050 464 6484  

Uutiset

Asiakkaan oikeudet eivät saa hukkua hyvinvointialueiden rakenteisiin

Valvontaviranomaiset ovat toistuvasti joutuneet puuttumaan hyvinvointialueiden käytäntöihin, joilla rajoitetaan sosiaalihuollon asiakkaiden oikeutta laissa säädettyihin palveluihin ja tukeen. Viimeisimpänä eduskunnan apulaisoikeusasiamies otti kantaa tapaukseen, jossa asunnoton päihderiippuvainen ihminen jäi vuoden ajaksi ilman tarvitsemaansa apua.

Hyvinvointialueen on toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Myös vaikeasti päihderiippuvaisten ihmisten lakisääteiset oikeudet ihmisarvoiseen kohteluun, välttämättömään huolenpitoon sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee turvata.

Asiakkaan kokonaistilanteen arviointi, palvelutarpeen yksilöllinen määrittely sekä sosiaalisten, terveydellisten ja rakenteellisten tekijöiden yhteensovittaminen ovat sosiaalityön ydinosaamista. Sosiaalihuollon virkasuhteisella ammattihenkilöllä on laissa säädetty itsenäinen harkinta- ja päätösvalta. Monilla hyvinvointialueilla toimivat asiakasohjausryhmät kuitenkin kaventavat tätä autonomiaa, ottavat päätösvallan itselleen ja vaarantavat asiakkaan oikeuden saada yksilölliseen tarpeeseen vastaavaa apua. Erityisen ongelmallista on, että lain mukaan sosiaalihuollolle kuuluva päätösvalta päihde- ja riippuvuustyöstä on paikoin siirretty terveydenhuoltoon.

Hyvinvointialueiden on noudatettava lainsäädäntöä ja valvovien viranomaisten ohjeita. Asiakasohjausryhmä ei voi arvioida asiakkaan palvelutarvetta eikä päättää palveluista. Hyvinvointialueen ohjeilla ei voi rajoittaa viranhaltijan harkintavaltaa tai asiakkaan oikeutta laissa säädettyihin palveluihin. Hyvää tavoittelevat lait eivät auta ketään, jos niiden soveltamisen tielle rakennetaan esteitä.

Kaisa Huttunen

puheenjohtaja

Sosiaalityöntekijäin liitto ry

Marja Marttila

erityisasiantuntija, päihdeasiamiestoiminta

Ehyt ry

Mielipide Helsingin Sanomat 28.1.2026

Kannanotot

Vesiposti-lehti vieraskynä: Talous kiristyy – toivo ei saa kadota

Talous on työkalu – ihmisten hyvinvointi päämäärä

Tiukka taloustilanne asettaa haasteita sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Hyvinvointialueet ovat reagoineet talouspaineisiin eri tavoin: on karsittu palveluita, kiristetty niihin pääsyä tai luovuttu ostopalveluista, vaikka oma palvelutuotanto ei riitä vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. Ihmisiä ohjataan enenevässä määrin sote-järjestöjen tuen piiriin, mutta samaan aikaan järjestöjen rahoitusta leikataan.

Talous ei saa olla itseisarvo, vaan väline hyvinvoinnin edistämiseen. Kun resursseja on vähän, ne on käytettävä viisaasti – niin, että jokainen toimenpide tuottaa arvoa ihmiselle. Jos tuki ei ole oikea-aikaista ja tarpeeseen vastaavaa, ongelmat syventyvät ja monimutkaistuvat, jolloin raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarve kasvaa. Lyhyen tähtäimen säästöt voivat pitkällä aikavälillä lisätä kustannuksia, heikentää hyvinvointia ja osoittautua inhimillisesti kestämättömiksi.

Lakisääteiset oikeudet turvana

Useat lait turvaavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeuksia. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa edistämään väestön terveyttä. Tämä tarkoittaa paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäiseviä toimia myös sitä, että yhteiskunnan eri osa-alueiden olosuhteita kehitetään väestön terveyttä tukeviksi. Lisäksi julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Terveydenhuoltolaki takaa asiakkaalle hänen tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuuden. Yhden ongelman hoitaminen ei saa estää muiden samanaikaisten terveysongelmien asianmukaista hoitoa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista turvaa oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, jossa yksityisyyttä kunnioitetaan, yksilölliset tarpeet huomioidaan, eri hoitovaihtoehdoista saa tietoa ja jossa potilaan kanssa toimitaan yhteisymmärryksessä.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista varmistaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuden laadultaan hyvää sosiaalihuoltoon, hyvään kohteluun sekä ihmisarvon, vakaumuksen ja yksityisyyden kunnioittamiseen. Asiakkaalle on annettava tietoa hänen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan, eri toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Itsemääräämisoikeus turvaa oikeiden osallistua ja vaikuttaa omien palvelujen suunnitteluun, jolloin toiveet, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Tuen tarpeet ja niihin vastaavat palvelut on kirjattu sosiaalihuoltolakiin.  Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä.

Lainsäädäntö velvoittaa ja etiikka ohjaa

Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu.Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, mutta työtä koskeva ohjeistus tai toimintakäytännöt eivät ole lain yläpuolella. Asiakkaiden lakisääteisiä oikeuksia ei saa kaventaa.

Sote-valvontalaki edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjiltä ja -tuottajilta – myös hyvinvointialueilta – omavalvontaa, jolla varmistetaan toiminnan lainmukaisuus sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöillä on ilmoitusvelvollisuus asiakas- ja potilastyössä havaituista lainvastaisuuksista, riskeistä ja epäkohdista. Ilmoituksen perusteella palvelunjärjestäjän tai muun valvonnasta vastaavan henkilön on ryhdyttävä toimenpiteisiin lainvastaisuuden tai epäkohdan korjaamiseksi. Jos ongelmaa ei korjata viivytyksettä, tulee ammattilaisen ilmoittaa asiasta salassapitosäännösten estämättä valvontaviranomaiselle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työtä ohjaavat myös ammattieettiset periaatteet. Ne kuvaavat arvoja, joihin ammattilaisen toiminta perustuu. Etiikka täydentää lakeja ja käytäntöjä. Säästöpaineiden keskellä etiikan merkitys korostuu. Jos laki tai hyvinvointialueen käytännöt ovat ristiriidassa etiikan kanssa, eettinen harkinta auttaa turvaamaan asiakkaan oikeudet ja puolustamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Toivo ja muutos kulkevat rinnakkain

Palvelut ovat välttämättömiä, mutta suuren elämänmuutoksen tueksi vaaditaan myös muuta. Muutos edellyttää aikaa, luottamusta ja uskoa parempaan. Se edellyttää toivoa. Elämänmuutoksen keskellä jokainen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen – läheisen, vertaisen tai ammattilaisen – joka ylläpitää toivoa silloinkin, kun oma usko horjuu. Ihmisen, joka kuuntelee, kohtaa, motivoi ja vahvistaa luottamusta tulevaan.  

Päihdeongelmasta toipuminen ei tarkoita ainoastaan päihteettömyyttä. Usein se edellyttää myös ympäristön muuttamista ja irtautumista päihteitä käyttävästä kaveripiiristä. Yksinäisyyden tunne voi olla musertava, ja siksi tilalle tarvitaan uusia, turvallisia ihmissuhteita. Ne luovat pohjan toipumiselle ja selviytymiselle.

Vertaistuki edistää toipumista luomalla ja ylläpitämällä toivoa. Vertaistuki perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja syvälliseen ymmärrykseen, jota ei voi oppia kirjoista. Vertainen on kulkenut samanlaisen polun. Jaettujen kokemusten kautta päihderiippuvuuteen usein liittyvä häpeä hälvenee, ja samalla vahvistuu usko muutoksen, toipumisen ja uuden päihteettömän elämän mahdollisuuteen.  

Luottamus tulevaan ja toivon ylläpitäminen ovat keskeisiä toipumisessa. Toivo ei ole pelkkä tunne – se on muutoksen ja toipumisen perusta. Toivo on voima, joka antaa suunnan ja kannattelee vaikeina hetkinä.  Silloinkin, kun mikään ei vielä ole muuttunut, toivo on ensimmäinen askel kohti parempaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Vesiposti-lehden numerossa 3/2025 ja A-kiltojen liiton nettisivulla.

Blogitekstit

Talentia-lehti: Päihdepalveluiden uudistusta pidetään tärkeänä, mutta toteutus takkuaa

Vuoden 2023 päihdepalveluiden lainsäädäntöuudistus pyrki tuomaan selkeyttä sosiaali- ja terveydenhuollon välille ja varmistamaan yhteistyön. Käytännön toteutumista haastavat lukuisat seikat.  

Nykyään päihdehuollosta säädetään sekä sosiaalihuolto- että terveydenhuoltolaissa. 
– Vanhassa päihdehuoltolaissa ei ollut juuri mitään konkreettista päihdehuollon sisällöstä. Nyt on ensimmäistä kertaa määritelty sosiaalihuollon vähimmäispalvelut, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Virva Juurikkala. 


Samana vuonna lainsäädäntöuudistuksen kanssa toteutettiin myös soteuudistus.  
– Uuden lainsäädännön tuki helpotti hyvinvointialueiden palveluiden yhtenäistämistä. Samalla alueilla on isot alijäämät ja säästötavoitteet, jotka hidastavat uudistusten etenemistä, toteaa STM:n lääkintöneuvos Helena Vorma. 

Päihdeasiamiestoimintaa satoja yhteydenottoja
EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminnan mukaan lainsäädäntöuudistus on tärkeä, mutta monilla hyvinvointialueilla päihdepalvelut keskittyvät terveydenhuoltoon. 
– Tämä kaventaa asiakkaiden mahdollisuuksia saada apua. Vaarana on, että päihdeongelman sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus jää vaille riittävää huomiota, sanoo päihdeasiamiestoiminnan erityisasiantuntija Marja Marttila. 
Vuonna 2024 Ehyt ry:n päihdeasiamiestoimintaan tuli yhteensä 786 yhteydenottoa, useimmiten asiakkailta, mutta myös läheisiltä ja ammattilaisilta. Yhteydenottoja tuli lähes kaikilta hyvinvointialueilta. 
Ongelmia liittyy muun muassa palveluiden hajanaisuuteen, palveluun pääsyn kriteereihin, kohteluun päihdepalveluissa, hoitokäytäntöihin, sosiaaliturvaan ja digipalveluiden saavutettavuuteen. 

– Akuutti päihdeongelma vie voimavaroja ja heikentää toimintakykyä eikä kaikilla ole osaamista tai edes välineitä asioida sähköisesti. Hyvinvointialueiden on tärkeää kiinnittää huomiota asiointikanaviin ja palveluiden saavutettavuuteen. Esimerkiksi tarjottu avopalvelu ei aina ole asiakkaan tuen tarpeisiin riittävää, jos tarve olisi laitosmuotoiselle päihdehoidolle tai -kuntoutukselle. Ostopalveluita on kuitenkin karsittu.  
Marttilan mukaan sosiaalihuollon työntekijöitä huolestuttaa ammatillisen harkintavallan kaventuminen. Hyvinvointialueilla on asiakasohjausryhmiä, joissa sosiaalihuollon ammattilainen ei päätäkään arvioonsa perustuvista ja asiakassuunnitelmaan kirjatuista sosiaalipalveluista. 
– Päätöksentekijänä toimii asiakasohjausryhmä. Tämä on juridisesti kyseenalaista.  
Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että asiakkailla on oikeus saada päihdepalvelut myös sosiaalihuollosta. Tällöin palveluiden tulee pohjautua sosiaalihuollon ammattihenkilön tekemään palvelutarpeen arviointiin ja hallintopäätökseen. 
Taloudelliset syyt eivät myöskään saa rajoittaa palveluiden saantia. Apulaisoikeusasiamies on tuoreessa ratkaisussaan todennut, että vaikka hyvinvointialueella on oikeus antaa asiakkaan palveluita koskevaa päätöksentekoa ja määrärahojen riittävyyttä koskevia ohjeita, ei niillä voida rajoittaa sosiaalihuollon asiakkaiden oikeutta laissa säädettyihin palveluihin tai tukeen. 


Lukuisia haasteita
Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Irina Kaarnakari tunnistaa lukuisia päihdepalveluihin liittyviä haasteita. Kaarnakari tekee myös päihdesosiaalityöhön liittyvää väitöskirjaa. 
– Helsingissä päihdepalveluja järjestetään sekä sosiaalihuollon-, että terveydenhuollon palveluna päihdepoliklinikalta, mutta lähes kaikkialla muualla ne ovat terveydenhuollon alla. Silloin niihin sovelletaan terveydenhuoltolain valinnanvapautta. 
Tämä tarkoittaa, että asiakas voi saada sosiaalihuoltolain palveluita asuinpaikkakunnaltaan ja terveydenhuollon palveluita valitsemastaan paikasta. 
– Helsingissäkin voi käydä niin, että asiakas valitsee terveydenhuollon palvelut esimerkiksi Vantaalta. Kokonaisuus ei tällöin ole kenenkään hallussa. 
Kaarnakarin mukaan nykytilanne luo jännitteitä terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten välille, etenkin ilman selkeitä prosesseja. Hän on kuullut terveydenhuollon kritiikkiä, jossa sosiaalialan työ nähdään byrokraattisena ja palvelutarpeen arviointi viivästyksenä. Riippuvuudesta toipuminen on kuitenkin kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä.  
– Sosiaalityön täytyy korostaa sitä, että voimme olla aktiivisesti mukana asiakkaan kuntoutuksessa ja myöntää palveluita.  
Asiakkaalla on oikeus päihdepalveluihin myös sosiaalihuollossa.
Kaarnakari on huolestunut myös siitä, ettei nykyisen lain sisältö ole kaikilla sosiaalialan ammattilaisillakaan täysin hallussa. Hän muistuttaa jatkuvasti, että lainsäädäntö ohjaa tarkasti esimerkiksi asiakassuunnitelmista, hoidosta ja kuntoutuksesta. 
– Tämä on vaativa erityisala. Ilman vankkaa lainsäädännön selkänojaa ei voi turvata asiakkaan eikä omia oikeuksia. 
Kaarnakari katsoo, että asiakkaalle palvelut voivat näyttäytyä epämääräisiltä. Laki määrittää, että asiakkaan pitäisi aina tietää, saako hän sosiaali- vai terveydenhuollon palvelua.  
– Mutta jos ammattilainenkaan ei sitä oikein tiedä, miten asiakas voisi ymmärtää tilanteen? Päihdeongelmaisella ihmisellä on usein hätä, eikä hän mieti, onko kyseessä terveyden- vai sosiaalihuollon palvelu.  
Pahimmillaan kiireelliset ratkaisut ja puutteellinen yhteistyö voivat johtaa asiakkaan epäonnistumiseen toipumisessa. 
– Pyrkimys moniammatilliseen työparityöskentelyyn on jatkuva. Se on olennainen osa laadukkaita päihdepalveluja. 


Hyviä käytäntöjä tarvitaan lisää
STM:n tietoon ei ole tullut päihdepalveluiden keskittymistä terveydenhuoltoon. Juurikkalan ja Vorman mukaan sosiaalihuollon merkitys ymmärretään hyvinvointialueilla, mutta palveluita ja yhtenäisiä hyviä käytäntöjä tarvitaan lisää. 
Tämä ilmenee myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalihuollon työntekijöiden haastatteluissa. Haastateltavat esiintyvät jutussa nimettömänä.  
Osa haastateltavista kertoo palveluiden saannin hankaloitumisesta, johon vaikuttaa Marttilan mainitsema vastuusosiaalityöntekijän päätösvallan kaventuminen. Päätös asumispalveluista vaatii useita hyväksyntävaiheita eri tahoilta, kuten asiakasohjausryhmästä. 
– Ei ole oikein, että asiakkaan tilanteen tunteva sosiaalityöntekijä ei voi tehdä päätöksiä. Prosessin takia asiakas voi joutua odottamaan palveluita pahimmillaan kuukausia. Tilanne on erityisen vaikea asunnottomille.  
Ammatillisen harkintavallan kaventuminen sosiaalihuollossa huolestuttaa.
Haastateltavien mukaan vaikuttaa siltä, ettei käytäntö liity lainsäädäntöuudistukseen, vaan hyvinvointialueen säästöihin. Palveluita on myös liian vähän, ja niiden kriteerit ovat arveluttavia.  
– Palveluiden kriteereissä voidaan painottaa asiakkaan omaa sitoutumista, eikä sosiaalityöntekijän arviota.  
Osa haastateltavista on huomannut, ettei terveydenhuollossa tunneta sosiaalihuollon palveluita eikä niitä pidetä tasavertaisina. Lisäksi terveydenhuollon palvelut eivät vastaa niiden asiakkaiden tarpeisiin, joilla on haasteita palveluihin sitoutumisessa. 
Yksi haastateltava samalta hyvinvointialueelta kuitenkin kertoo, että heidän yksikössään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö ja työparityöskentely on vahvaa. Työpari on asiakkaan rinnalla koko polun ajan, ja fyysisen riippuvuuden lisäksi päästään puuttumaan tilanteen juurisyihin.  



Työparimalli toimii Keski-Suomessa
Myös Keski-Suomen hyvinvointialueen johtava sosiaalityöntekijä Kirsi Alonen kertoo yksikkönsä työparimallista.  
– Aina kun asiakas on lähdössä päihdekuntoutukseen, tilannetta arvioidaan työparina, joka koostuu sosiaalityöntekijästä ja terveydenhuollon koordinaattorista. Asiakkaat ovat antaneet mallista paljon myönteistä palautetta. 
Keski-Suomen hyvinvointialueella on laadittu terveyden- ja sosiaalihuollon kriteerit päihdekuntoutukseen. Näiden pohjalta toteutetaan yhteistä päihdekuntoutusarviota. 
– Mikäli asiakkaan päihdekuntoutuksen tarve muodostuu ensisijaisesti terveydenhuollollisista perusteista, niin terveydenhuolto vastaa maksusitoumuksen tekemisestä. Mikäli kyse on sosiaalihuollon perusteista, tekee sosiaalityöntekijä viranhaltijapäätöksen. 
Satakunnan hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluiden vastuualuejohtaja Matti Järvinen kertoo, että tarvittava lääkehoito on yksi elementti, mutta päihdekuntoutuksessa painopiste on sosiaalihuollon palveluissa. Heidän päihdeyksikössään tarjotaan katkaisuhoitoa ja päihdekuntoutusta. 
– Kuntoutusjakso on eräänlainen lähtölaukaus, mutta varsinainen muutos tapahtuu asiakkaan omassa ympäristössä. Sosiaalihuollon tukea tarvitaan, jotta arki saadaan toimimaan, Järvinen toteaa. 
Vaikka terveydenhuolto saa kritiikkiä, nimettömänä esiintyvä Pirkanmaan hyvinvointialueen päihdesairaanhoitaja korostaa monialaisen työn tärkeyttä.  
–  Tuemme yhdessä asiakkaita kokonaisvaltaisesti elämänhallinnassa eikä työni onnistuisi ilman sosiaalityöntekijöitä. Suorastaan vaadin yhteistyötä, ja täällä se myös toimii.   


Ilmoitusvelvollisuutta ei pidä unohtaa
Päihde- ja riippuvuuspalveluihin liittyvä palvelujärjestelmän seuranta ja raportointi kuuluvat THL:lle, joka tekee myös erillisselvityksiä. 
–  Vasta ilmestynyt hyvinvointialuekysely tuo uudenlaista tietoa palvelujen saatavuudesta myös sosiaalihuollossa, mistä aikaisemmin on ollut iso puute, STM:n Juurikkala toteaa. 
THL ja STM valmistelevat parhaillaan myös päihde- ja riippuvuuspalveluiden laatusuosituksia, joiden on tarkoitus valmistua 2026.  
Lainsäädännön noudattamisen varmistaminen hyvinvointialueilla puolestaan kuuluu aluehallintoviranomaiselle.  
–  Tässä asiassa ei ole tulkinnanvaraa. Hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut, Ehyt ry:n päihdeasiamiestoiminnan Marttila muistuttaa. 
Myöskään sosiaalihuollon ammattilaisen ilmoitusvelvollisuutta ei pidä unohtaa. 
– Sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on oikeus ja velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista esihenkilölle ja tarvittaessa valvovalle viranomaiselle. 

Haastattelu on julkaistu Talentia-lehdessä 9.5.2025

Uutiset

Tarkoittaako vaikeaselkoinen asiakirja, että lakisääteisiä sosiaalipalveluita tullaan karsimaan?

Sosiaalihuoltolaissa määritellään lakisääteiset palvelutehtävät, joiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Asiakirjan mukaan näitä palveluita ollaan nyt ottamassa tarkasteluun ja tavoitteena on purkaa yksityiskohtaista sääntelyä. Herää kysymys: ollaanko siis karsimassa lakisääteisiä sosiaalipalveluita?

Asiakirjassa esitetään, että hyvinvointialueet voisivat järjestää sosiaalihuollon vastuulla olevaa apua ja tukea aiempaa joustavammin tavoin. Tarkoittaako tämä, että jatkossa kukin hyvinvointialue saa itse päättää, mitä sosiaalipalveluja se tarjoaa?

Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevaa sääntelyä on tarpeen tarkastella uudelleen. Asiakirja korostaa myös ”asiakkaan oman vastuun ensisijaisuutta”. Onko tavoitteena siis kiristää perusteita, joilla sosiaalipalveluita jatkossa saa?

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta, sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on myös turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Myös sote-uudistuksen ytimessä on ollut palveluiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten nämä tavoitteet voivat toteutua, jos lakisääteisiä palveluita karsitaan, palveluihin pääsyyn asetetaan tiukempia ehtoja ja hyvinvointialueille annetaan vapaus määrittää tarjottavat palvelut itse?

Jos sosiaalihuollon asiakas ei saa tarvitsemiaan palveluita, saa niitä vain osittain tai saa vääränlaista apua, syntyy niin sanottua häiriökysyntää, jonka hinta on kallis – ei vain hyvinvointialueiden taloudelle, vaan ennen kaikkea inhimillisesti. Myös elämäntilanteiden kriisiytyminen johtaa usein raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.

On syytä kysyä: Mikä on yhteiskunnan palvelulupaus sosiaalihuollon asiakkaille? Kuka kantaa vastuun siitä, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteutuvat?

Marja Marttila

erityisasiantuntija, EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta

Mielipide Aamulehti 12.4.2025

Kannanotot

Päihdepalvelut ovat väärä säästökohde 

Ympärivuorokautista ja vahvaa erityisosaamista tarjoavien päihdehoito- ja kuntoutuslaitosten asiakasmäärät ovat kesästä alkaen tippuneet kroonisesti, koska hyvinvointialueet eivät ole antaneet hoitoon tai kuntoutukseen tarvittavia maksusitoumuksia. Vaikuttaa siltä, että nyt hoidetaan vain katkaisu ja akuutit vieroitusoireet, eikä pidempikestoisille hoito- ja kuntoutusjaksoille pääse. Rahahanat ovat kiinni. 

Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttö on yleistynyt ja esimerkiksi amfetamiinia ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioidaan olevan 31 100–44 300. Jos hoitoa ei saa, hoidetaan sairautta itse – mahdollisesti lisääntyvällä päihteiden käytöllä. Tällöin fyysinen ja henkinen terveydentila heikkenee entisestään ja raskaamman hoidon ja tuen tarve vain kasvaa. 

Riippuvuus sairastuttaa myös perheen ja läheiset. Suomessa on arvioitu olevan jopa kaksi miljoonaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten läheistä, joista osa on lapsia. Kriisiytyvät elämäntilanteet lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon – kuten lastensuojelun ja päivystyksellisen hoidon – tarvetta.  

Lisääntyvä avuntarve näkyy myös järjestöissä. Esimerkiksi päihdeasiamiestoimintaan tulee vuosittain yli 1000 yhteydenottoa päihteitä ongelmallisesti käyttäviltä asiakkailta, heidän läheisiltään ja heitä kohtaavilta ammattilaisilta. Päihdehoitoon ja -kuntoutukseen pääsyssä on suuria haasteita ja alueellista epätasa-arvoisuutta.  

Osa kansalaisista saa avun työterveyshuollosta. Osa voi itse rahoittaa tarvitsemansa päihdehoidon tai -kuntoutuksen. Osa jää kokonaan tarvittavien palveluiden ulkopuolelle. Eriarvoisuus kasvaa, syrjäytyminen ja päihdeongelmat sekä -haitat lisääntyvät. Jos päihteiden käyttöä joutuu rahoittamaan rikoksilla, on tällä vaikutusta myös yhteiskuntarauhaan.  

On ristiriitaista, että säästöjä haetaan nopealla aikataululla, vaikka päihteitä ongelmallisesti käyttävät ihmiset tarvitsisivat palveluja nopealla aikataululla. Päihde- ja riippuvuustyön tavoitteet – päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyvien terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta vaarantavien tekijöiden vähentäminen ja poistaminen – eivät toteudu palveluja karsimalla.   

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Jos ei ostopalveluna, niin omana palvelutuotantona.  Palvelutuotannon ja osaamisen on vastattava alueen asukkaiden tarpeisiin. Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa palveluidensa laatua ja riittävyyttä.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia haluamme muistuttaa lakiin perustuvasta oikeudesta ja velvollisuudesta ilmoittaa toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Viimekädessä Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Marja Marttila 

erityisasiantuntija 

Päihdeasiamiestoiminta 

Lähteet: 

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/juomiskulttuuri

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet

https://www.kuivinjaloin.fi/ammattilaisille/paihderiippuvuus-ja-laheiset

Blogitekstit

Säästöpaineet voivat johtaa vakaviin seurauksiin

Jos palveluja ei ole saatavilla silloin, kun tarve on, elämäntilanteet kriisiytyvät ja vakavien ongelmien ilmaantuminen on vain ajan kysymys. Esimerkiksi perhesurmat on kytketty hyvinvointijärjestelmän toimimattomuuteen ja siihen, ettei avun piiriin ole päässyt ajoissa. Taustalla on muun muassa mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä, perheväkivaltaa, huoltajuuskiistoja ja talousvaikeuksia. Ongelmia, joihin riittävillä ennaltaehkäisevillä ja korjaavilla toimilla olisi mahdollista puuttua.

Hyvinvointialueilla on pulaa paitsi rahasta, myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä. Avoimet työ- ja virkasuhteet säilyvät täyttämättöminä, kun rekrytointilupia kiristetään ja vuokratyövoiman käytöstä luovutaan. Työkuorma kasvaa. Osa henkilöstöstä joutuu kantamaan henkilökohtaisen virkavastuun työstä, jossa säästöpaineet ovat viemässä myös ammatillisen autonomian. Jatkuva ammattieettinen kuormitus on paitsi uhka työhyvinvoinnille, myös veto- ja pitovoimaa heikentävä tekijä.

Talouspolitiikan ei tulisi määritellä sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamista. Lyhytnäköiset säästöt ovat riski asiakas- ja potilasturvallisuudelle. Ne lisäävät raskaampien palveluiden tarvetta ja pitkällä aikavälillä myös kustannuksia. Asiakkaiden ja läheisten inhimillistä kärsimystä ei voi rahassa edes mitata.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, Päihdeasiamiestoiminta

Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry

Mielipide HS 30.8.2024

Kannanotot