Sosiaalihuollon palvelu-uudistus uhkaa asiakkaiden oikeuksia 

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?  

Uudistusta suunnitellut työryhmä ehdottaa, että sosiaalityöstä ja -ohjauksesta tehtävistä hallintopäätöksistä luovutaan. Hallintopäätös on asiakkaan oikeusturvan kulmakivi: se tekee palvelusta näkyvän, perustellun ja muutoksenhakukelpoisen. Ilman hallintopäätöstä asiakkaan asema heikkenee.   

Palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelman laatimista koskevaa velvoitetta ehdotetaan kevennettäväksi. Palvelutarpeen arviointi on sosiaalihuollon lakisääteinen prosessi, jossa kartoitetaan asiakkaan yksilöllinen tilanne, tuen tarve ja asiakkuuden edellytykset. Samalla kuullaan asiakkaan omat toiveet, mielipiteet ja näkemykset sekä laaditaan suunnitelma tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä. Prosessi varmistaa, että tuki on oikea-aikaista, palvelut toimivat yhteen ja vastuista sekä käytännön toteutuksesta on sovittu. Tämä asiakkaan edun mukainen rakenne tulee säilyttää entisenlaisena.  Miltä kuulostaisi, jos terveydenhuollon vastaavaa prosessia – potilaan tutkiminen, diagnoosin tekeminen ja hoitosuunnitelman laatiminen – kevennettäisiin?  

Myös sosiaalihuollon omatyöntekijän nimeämisen velvoittavuutta ehdotetaan kevennettäväksi, vaikka terveydenhuollossa kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan, kohti omalääkärimallia. Sosiaalihuollon asiakkailla on usein kasautuneita ongelmia, jotka edellyttävät useita samanaikaisia palveluita ja tukitoimia. Omatyöntekijällä on keskeinen rooli kokonaisuuden koordinoijana ja asiakkaan edun edistäjänä. Siksi asiakkaan oikeus omatyöntekijään tulee säilyttää.  

Sosiaalityöllä ja -ohjauksella vastataan myös päihteiden ongelmakäyttöön. Työryhmä ehdottaa sosiaalihuoltolakiin muutosta, jossa päihde- ja riippuvuustyön erityiset palvelut rajattaisiin koskemaan vain avomuotoista tukea. Avomuotoinen kuntoutus ei kuitenkaan aina vastaa asiakkaan tarpeita, eikä ole riittävän tukevaa. Laitosmuotoinen päihde- ja riippuvuustyö tulee säilyttää sosiaalihuoltolaissa – joko nykyisessä palvelupykälässä, omana uutena pykälänään tai osana laitospalveluja koskevaa sääntelyä. 

Päihdetyön erityisenä palveluna säädetyn päiväkeskuspalvelun toteuttamiseen ehdotetaan joustoa, jolloin asiakkaiden tuen tarpeisiin voitaisiin vastata myös muilla tavoin. Päiväkeskus on matalan kynnyksen palvelu, jonne jokainen on tervetullut ilman ehtoja. Jos palvelu ei säily lakisääteisenä, on todellinen riski, että sitä ei tarjota lainkaan. Olisi epäinhimillistä tinkiä palvelusta, joka turvaa ihmisen perustarpeet: mahdollisuuden lepoon, lämpöön, ruokaan ja peseytymiseen.  

Suomessa on noin 89 000 lasta, joiden vanhemmista vähintään toisella on ollut vakava päihdeongelma ennen lapsen täysi-ikäisyyttä. Työryhmä esittää lastensuojelun avohuollon toimien siirtämistä sosiaalihuoltolain mukaisiin lapsiperheiden palveluihin, jolloin lastensuojelu määriteltäisiin jatkossa vain sijaishuolloksi. On totta, että sosiaalihuoltolakiin kuuluvia varhaisia palveluja vahvistamalla voidaan ehkäistä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Sosiaalihuollon asiakkuus on kuitenkin vapaaehtoista, toisin kuin lastensuojelun, ja perustuu vanhempien haluun ottaa apua vastaan. Lisäksi sosiaalihuollosta puuttuu lakisääteinen asiakasmitoitus, mikä väistämättä vaikuttaa tuen intensiivisyyteen. Lapsen edun tulee ohjata päätöksentekoa valmisteltaessa lapsia koskevaa lainsäädäntöä. Perheiden oikeus oikea-aikaiseen ja riittävään tukeen sekä lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, kehitykseen ja erityiseen suojeluun tulee turvata myös jatkossa.  

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein.  Sosiaalihuollon palvelu-uudistus uhkaa väljentää sosiaalihuoltoa koskevia säännöksiä ja heikentää palveluiden lakisääteisyyttä, sisältöä ja saatavuutta. Todellisena huolena on, että alueellinen eriarvoisuus kasvaa ja ihmisten oikeus sosiaalipalveluihin vaarantuu. Sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä järjestörahoituksen leikkaukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin,  eikä niiden yhteisvaikutuksia ole arvioitu. 

Sosiaalipalveluihin tarvitaan enemmän ennaltaehkäiseviä toimia, sillä kriisiytyneet elämäntilanteet johtavat raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen. Toimintamalleja tulee kehittää, rakenteellisia ongelmia purkaa, pirstaleista järjestelmää selkeyttää, palveluiden sisältöjä kehittää ja sote-yhteistyötä tiivistää. Tähän ei kuitenkaan tarvita asiakaslähtöisen sosiaalihuoltolain purkamista.  

Tarkoittaako vaikeaselkoinen asiakirja, että lakisääteisiä sosiaalipalveluita tullaan karsimaan?

Sosiaalihuoltolaissa määritellään lakisääteiset palvelutehtävät, joiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Asiakirjan mukaan näitä palveluita ollaan nyt ottamassa tarkasteluun ja tavoitteena on purkaa yksityiskohtaista sääntelyä. Herää kysymys: ollaanko siis karsimassa lakisääteisiä sosiaalipalveluita?

Asiakirjassa esitetään, että hyvinvointialueet voisivat järjestää sosiaalihuollon vastuulla olevaa apua ja tukea aiempaa joustavammin tavoin. Tarkoittaako tämä, että jatkossa kukin hyvinvointialue saa itse päättää, mitä sosiaalipalveluja se tarjoaa?

Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevaa sääntelyä on tarpeen tarkastella uudelleen. Asiakirja korostaa myös ”asiakkaan oman vastuun ensisijaisuutta”. Onko tavoitteena siis kiristää perusteita, joilla sosiaalipalveluita jatkossa saa?

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta, sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on myös turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Myös sote-uudistuksen ytimessä on ollut palveluiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten nämä tavoitteet voivat toteutua, jos lakisääteisiä palveluita karsitaan, palveluihin pääsyyn asetetaan tiukempia ehtoja ja hyvinvointialueille annetaan vapaus määrittää tarjottavat palvelut itse?

Jos sosiaalihuollon asiakas ei saa tarvitsemiaan palveluita, saa niitä vain osittain tai saa vääränlaista apua, syntyy niin sanottua häiriökysyntää, jonka hinta on kallis – ei vain hyvinvointialueiden taloudelle, vaan ennen kaikkea inhimillisesti. Myös elämäntilanteiden kriisiytyminen johtaa usein raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.

On syytä kysyä: Mikä on yhteiskunnan palvelulupaus sosiaalihuollon asiakkaille? Kuka kantaa vastuun siitä, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteutuvat?

Marja Marttila

erityisasiantuntija, EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta

Mielipide Aamulehti 12.4.2025

Päihdeasiamiestoiminta lausui alkoholilain muuttamisesta

Vaikutukset terveyteen ja päihdepalveluihin
Alkoholin runsas käyttö lisää terveysriskejä, kuten merkittävästi suurempaa vaaraa sairastua erilaisiin syöpiin. Sairauksista aiheutuu kärsimystä ihmisille ja heidän perheilleen sekä kuluja koko yhteiskunnalle.
Alkoholin ongelmallinen käyttö johtaa myös päihdepalveluiden tarpeeseen ja palveluja tulee antaa yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Jo tällä hetkellä hyvinvointialueilla joutuu odottamaan päihdepalveluihin pääsyä liian kauan. Varsinkin laitospalveluihin, kuten päihdekuntoutukseen on vaikea päästä. Kun palveluja ei ole tarjolla, ihmisten päihdeongelmat pahenevat. Päihteitä ongelmallisesti käyttävien ja palveluita tarvitsevien määrä väistämättä lisääntyy, jos alkoholin saatavuus helpottuu kotiinkuljetuksen kautta. Palveluihin pääsy hidastuu ja vaikeutuu entisestään, vaikka siihen ei ole varaa.

Vaikutukset hyvinvointiin ja väkivaltatilanteisiin
Runsas alkoholin käyttö lisää väkivaltaa perheiden sisällä ja kohteena ovat erityisesti naiset. Alkoholin kotiinkuljetus on omiaan lisäämään alkoholinkäytön aiheuttamaa lähisuhdeväkivaltaa.
Alkoholi on yleisin taustatekijä väkivaltatilanteissa, onnettomuuksissa ja tapaturmissa. Humalahakuinen juominen lisää uhkaa syyllistyä väkivaltarikoksiin ja joutua niiden uhriksi.

Vaikutukset lapsiin ja nuoriin
Kun Suomessa alkoholia käytetään tyypillisesti kotiympäristössä, esitys todennäköisesti lisäisi alkoholin käyttöä erityisesti siellä, missä myös muut perheenjäsenet ja lapset asuvat. Tällä hetkellä maassamme on noin 89 000 lasta, joiden toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Alkoholiongelman ohella myös alkoholin riskikäyttö on yleistä suomalaisissa perheissä. Jo se aiheuttaa suurentuneen riskin lasten ja nuorten turvattomuuden tunteelle, pelkotiloille ja huolenpidon laiminlyönnille. Lasten ja nuorten huonovointisuus on laajasti tiedossa jo tähän mennessä. Hallitusohjelmassa on yleisesti todettu, että hallitus edistää lapsiperhemyönteistä politiikkaa kaikilla tasoilla ja kiinnittää huomiota lapsi- ja perhevaikutusten arviointiin päätöksenteossa. Esitys alkoholin kotiin kuljetuksesta lisää lasten pahoinvointia ja on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa.

Alkoholin kotiin kuljetuksen vaikutukset ihmisten tapaan hankkia ja käyttää alkoholia
Ulkomaisen tutkimuksen mukaan alkoholin riskikäyttäjät tekevät keskimääräistä enemmän alkoholin verkko-ostoksia ja hyödyntävät kotiinkuljetuksia. Alkoholia saadakseen ei tarvitse olla ajokuntoinen. Kotiinkuljetus voi johtaa myös pitkittyneeseen juomiseen ja suurempien alkoholimäärien hankkimiseen. Pikatilausten teko on helppoa ja tilaukset voi tehdä lyhyen harkinnan jälkeen impulsiivisesti. Kun ihmiset eivät pysty hallitsemaan omaa alkoholin käyttöään edes tällä hetkellä, uusi tilanne tekee alkoholin käytöstä heille entistä helpompaa ja hallitsemattomampaa. He tulevat tarvitsemaan erilaisia päihdepalveluita, joiden saatavuus jo nyt on vaikeaa.


Esitykseen liittyy liikaa ennakoitavissa olevia käytännön ongelmatilanteita, eivätkä kaikki ole edes tiedossa tässä vaiheessa.

Lue koko lausunto täältä