Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Lue lausunto kokonaisuudessaan
Download file lausunto_periaatteita_koskeva_laki

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui toimeentulotuen tarpeellisen suuruisten asumismenojen määrästä

ASUMISMENOJEN VAHVISTAMINEN

Asetusluonnoksen mukaan asumismenot vahvistetaan asunnon sijaintipaikkakunnan ja perhekoon perusteella ja ne perustuvat toimeentulotuen saajien ja yleisestä asumistuesta annetun lain mukaisen yleisen asumistuen saajien keskimääräisiin asumismenoihin.

Päihdeasiamiestoiminta huomauttaa, että ehdotettu määräytymistapa ei vastaa asumismenojen todellista suuruutta, eikä siten tuen saajien todellista tilannetta. Päihdeasiamiestoiminta esittää, että laskennassa huomioidaan eri alueiden todellinen vuokrataso, jota tulisi myös tarkastella riittävän usein. 

KUNTAKOHTAISET KOROTUKSET HYVÄKSYTTÄVIIN ASUMISMENOIHIN

Asetusluonnoksessa ehdotetaan, että perustoimeentulotuessa huomioitavia asumismenojen enimmäisrajoja nostetaan niissä kunnissa, joissa toimeentulotuen saajien keskimääräinen vuokra vuonna 2024 ylittää nykyisen rajan vähintään 20 eurolla.

Päihdeasiamiestoiminta pitää korotuksia oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä. Vuokrat ovat nousseet koko maassa. Kuntakohtaisia rajoja tulisi korottaa valtakunnallisesti, jotta toimeentulotuen saajien kohtelu on yhdenvertaista.

TOIMEENTULOTUKI JA ASUMISMENOT

Kela velvoittaa toimeentulotuen hakijaa etsimään edullisempaa asuntoa, jos asumismenot ylittävät kuntakohtaiset rajat, eikä hakijalla ole laissa määritelty erityistä perustetta asua kuntakohtaista rajaa kalliimmassa asunnossa.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että mahdollisuus muuttaa kohtuuhintaiseksi määriteltyyn asuntoon on sidoksissa paikalliseen asuntotarjontaan. Toimeentulotuen kokonaisuudistusta koskevassa lausunnossaan päihdeasiamiestoiminta esitti, että lakiin lisättäisiin peruste hyväksyä vuokranormin ylittävät kustannukset silloin, kun paikkakunnalla ei ole tarjolla kohtuuhintaista asuntoa.

ASUNNOTTOMUUS

Vuonna 2024 asunnottomien määrä kääntyi Suomessa nousuun ensimmäistä kertaa vuoden 2012 jälkeen. Keskeisiä syitä asunnottomuuden kasvuun on pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puute, heikennykset sosiaaliturvassa ja toimeentulotukikäytännöissä, korkeat asumis- ja elinkustannukset sekä maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen.

Päihdeasiamiestoiminta toteaa, että asuntopolitiikan tavoitteena tulee olla kohtuuhintainen asuntotuotanto ja siten kohtuuhintaisen asumisen mahdollistaminen kaikille. Asumismenojen kasvaessa tulee varmistaa, että perusturva ja asumistuki riittävät kattamaan asumisen kulut. Lisäksi on huolehdittava siitä, että tarjolla on riittävästi tuettua asumista ja asumispalveluja niitä tarvitseville.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui alkoholilain muuttamisesta

Tausta

Esityksen pohjalla on aiempi, 10.10.2024 annettu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi alkoholilain muuttamisesta. Esityksessä ehdotettiin, että alkoholijuomia voitaisiin toimittaa kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä. Euroopan komissio vaati hallitusta selventämään etämyyntisäännöksiä. Lausunnossa ei kuitenkaan edellytetty, että etämyyntioikeus pitäisi ulottaa koskemaan kaikkia juomalajeja, kuten väkeviä alkoholijuomia.

Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti ja Alko

Esityksen mukaan yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti Suomeen olisi sallittua. Rajat ylittävän etämyynnin kautta ostettuja alkoholijuomia saisi luovuttaa ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain alkoholijuoman toimittaja.

Alkoholijuomien toimitus vastaanottajalle olisi sallittua vain, jos alkoholijuoma olisi ostettu ja noudettu kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä. Kotimaisen vähittäismyynnin kohdalla alkoholijuoman toimittaja saisi luovuttaa ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia.

Ulkomaiset toimijat voisivat myydä mietojen lisäksi myös väkeviä alkoholijuomia suomalaisille kuluttajille. Myynti on tähän mennessä ollut mahdollista vain Alkolle. Ulkomaisten toimijoiden tulo markkinoille poistaisi Alkon monopoliaseman.  

Tutkimusten mukaan alkoholin vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmä on tehokas keino ennaltaehkäistä ja vähentää alkoholin kulutusta ja haittoja kansalaisten keskuudessa.

Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti ja suomalaiset vähittäismyyjät

Jos ulkomaiset toimijat saisivat myydä Suomeen myös väkeviä alkoholijuomia, suomalainen luvallinen vähittäismyynti ja ulkomaiset toimijat asetettaisiin epätasa-arvoiseen asemaan, kun suomalaisen vähittäismyynnin yläraja myös etämyynnissä on 8,0 ja 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Hallituksen tavoite edistää reilua ja avointa kilpailua ei toteutuisi.

Tämä voisi johtaa ei-toivottuihin seurauksiin, kuten kotimaisten yritysten hakeutumisen ulkomaille. Silloin yritys voi ilman lupa- ja ilmoitusvelvollisuutta myydä väkeviä alkoholijuomia Suomen kuluttajille. Todennäköisenä sijoitusmaana voisi tulla kysymykseen Viro.

Etämyynnin kielto yli 8,0 ja 5,5 tilavuusprosenttisille alkoholijuomille

Lakiesityksessä on pohdittu myös vaihtoehtoa, jossa ulkomainen etämyynti olisi kielletty yli 8,0/5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien osalta. Se turvaisi parhaiten Alkon monopoliaseman. Lisäksi vaihtoehto kohtelisi suomalaisia ja ulkomaisia toimijoita yhdenvertaisesti.  Tällä tavoin edistettäisiin myös kansanterveyttä.

Tämä toteuttamisvaihtoehto on kannatettava.

Alkoholijuomien toimitus

Lakiesityksessä on täsmennetty vastaanottajan iän tarkastamista siinä vaiheessa, kun alkoholijuoma luovutetaan vastaanottajalle. On kannatettavaa, että ikä aina tarkastetaan voimassa olevasta kuvallisesta henkilötodistuksesta, ajokortista tai passista. Tämä turvaa sen, että alkoholijuomat eivät päädy lasten ja nuorten käsiin.

Alkoholijuoman markkinointi

Voimassa olevan lain mukaan väkevän alkoholijuoman markkinointi on kielletty, mutta nyt hallituksen esitys sallisi mainostamisen tietyillä poikkeuksilla. Väkevää alkoholijuomaa saisi jatkossa mainostaa verkossa, jolloin valmistaja voisi markkinoida tuotteitaan omilla verkkosivuillaan tai sosiaalisen median tileillään. Vaikuttamismarkkinointi verkossa olisi kuitenkin kielletty lasten ja nuorten suojelemiseksi, koska he ovat paljon sosiaalisen median kanavilla.

Seuraamusmaksu

Rajat ylittävän etämyyjän tulee merkitä toimitukseen tieto siitä, että se sisältää alkoholijuomaa tai väkevää alkoholijuomaa. Jos hän ei sitä tee, lupaviranomainen voi määrätä seuraamusmaksun.

Seuraamusmaksun suuruuden tulee kuitenkin olla riittävän suuri, jotta sillä on merkitystä.

Lyhyt yhteenveto lakiehdotuksen kielteisistä vaikutuksista väestölle

Esityksellä tavoitellaan mm. kotimarkkinoiden kasvua ja suomalaisten vapauden lisääntymistä. Sen lisäksi ja ensisijaisesti tulee ottaa huomioon yksittäisiin ihmisiin, perheisiin, lapsiin, nuoriin ja yhteiskuntaan kohdistuvat useat kielteiset vaikutukset.

Alkoholin saannin helpottaminen kotiin kuljetettuna lisää alkoholin määrällistä käyttöä kotiolosuhteissa, joissa haittaa aiheutuu erityisesti lapsille ja nuorille turvattomuutena, pelkona ja hoidon laiminlyöntinä. Perheväkivalta lisääntyy.

Sosiaali-, terveys- ja päihdepalveluita tarvitaan entistä enemmän ja kustannukset kasvavat. Jo nyt hyvinvointialueilla joudutaan odottamaan päihdepalveluihin pääsyä liian kauan, vaikka tarve olisi ajankohtainen ja ilmeinen. Kun palveluja ei ole riittävästi tarjolla, päihdeongelmat pahenevat ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten määrä lisääntyy. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta

VELVOITE ILMOITTAUTUA TYÖTTÖMÄKSI TYÖNHAKIJAKSI JA HAKEA ENSISIJAISTA ETUUTTA

Kansaneläkelaitos kehottaisi ilmoittautumaan kokoaikatyön hakijaksi kuukauden määräajassa. Velvoite koskisi myös ensisijaisten etuuksien hakemista. Mikäli hakija ei näin toimisi, perusosaa alennettaisiin 50 prosentilla.

Ohjaus työvoimaviranomaiseen ei voi olla kaavamaista, vaan sen tulee perustua yksilölliseen harkintaan. Kansaneläkelaitos voi ohjata työnhakijaksi vain henkilöt, joilla on riittävä työ- ja toimintakyky hakea työtä ja työllistyä. Jos terveydelliset syyt tai elämänhallinnan haasteet vaikeuttavat työllistymistä ja työelämässä pärjäämistä, ohjauksen tulee kohdentua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

On kannatettavaa, että toimeentulotuen hakijat saavat heille kuuluvat ensisijaiset etuudet, jolloin tarve viimesijaiselle turvalle vähenee. Riittävään perusturvan tasoon tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Ensisijaisten etuuksien matala taso on osaltaan johtanut siihen, että toimeentulotuesta on joidenkin kohdalla muodostunut pitkäaikainen osa perusturvaa.

PERUOSAN ALENTAMINEN JA LEIKKAUS

Perusosan alentamisen enimmäismäärää nostettaisiin jopa 50 prosenttiin ja alentamisen kahden kuukauden aikaraja poistettaisiin. Ratkaisun perusosan alentamisesta tekisi Kansaneläkelaitos. Samalla Kansaneläkelaitokselta poistettaisiin ohjausvelvoite sosiaalihuoltoon. Lisäksi toimeentulotuen perusosaa ehdotetaan leikattavaksi 18 vuotta täyttäneiden osalta.

Lakiesityksellä ollaan rakentamassa vahvaa sanktiojärjestelmää, jonka vaikutuksia ei huomioida. Sanktioiden ei ole todettu edistävän työttömien aktivointia, vaan päinvastoin ruokkivan epäluottamusta palvelujärjestelmää kohtaan. Tutkimuksessa sanktiot on yhdistetty vakaviin taloudellisiin seuraamuksiin, jotka saattavat vain syventää köyhyysriskiä. Sanktioiden kielteiset seuraukset heijastuvat myös lasten hyvinvointiin.

Perusosan alentaminen edellyttää aina harkintaa ja yksilöllisen kokonaiselämäntilanteen huomioimista. Mikäli alentamiseen päädyttäisiin, ohjausvelvoite sosiaalihuoltoon tulee säilyttää. Ilman tarvittavaa tukea ja palveluita tuen hakijan syrjäytymisen kierre syvenee.

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata perusosaan kohdistuvia heikennyksiä, sillä perusosan taso ei tälläkään hetkellä riitä aina kattamaan sitä kulutuksen tasoa, joka sillä tulisi pystyä kattamaan.  Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet henkilöt ovat jo lähtökohtaisesti heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa. Perusosan tason heikentäminen vaarantaisi perustuslain mukaisen ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän toimeentulon.

HYVÄKSYTYT ASUMISMENOT

Kansaneläkelaitos ohjaa etsimään edullisempaa asuntoa, jos tuen hakijan asumismenot ovat suuremmat kuin asuinkunnan enimmäisrajat ja jos hakijalla ei ole laissa määriteltyä erityistä perustetta asua kuntakohtaista rajaa kalliimmassa asunnossa. Aikaa edullisemman asunnon etsimiselle on kolme kuukautta, jonka jälkeen asumismenoina hyväksytään asetuksessa säädetyn asumisnormin määrä. Lakiesityksessä edullisemman asunnon etsintää halutaan ”edistää” mm. asettamalla perustoimeentulotuen asumismenoihin 5 % omavastuuosuus.

Toimeentulotukea saavilla henkilöillä on erinäisiä haasteita, kuten maksuhäiriömerkintöjä, jotka hankaloittavat vuokra-asunnon saantia. Lisäksi mahdollisuus muuttaa edullisempaan asuntoon on riippuvainen kunnan vuokra-asuntotilanteesta. Päihdeasiamiestoiminta esittää, että erityisenä perusteena asumisnormin ylittävien kustannusten hyväksymiseen tulisi olla se, ettei tuensaajan paikkakunnalla ole tarjolla asumisnormien rajoissa olevaa asuntoa.

Vuokrat ovat nousseet koko maassa. Samanaikaisesti asumistukeen on tehty leikkauksia, jotka ovat osaltaan johtaneet pitkäaikaiseen toimeentulotuen tarpeeseen. Asumismenojen kasvaessa on tärkeää huolehtia siitä, että perusturva sekä asumistuki riittävät asumismenojen kattamiseen. Asumismenojen kohtuullistaminen voi vaarantaa toimeentulotukea saavan asiakkaan ja hänen perheensä asumisen sekä toimeentulon.

Ohjaus- ja alentamismenettely ei voi olla kaavamaista, vaan asiakkaan yksilöllinen tilanne ja olosuhteet tulee huomioida. Tätä voidaan tukea Kansaneläkelaitoksen ja hyvinvointialueen välisellä yhteistyöllä sekä Kansaneläkelaitoksen lakisääteisellä velvoitteella huomioida sosiaalihuollon lausunto.

TIEDON SAAMINEN JA LUOVUTTAMINEN

Toimeentulotukilakiin ehdotetaan muutosta, joka antaisi Kansaneläkelaitokselle oikeuden saada toimeentulotuen hakijaa tai saajaa koskevat välttämättömät tiedot suoraan rahalaitoksilta.

Tällä hetkellä rahalaitoksia koskeva tiedonsaantioikeus koskee vain sosiaalihuollon viranhaltijoita ja sitä ohjaa laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelytyössä ei ole kyse viranomaistoiminnasta, eikä sosiaalihuollon asiakassuhteista. Esitetyn tiedonsaantioikeuden laajentamisen todellinen tavoite vaikuttaa olevan kontrolli, joka ei vastaa tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön tavoitetta asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaan oikeudesta saada hyvää palvelua ja kohtelua.

Perustuslakivaliokunnan aiempaan kannanoton mukaan luonnollisen henkilön yksityiskohtaiset tilitiedot rinnastuvat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin. Päihdeasiamiestoiminta ei kannata Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeuden laajentamista koskemaan rahalaitoksia. Lainsäädäntöä ei tältä osin tule siirtää toimeentulotukilakiin.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Lainvalmistelussa erityistä huomiota tulee kiinnittää pienituloisiin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, sekä taloudellisten ja sosiaalisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Toimeentulotukilain kokonaisuudistuksen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten sekä yhteisvaikutusten arviointi on vähäistä, syy-seuraussuhteita ei tunnisteta, eikä tutkimustietoa hyödynnetä.

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata lakiesityksen viemistä käytäntöön nykyisessä muodossaan, sillä sen vaikutukset olisivat merkittäviä. Lakiesitys heikentäisi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja vaikuttaisi kielteisesti myös lapsiin.  Ennen etenemistä on välttämätöntä toteuttaa laaja ja huolellinen vaikutusarviointi, johon varataan riittävästi aikaa ja resursseja.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että sosiaaliturvaa ja sen riittävyyttä tulee tarkastella perus- ja ihmisoikeuskysymyksenä. Toteutuessaan lakiesityksen riskinä on aiheuttaa tuen saajille lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttavia kasautuvia tekijöitä. On arvovalinta asettaa taloudelliset säästöt etusijalle kasvavan eriarvoisuuden ja köyhyyden kustannuksella.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Talentia-lehti: Päihdepalveluiden uudistusta pidetään tärkeänä, mutta toteutus takkuaa

Vuoden 2023 päihdepalveluiden lainsäädäntöuudistus pyrki tuomaan selkeyttä sosiaali- ja terveydenhuollon välille ja varmistamaan yhteistyön. Käytännön toteutumista haastavat lukuisat seikat.  

Nykyään päihdehuollosta säädetään sekä sosiaalihuolto- että terveydenhuoltolaissa. 
– Vanhassa päihdehuoltolaissa ei ollut juuri mitään konkreettista päihdehuollon sisällöstä. Nyt on ensimmäistä kertaa määritelty sosiaalihuollon vähimmäispalvelut, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Virva Juurikkala. 


Samana vuonna lainsäädäntöuudistuksen kanssa toteutettiin myös soteuudistus.  
– Uuden lainsäädännön tuki helpotti hyvinvointialueiden palveluiden yhtenäistämistä. Samalla alueilla on isot alijäämät ja säästötavoitteet, jotka hidastavat uudistusten etenemistä, toteaa STM:n lääkintöneuvos Helena Vorma. 

Päihdeasiamiestoimintaa satoja yhteydenottoja
EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminnan mukaan lainsäädäntöuudistus on tärkeä, mutta monilla hyvinvointialueilla päihdepalvelut keskittyvät terveydenhuoltoon. 
– Tämä kaventaa asiakkaiden mahdollisuuksia saada apua. Vaarana on, että päihdeongelman sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus jää vaille riittävää huomiota, sanoo päihdeasiamiestoiminnan erityisasiantuntija Marja Marttila. 
Vuonna 2024 Ehyt ry:n päihdeasiamiestoimintaan tuli yhteensä 786 yhteydenottoa, useimmiten asiakkailta, mutta myös läheisiltä ja ammattilaisilta. Yhteydenottoja tuli lähes kaikilta hyvinvointialueilta. 
Ongelmia liittyy muun muassa palveluiden hajanaisuuteen, palveluun pääsyn kriteereihin, kohteluun päihdepalveluissa, hoitokäytäntöihin, sosiaaliturvaan ja digipalveluiden saavutettavuuteen. 

– Akuutti päihdeongelma vie voimavaroja ja heikentää toimintakykyä eikä kaikilla ole osaamista tai edes välineitä asioida sähköisesti. Hyvinvointialueiden on tärkeää kiinnittää huomiota asiointikanaviin ja palveluiden saavutettavuuteen. Esimerkiksi tarjottu avopalvelu ei aina ole asiakkaan tuen tarpeisiin riittävää, jos tarve olisi laitosmuotoiselle päihdehoidolle tai -kuntoutukselle. Ostopalveluita on kuitenkin karsittu.  
Marttilan mukaan sosiaalihuollon työntekijöitä huolestuttaa ammatillisen harkintavallan kaventuminen. Hyvinvointialueilla on asiakasohjausryhmiä, joissa sosiaalihuollon ammattilainen ei päätäkään arvioonsa perustuvista ja asiakassuunnitelmaan kirjatuista sosiaalipalveluista. 
– Päätöksentekijänä toimii asiakasohjausryhmä. Tämä on juridisesti kyseenalaista.  
Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että asiakkailla on oikeus saada päihdepalvelut myös sosiaalihuollosta. Tällöin palveluiden tulee pohjautua sosiaalihuollon ammattihenkilön tekemään palvelutarpeen arviointiin ja hallintopäätökseen. 
Taloudelliset syyt eivät myöskään saa rajoittaa palveluiden saantia. Apulaisoikeusasiamies on tuoreessa ratkaisussaan todennut, että vaikka hyvinvointialueella on oikeus antaa asiakkaan palveluita koskevaa päätöksentekoa ja määrärahojen riittävyyttä koskevia ohjeita, ei niillä voida rajoittaa sosiaalihuollon asiakkaiden oikeutta laissa säädettyihin palveluihin tai tukeen. 


Lukuisia haasteita
Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Irina Kaarnakari tunnistaa lukuisia päihdepalveluihin liittyviä haasteita. Kaarnakari tekee myös päihdesosiaalityöhön liittyvää väitöskirjaa. 
– Helsingissä päihdepalveluja järjestetään sekä sosiaalihuollon-, että terveydenhuollon palveluna päihdepoliklinikalta, mutta lähes kaikkialla muualla ne ovat terveydenhuollon alla. Silloin niihin sovelletaan terveydenhuoltolain valinnanvapautta. 
Tämä tarkoittaa, että asiakas voi saada sosiaalihuoltolain palveluita asuinpaikkakunnaltaan ja terveydenhuollon palveluita valitsemastaan paikasta. 
– Helsingissäkin voi käydä niin, että asiakas valitsee terveydenhuollon palvelut esimerkiksi Vantaalta. Kokonaisuus ei tällöin ole kenenkään hallussa. 
Kaarnakarin mukaan nykytilanne luo jännitteitä terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten välille, etenkin ilman selkeitä prosesseja. Hän on kuullut terveydenhuollon kritiikkiä, jossa sosiaalialan työ nähdään byrokraattisena ja palvelutarpeen arviointi viivästyksenä. Riippuvuudesta toipuminen on kuitenkin kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä.  
– Sosiaalityön täytyy korostaa sitä, että voimme olla aktiivisesti mukana asiakkaan kuntoutuksessa ja myöntää palveluita.  
Asiakkaalla on oikeus päihdepalveluihin myös sosiaalihuollossa.
Kaarnakari on huolestunut myös siitä, ettei nykyisen lain sisältö ole kaikilla sosiaalialan ammattilaisillakaan täysin hallussa. Hän muistuttaa jatkuvasti, että lainsäädäntö ohjaa tarkasti esimerkiksi asiakassuunnitelmista, hoidosta ja kuntoutuksesta. 
– Tämä on vaativa erityisala. Ilman vankkaa lainsäädännön selkänojaa ei voi turvata asiakkaan eikä omia oikeuksia. 
Kaarnakari katsoo, että asiakkaalle palvelut voivat näyttäytyä epämääräisiltä. Laki määrittää, että asiakkaan pitäisi aina tietää, saako hän sosiaali- vai terveydenhuollon palvelua.  
– Mutta jos ammattilainenkaan ei sitä oikein tiedä, miten asiakas voisi ymmärtää tilanteen? Päihdeongelmaisella ihmisellä on usein hätä, eikä hän mieti, onko kyseessä terveyden- vai sosiaalihuollon palvelu.  
Pahimmillaan kiireelliset ratkaisut ja puutteellinen yhteistyö voivat johtaa asiakkaan epäonnistumiseen toipumisessa. 
– Pyrkimys moniammatilliseen työparityöskentelyyn on jatkuva. Se on olennainen osa laadukkaita päihdepalveluja. 


Hyviä käytäntöjä tarvitaan lisää
STM:n tietoon ei ole tullut päihdepalveluiden keskittymistä terveydenhuoltoon. Juurikkalan ja Vorman mukaan sosiaalihuollon merkitys ymmärretään hyvinvointialueilla, mutta palveluita ja yhtenäisiä hyviä käytäntöjä tarvitaan lisää. 
Tämä ilmenee myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalihuollon työntekijöiden haastatteluissa. Haastateltavat esiintyvät jutussa nimettömänä.  
Osa haastateltavista kertoo palveluiden saannin hankaloitumisesta, johon vaikuttaa Marttilan mainitsema vastuusosiaalityöntekijän päätösvallan kaventuminen. Päätös asumispalveluista vaatii useita hyväksyntävaiheita eri tahoilta, kuten asiakasohjausryhmästä. 
– Ei ole oikein, että asiakkaan tilanteen tunteva sosiaalityöntekijä ei voi tehdä päätöksiä. Prosessin takia asiakas voi joutua odottamaan palveluita pahimmillaan kuukausia. Tilanne on erityisen vaikea asunnottomille.  
Ammatillisen harkintavallan kaventuminen sosiaalihuollossa huolestuttaa.
Haastateltavien mukaan vaikuttaa siltä, ettei käytäntö liity lainsäädäntöuudistukseen, vaan hyvinvointialueen säästöihin. Palveluita on myös liian vähän, ja niiden kriteerit ovat arveluttavia.  
– Palveluiden kriteereissä voidaan painottaa asiakkaan omaa sitoutumista, eikä sosiaalityöntekijän arviota.  
Osa haastateltavista on huomannut, ettei terveydenhuollossa tunneta sosiaalihuollon palveluita eikä niitä pidetä tasavertaisina. Lisäksi terveydenhuollon palvelut eivät vastaa niiden asiakkaiden tarpeisiin, joilla on haasteita palveluihin sitoutumisessa. 
Yksi haastateltava samalta hyvinvointialueelta kuitenkin kertoo, että heidän yksikössään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö ja työparityöskentely on vahvaa. Työpari on asiakkaan rinnalla koko polun ajan, ja fyysisen riippuvuuden lisäksi päästään puuttumaan tilanteen juurisyihin.  



Työparimalli toimii Keski-Suomessa
Myös Keski-Suomen hyvinvointialueen johtava sosiaalityöntekijä Kirsi Alonen kertoo yksikkönsä työparimallista.  
– Aina kun asiakas on lähdössä päihdekuntoutukseen, tilannetta arvioidaan työparina, joka koostuu sosiaalityöntekijästä ja terveydenhuollon koordinaattorista. Asiakkaat ovat antaneet mallista paljon myönteistä palautetta. 
Keski-Suomen hyvinvointialueella on laadittu terveyden- ja sosiaalihuollon kriteerit päihdekuntoutukseen. Näiden pohjalta toteutetaan yhteistä päihdekuntoutusarviota. 
– Mikäli asiakkaan päihdekuntoutuksen tarve muodostuu ensisijaisesti terveydenhuollollisista perusteista, niin terveydenhuolto vastaa maksusitoumuksen tekemisestä. Mikäli kyse on sosiaalihuollon perusteista, tekee sosiaalityöntekijä viranhaltijapäätöksen. 
Satakunnan hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluiden vastuualuejohtaja Matti Järvinen kertoo, että tarvittava lääkehoito on yksi elementti, mutta päihdekuntoutuksessa painopiste on sosiaalihuollon palveluissa. Heidän päihdeyksikössään tarjotaan katkaisuhoitoa ja päihdekuntoutusta. 
– Kuntoutusjakso on eräänlainen lähtölaukaus, mutta varsinainen muutos tapahtuu asiakkaan omassa ympäristössä. Sosiaalihuollon tukea tarvitaan, jotta arki saadaan toimimaan, Järvinen toteaa. 
Vaikka terveydenhuolto saa kritiikkiä, nimettömänä esiintyvä Pirkanmaan hyvinvointialueen päihdesairaanhoitaja korostaa monialaisen työn tärkeyttä.  
–  Tuemme yhdessä asiakkaita kokonaisvaltaisesti elämänhallinnassa eikä työni onnistuisi ilman sosiaalityöntekijöitä. Suorastaan vaadin yhteistyötä, ja täällä se myös toimii.   


Ilmoitusvelvollisuutta ei pidä unohtaa
Päihde- ja riippuvuuspalveluihin liittyvä palvelujärjestelmän seuranta ja raportointi kuuluvat THL:lle, joka tekee myös erillisselvityksiä. 
–  Vasta ilmestynyt hyvinvointialuekysely tuo uudenlaista tietoa palvelujen saatavuudesta myös sosiaalihuollossa, mistä aikaisemmin on ollut iso puute, STM:n Juurikkala toteaa. 
THL ja STM valmistelevat parhaillaan myös päihde- ja riippuvuuspalveluiden laatusuosituksia, joiden on tarkoitus valmistua 2026.  
Lainsäädännön noudattamisen varmistaminen hyvinvointialueilla puolestaan kuuluu aluehallintoviranomaiselle.  
–  Tässä asiassa ei ole tulkinnanvaraa. Hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut, Ehyt ry:n päihdeasiamiestoiminnan Marttila muistuttaa. 
Myöskään sosiaalihuollon ammattilaisen ilmoitusvelvollisuutta ei pidä unohtaa. 
– Sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on oikeus ja velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista esihenkilölle ja tarvittaessa valvovalle viranomaiselle. 

Haastattelu on julkaistu Talentia-lehdessä 9.5.2025

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui viranomaistoiminnan sähköistä tiedoksiantoa koskevan lain muuttamisesta

Digitaalisilla palveluilla on mahdollista sujuvoittaa kansalaisten aika- ja paikkariippumatonta asiointia ja tehostaa viranomaismenettelyä.  Kuitenkin myös jatkossa tulee olla tarjolla vaihtoehtoisia asiointi- ja viestintäkanavia.

Haastavat elämäntilanteet, terveydelliset ongelmat, toimintakyvyn haasteet, korkea ikä, köyhyys, riittämätön kielitaito ja/tai heikot digitaidot voivat estää digitaalisten palveluiden käytön. Sähköinen asiointi tulee suunnitella riittävän helppokäyttöiseksi ja siten kaikille mahdolliseksi.

Kaikilla kansalaisilla ei ole välineitä tai tarvittavia yhteyksiä digitaaliseen asiointiin. Sähköisen asioinnin saavutettavuutta voidaan turvata julkisiin tiloihin sijoitetuilla tietoturvallisilla laitteilla ja paikan päällä tarjottavalla digituella.

Ehdotus mahdollistaisi sähköisen tiedoksiannon käyttämisen myös esitutkinnassa, poliisitutkinnassa sekä sakkomenettelyssä. Vapautensa menettäneillä henkilöillä ei välttämättä ole käytössä sähköisen asioinnin mahdollistavia välineitä. Tällöin tulee olla mahdollisuus perehtyä oikeusturvan kannalta välttämättömiin paperisiin asiakirjoihin.

Ehdotuksen mukaan oikeudenkäyntimaksua alennettaisiin, mikäli vireillepanija toimittaa asiaa koskevat tiedot suoraan hallinto- ja erityistuomioistuinten sähköiseen asiointipalveluun. Oikeudenkäyntimaksun porrastaminen asiointitavan mukaan asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Maksu samassa asiassa muodostuisi erisuuruiseksi eri henkilöille riippuen henkilön kyvystä ja mahdollisuudesta käyttää digitaalisia palveluita.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa palvelujen tulee olla saavutettavissa eri muotoisina kansalaisten erilaiset tarpeet huomioiden. Postitse paperilla tapahtuva tiedoksianto ja henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuus tulee säilyttää niiden kansalaisten kohdalla, joille sähköinen asiointi ei eri syistä ole mahdollista.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta

Yksityisen palveluntuottajan alihankintaan liittyvä sääntely

Päihdeasiamiestoiminta pitää mahdollisena, että ehdotetulla lakiesityksellä voidaan tukea ja täydentää hyvinvointialueiden omaa palvelutuotantoa sekä tuoda alueelle asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa erityisosaamista.

Vuokratyövoimaa tai yksityistä palveluntuottajaa käytettäessä hyvinvointialueen tulee kuitenkin varmistua siitä, että ammattihenkilöstö täyttää sosiaali- sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetuissa laeissa säädetyt kelpoisuusehdot ja että osaaminen on riittävää. Valvonta, vastuu ja ohjaus tulee jatkossakin säilyttää hyvinvointialueella koko hankintaketjun osalta.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus

Päihdeasiamiestoiminta kannattaa lakiesitystä hyvinvointialueen henkilöstöresurssien käytön seuraamisesta koskien henkilöstön vajeita, henkilöstön määrää, ikärakennetta ja vaihtuvuutta.

Sosiaalihuollon asiakasturvallisuus ja terveydenhuollon potilasturvallisuus vaarantuu, jos henkilöstöä ei ole asiakkaiden ja potilaiden tarpeisiin nähden riittävästi tai jos asiakkaita on yli lakisääteisten asiakasmitoitusten. Hyvinvointialueen päättäjillä ja johdolla on vastuu asiakas- ja potilasturvallisuudesta.

Henkilöstön vaihtuvuuden syistä kerättyä tietoa tulee hyödyntää hyvinvointialueilla johtamisen ja päätöksenteon tukena henkilöstön veto- ja pitovoiman parantamiseksi.

Sosiaalihuoltolain nojalla annettavan päätöksen oikaisuvaatimusmenettely

Sosiaalipalveluiden järjestämisestä tulee antaa asiakkaalle kirjallinen päätös, johon asiakkaalla on tarvittaessa oikeus vaatia oikaisua. Hyvinvointialue päättää oikaisuvaatimusten käsittelystä. Oikaisuvaatimukset voidaan käsitellä hyvinvointialueen toimielimessä tai siirtää toimivaltaa viranhaltijalle. Tällöin oikaisuvaatimuksen voi käsitellä myös se yksittäinen viranhaltija, joka on tehnyt alkuperäisen päätöksen.

Viranhaltijan päätöksillä on merkittäviä vaikutuksia asiakkaan oikeuksiin ja oikeusturvaan. Päätöksen tehneen yksittäisen viranhaltijan varaan jäävä oikaisuvaatimuksen käsittely ei turvaa oikaisuvaatimuksen puolueetonta käsittelyä, eikä menettelytapa ole myöskään esteettömyyden näkökulmasta perustelu.

Päihdeasiamiestoiminta kannattaa sosiaalihuoltolain muuttamista siten, että oikaisuvaatimukset käsittelee ja päätöksen antaa aina hyvinvointialueen toimielin. Lisäksi oikaisuvaatimusmenettelyssä tulee kiinnittää huomiota esittelijän esteettömyyteen. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia  

Palveluvalikoiman sääntelyn tarkoituksena on, että ihmiset saisivat jatkossa mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa ja palvelua, joiden on tutkitusti todettu edistävän terveyttä ja hyvinvointia.  Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille suunnatussa kyselyssä pyydettiin ottamaan kantaa mm. ihmisarvoon, osallisuuteen, sosiaali- ja terveydenhuollon tarveperiaatteisiin sekä kustannusvaikuttavuuteen. Kyselyllä kerättyä tietoa ja vastauksia hyödynnetään tulevassa säädösvalmistelussa. EHYTin päihdeasiamiestoiminta vastasi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteita koskevaan sidosryhmäkyselyyn.

Ihmisarvo on tärkeä palveluvalikoiman periaate. Päätöksenteko ei saa johtaa yksilötasolla kohtuuttomiin lopputuloksiin. Esimerkiksi rajoittamalla oikeutta viimesijaiseen turvaan, loukataan ihmisarvoa.

Osallisuus on kuulluksi tulemista ja sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja myös siihen, mitä palveluita tarvitsee. Järjestöjen osallisuus päätöksentekoprosessissa mahdollistaa heikoimmassa asemassa ja usein myös julkisten palveluiden ulkopuolella olevien kansalaisten äänen esiin tuomisen. Tosiasiallinen osallisuus toteutuu vain kiinnittämällä huomio kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

Sosiaalihuollon tarveperiaatteen mukaan resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Esitetty tarveperiaate ei panosta riittävällä tavalla ongelmien ennaltaehkäisyyn, joka on eettisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää.

Sosiaalihuollon toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden periaatteen toteutumista haastaa sosiaalihuollon kansallisen tietopohjan puuttuminen, vaikuttavuuden arvioinnin vähäisyys sekä tutkimusperustan ohuus. Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia.

Terveydenhuollon tarveperiaatteen mukaan terveydenhuollon resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Jokaiselle tulee turvata riittävät terveyspalvelut, eikä kenenkään sairaus saa jäädä hoitamatta. Sairauksien hoidosta säästäminen voi lyhyellä tähtäimellä tuoda säästöjä, mutta myös lisäkustannuksia, jos sairauksia ei hoideta oikea-aikaisesti.

Tterveydenhuollon kustannusvaikuttavuuteen tulee suhtautua varauksella. Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa jo tällä hetkellä piilopriorisointia, joka heijastuu hoidon tarpeen arviointiin, hoitoon pääsyyn ja hoidon toteutustapoihin. Raskaimmat seuraukset kantavat ne yksittäiset, haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, joiden hoitoon pääsy evätään kustannusvaikuttavuuteen vedoten.

Palveluvalikoimasta päättämisen periaatteiksi tulisi nostaa myös arvot ja etiikka sekä pysyvyys. Lainsäädännön avulla voidaan vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon eettisiä periaatteita ja arvoja. Ennaltaehkäisevän työn ja ehkäisevien toimien vaikutukset saadaan näkyviin rakentamalla palveluvalikoimaa pitkäjänteisesti.

Muut kommentit palveluvalikoiman periaatteista säätämiseen:

  • Mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuuksista kärsivät asiakkaat tulee nostaa samojen oikeuksien piiriin muiden sairausryhmien kanssa.
  • Osatyökykyisille tulee turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhteiskunnallinen osallisuus voi olla muutakin toimintaa kuin palkkatyötä, esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa.
  • Suomessa tehdään turhia huostaanottoja, jotka eivät liity kodin kasvuolosuhteisiin, vaan palvelujärjestelmän puutteisiin.
  • Hyvinvoinnin rakentaminen on sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä. Hyvinvointialueille tarvitaan sisäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön rakenteita ja ohjeistuksia.
  • Sosiaalihuolto ei ole alisteinen terveydenhuollolle. Esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöön tulee saada apua sekä terveydenhuollosta että sosiaalihuollosta.
  • Vaikuttavuus on ainoa kestävä tapa priorisoida palveluita. Jotta sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansallisesti tasalaatuisia ja asiakkaille yhdenvertaisia, vaikuttavuuden mittaamisen tulee olla hyvinvointialueita velvoittavaa.
  • Hallitusohjelmassa sosiaalihuoltoon kohdennetaan 100 miljoonan euron leikkaukset, vaikka tälläkään hetkellä sosiaalihuollossa ei pystytä vastaamaan oikea-aikaisesti asiakkaiden tuen tarpeisiin.
  • Sosiaali- ja terveysalan järjestöihin kohdentuvat leikkaukset (130 miljoonaa euroa) vaikuttavat järjestöjen mahdollisuuteen tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja julkista palvelujärjestelmää tukevaa työtä. Tämä tulee näkymään kasvavana tarpeena julkisilla palveluille.

    Lisätiedot:
    Marja Marttila
    erityisasiantuntija
    puhelin 050 464 6484
    marja.marttila@ehyt.fi 

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminnan alue- ja kuntavaalitiedote

Päihteitä ongelmallisesti käyttävien tie hoitoon ja palveluihin ei aina ole helppo. Vuosittain noin tuhat ihmistä hakee päihdeasiamiestoiminnasta apua saadakseen tarpeelliseksi kokemansa avun. Valitettavan usein myös päihderiippuvaisten läheiset jäävät ilman tukea. Lisäksi tilanne kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka välittävät päihdeasiamiestoimintaan huoltaan asiakkaiden ja potilaiden lakisääteisten oikeuksien toteutumisesta.

Hallitus on merkittävällä tavalla uudistanut alkoholipolitiikkaa tuomalla nykyistä vahvemmat alkoholijuomat päivittäistavarakauppoihin. Suunnitteilla on muitakin alkoholin myyntiä edistäviä ja saatavuutta helpottavia muutoksia, kuten alkoholin kotiinkuljetus. Päihdeasiamiestoiminta kantaa huolta lisääntyvistä päihdehaitoista, jotka tulevat kasvattamaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta. 

Saman aikaisesti hyvinvointialueiden tuottamiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kohdistetaan merkittäviä säästötoimia. Esimerkiksi sosiaalihuollon palveluvalikoimaan, johon mm. päihde- ja riippuvuustyö sekä työikäisten ja perheiden palvelut kuuluvat, kohdentuu 100 miljoonan euron säästöt. Päihde- ja riippuvuushoitoa tarjoavasta perusterveydenhuollosta haetaan 132 miljoonan euron säästöjä nostamalla hoitotakuuaikaa 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen.  

Päihdeasiamiestoiminta kehottaa kuntia ja hyvinvointialueita panostamaan riippuvuusongelmien ennaltaehkäisyyn, joka on niin inhimillisesti, kuin taloudellisesti järkevämpää kuin korjaava työ. Koska ennaltaehkäisy ei tavoita kaikkia, tulee hyvinvointialueiden turvata asukkailleen myös riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. 

Mahdollisia palveluiden heikennyksiä ei tule kohdentaa jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin, kuten lapsiin, nuoriin tai erityisen tuen tarpeisiin asiakkaisiin. Palveluiden priorisointia tulee tehdä pitkällä tähtäimellä, tutkittuun tietoon ja vaikuttavuuden arviointiin perustuen, jotta asiakas- ja potilasturvallisuutta ei vaaranneta.

Päihderiippuvuus on vakava sairaus, joka vaikuttaa laaja-alaisesti niin sairastuneiden itsensä kuin läheistenkin elämään. Päihderiippuvaisilla tulee olla samat oikeudet tarpeensa mukaiseen vaikuttavaan hoitoon, kuntoutukseen ja palveluihin kuin muillakin pitkäaikaisesti sairailla ihmisillä. Oikea-aikaisella sosiaali- ja terveydenhuollolla estetään tilanteiden kriisiytyminen ja kalliimpien erityispalveluiden ja erikoissairaanhoidon tarve.

Tutustu myös EHYT ry:n vaalitavoitteisiin:

Vaalit – EHYT ry

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata kumpaakaan mallia sellaisenaan, vaan esittää mallin B jatkotyöstämistä Sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnan esittämällä tavalla, jolloin lähtökohtina ovat:

  1. Monipuolisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaaminen tilanteessa, jossa siihen kohdistuu historian suurimmat kertaluonteiset rahoitusleikkaukset samalla, kun yhteiskunnan muutosnopeus on kovimmillaan sitten itsenäisen Suomen rauhan ajan historian sekä
  2. tuloksellinen ja vaikuttava avustusten kohdentaminen.

Selvityksessä eivät näy päihde- ja riippuvuustyötä tekevät järjestöt. Nämä järjestöt täydentävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja sekä toimivat tärkeänä yhteistyörakenteena ja väylänä julkisen sektorin palveluihin. Osa haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden palveluista on keskeisesti järjestötoimijoiden varassa.

Selvityshenkilö liittää päihdehäiriöt osaksi mielenterveydenhäiriöitä, jolloin päihdeongelman sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus jää puuttumaan. On myös huolestuttavaa, ettei selvityksessä mainita lainkaan huumeita, vaikka vuonna 2023 Suomessa menehtyi huumemyrkytyksiin 253 ihmistä.

Päihdeasiamiestoiminta kantaa huolta mahdollisesta poliittisen ohjauksen lisääntymisestä järjestötoiminnassa. Näkemyksemme mukaan ministeriössä ei voi olla riittävän syvää asiantuntemusta eri järjestöissä tehtävän työn teemoihin. Järjestöillä tulee säilyä oikeus suunnata toimintansa painopisteitä itsenäisesti, sekä kehittää joustavasti ratkaisuja kansalaisilta ja kentältä nouseviin tarpeisiin. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset