Lastensuojelulain muutoksilla vahvistetaan lapsen oikeutta suojeluun 

Terveydenhuollon tulee toteutua myös sijaishuollossa  

Nuorten huumekuolemia koskevassa Onnettomuustutkintakeskuksen raportissa on tuotu esiin lastensuojelulaitosten vaikeudet rajoittaa tai estää alaikäisten huumeiden käyttöä sijoituksen aikana. Pahimmillaan sijoitus ei katkaise nuoren päihdeongelmaa, vaan ongelmat voivat jatkua ja jopa pahentua.   

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan ”ensisijainen vastuu lapsen hoidosta ja huolenpidosta esimerkiksi silloin, kun kysymys on sijaishuollossa järjestettävästä mielenterveyshoidosta ja/tai päihderiippuvuushoidosta, on terveydenhuollon viranomaisilla”.   

Päihteitä ongelmallisesti käyttävillä alaikäisillä tulee olla sama oikeus terveydenhuollon palveluihin kuin täysi-ikäisilläkin. Palvelut voidaan toteuttaa monella tavalla, kuten liikkuvana palveluna, alaikäisille päihteidenkäyttäjille suunnatuissa omissa yksiköissä tai muilla tarkoituksenmukaisilla ratkaisuilla. Nuorten tarpeet ovat yksilölliset, joten myös palveluvalikoiman tulee olla riittävän laaja.  

Mielenterveyden haasteet voivat lisätä päihteiden käyttöä, ja päihteiden käyttö puolestaan mielenterveyden häiriöiden riskiä. Ongelmien yhtäaikaisuus ei saa muodostua esteeksi tarvittavan tuen ja hoidon saamiseksi molempiin ongelmiin. Lääkärikirja Duodecimin mukaan alaikäisen vaikea päihdehäiriö tulkitaan Suomessa vakavaksi mielenterveyden häiriöksi, ja se on siten mielenterveyslain mukaan peruste tahdosta riippumattomalle hoidolle. Tätä mahdollisuutta käytetään kuitenkin vähän.  

Lastensuojelulain 16 b -pykälä säätelee hyvinvointialueen järjestämisvastuuta. Se korostaa hyvinvointialueen velvollisuutta yhteensovittaa lapsen tarvitsemat palvelut tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.   

Lastensuojelulaki muuttui – lapsen oikeudet korostuvat myös rajoitustoimenpiteissä 

Lastensuojelulain ensimmäisen vaiheen muutokset tulivat voimaan 1.10.2026.  Muutosten tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja suojeluun sekä parantaa lastensuojelun mahdollisuuksia turvata lapsen arki. Lakimuutokset tuovat lastensuojeluviranomaisille ja sijaishuoltoyksiköille nykyistä selkeämpiä ja laajempia toimivaltuuksia.  

Lapsen mielipiteen huomioiminen säilyy keskeisenä periaatteena. Lapselle voidaan asettaa hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisia rajoja tasapainoisen kehityksen ja suojelun turvaamiseksi, mutta ensisijaisesti rajoista tulee keskustella lapsen kanssa. 

Hoito, kasvatus, valvonta ja huolenpito eivät saa olla lasta alistavia tai hänen ihmisarvoaan loukkaavia. Fyysinen koskeminen suojelu- tai kasvatustarkoituksessa on mahdollista vain lapsen edun turvaamiseksi. Aineiden ja esineiden poisottamista voidaan toteuttaa vasta, jos tavanomainen rajaaminen ei ole riittävää ja jos lapsi vaarantaa omaa kehitystä ja hyvinvointia.  

Henkilöntarkastukset tulee toteuttaa lasta kunnioittaen, mahdollisimman hienotunteisesti ja lapsen yksityisyyttä mahdollisimman vähän loukaten. Lisäksi tarkastusten tulee perustua perusteltuun epäilyyn, eikä niitä saa toteuttaa rutiininomaisesti.  

Kiinnipitäminen on aina lapseen kohdistuvan voimakeino, jonka tulee olla puolustettavaa lapsen ikä, käyttäytyminen ja tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Esimerkiksi jos lapsi poistuu luvatta sijoituspaikasta, ensisijaisena tavoitteena on edelleen lapsen vapaaehtoinen paluu.  

Muun muassa päihteisiin liittyviä valtuuksia täsmennettiin 

4 b§ mahdollistaa lastensuojelulaitoksessa sellaisten lapsen hallussa olevien aineiden ja esineiden poisottamisen, joiden voidaan epäillä vaarantavan lapsen tai muun henkilön henkeä tai terveyttä. Säännös koskee muun muassa päihtymiseen käytettäviä aineita ja niiden käyttöön soveltuvia välineitä sekä tietyin edellytyksin suuria rahavaroja, maksuvälineitä ja muita näihin verrattavia välineitä, hyödykkeitä, omaisuutta ja viestinnän mahdollistavia laitteita. Aiempi käsite ”haltuunotto” korvattiin käsitteellä ”poisottaminen”. Jos poistettua ainetta tai esinettä ei palauteta heti tilanteen rauettua, poisotosta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös (4 c§). 

Myös 65 §:ssä säädetään aineiden ja esineiden poisottamisesta lastensuojelulaitoksessa. Jos poisottamisesta ei ole mahdollista sopia lapsen kanssa eikä sitä voida viivyttää, laitoksen johtaja tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi käyttää poisottamiseen välttämättömiä ja puolustettavia voimakeinoja. Voimakeinojen käytössä on otettava huomioon lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi. 

66 §:n mukainen henkilöntarkastus liittyy lapsen suojaamiseen vakavilta terveyshaitoilta. Uuden sääntelyn myötä henkilöntarkastus voi koskea kaikkia 4 b§:ssä tarkoitettuja aineita ja esineitä. Henkilöntarkastus edellyttää aina perusteltua epäilyä, eikä sitä voi tehdä rutiininomaisesti.  

Henkilönkatsastusta koskevassa 66 a§:ssä viitataan huumausaineisiin, alkoholiin ja muihin päihtymystarkoituksessa käytettäviin aineisiin. Henkilönkatsastus voidaan tehdä, jos on perusteltu syy epäillä, että lapsi on käyttänyt tällaisia aineita. Näytteenottovaihtoehdoista on kuitenkin poistettu hiusnäyte sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi.  

Myös omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastamista sekä lähetysten luovuttamatta jättämistä koskeva 67 § laajenee koskemaan kaikkia uuden 4 b§:n mukaisia aineita ja esineitä, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on niitä hallussaan. Jos lapsen olinpaikka on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi kiireellisesti selvitettävä, saadaan hänen käytössään olevat tilat ja hallussaan oleva omaisuus tarkastaa. Lisäksi, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapselle osoitettu kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti taikka muu lähetys sisältää 4 b§:ssä tarkoitettuja aineita tai esineitä, lähetyksen sisältö saadaan tarkastaa kirjettä tai muuta luottamuksellista viestiä lukematta. 

Luvattomiin poissaoloihin voidaan puuttua aiempaa laajemmin 

Luvattomaan poistumiseen voidaan puuttua myös kiinnipitämällä lasta tietyin edellytyksin. 68 §:ssä säädetään lapsen kiinnipitämisestä lapsen rauhoittamiseksi esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita. Uusi 68 a§ mahdollistaa kiinnipitämisen myös luvattoman poistumisen estämiseksi laitoksesta tai sen yhteydessä olevalta piha-alueelta, jos lapsi voisi poistumisellaan saattaa itsensä tai toisen henkilön alttiiksi terveys- tai turvallisuusvaaralle. Kiinnipitäminen voi sisältää myös lapsen siirtämisen. 

Luvattomasti poistuneen lapsen tavoittamista voidaan tietyissä tilanteissa tehostaa myös sijaintitietojen avulla. 69 a§ laajentaa tietyissä vakavan vaaran tilanteissa sijoittajahyvinvointialueen oikeutta saada Hätäkeskukselta lapsen käyttämän liittymän tai päätelaitteen sijaintitiedot. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos hyvinvointialueen viranomaisen perustellun käsityksen mukaan lapsen päihteidenkäyttö vaarantaa vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään. 

Jos toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan perustellun käsityksen mukaan lapsi on asunnossa tai muussa olinpaikassa ja lapsen terveys, kehitys tai turvallisuus on vakavasti vaarassa, uusi 69 b§ mahdollistaa viranhaltijan pääsyn asuntoon tai muuhun olinpaikkaan, jos pääsy on lapsen terveyden ja kehityksen suojelemiseksi taikka turvallisuuden vaarantumisen estämiseksi välttämätöntä. Pykälä antaa myös mahdollisuuden pitää lapsesta kiinni, jotta siirtyminen kuljetukseen käytettävään autoon tai muuhun kulkuvälineeseen on mahdollista.     

69 c § koskee kiinniotetun lapsen kuljettamista takaisin laitokseen. Henkilöntarkastus ja aineiden sekä esineiden poisotto laajenevat koskemaan kuljetusvälinettä ja sen välitöntä läheisyyttä sekä kaikkia 4 b§:ssä mainittuja aineita ja esineitä. Säännös mahdollistaa tietyin edellytyksin myös välttämättömien voimakeinojen käytön henkilötarkastuksen toteuttamiseksi ja aineiden sekä esineiden poisottamiseksi. 

Uuden 69 e§:n mukaan sosiaalihuollon viranomainen voi saada poliisilta virka-apua lastensuojelulaitoksesta tai perhekodista luvatta poissaolevan lapsen kiinniottamiseksi ja kuljettamiseksi. Myös laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi tehdä virka-apupyynnön sosiaalihuollon viranomaisen lukuun. Oikeus virka-apuun syntyy, jos virka-avun perusteena oleva toimenpide estyy esimerkiksi turvallisuusriskin vuoksi. Poliisi on velvollinen avustamaan lapsen kuljettamisessa lähimpään mahdolliseen lastensuojelulaitokseen. 

Erityisen huolenpidon jaksoa voidaan käyttää pidempään 

Erityisen huolenpidon jakson tavoitteena on katkaista lapsen häntä itseään vahingoittava käyttäytyminen ja mahdollistaa kokonaisvaltainen hoito ja huolenpito. 60 b§:n mukaan sijoitus erityisen huolenpidon jaksolle voidaan tehdä vain, jos sijaishuoltoa ei voida muutoin toteuttaa, eivätkä terveydenhuollon palvelut sovellu tilanteeseen.  

Erityisen huolenpidon jakso ei ole rajoitustoimenpide, vaan sijaishuollon erityinen hoito- ja huolenpitomuoto. Lakimuutoksen myötä jakson enimmäiskesto piteni 30 + 30 vuorokaudesta 90 + 90 vuorokauteen.  

Myös erityisen huolenpidon jakson aikaisia rajoituksia koskevaa sääntelyä muutettiin. 72 §:n mukaan lapsen liikkumista voidaan jakson aikana rajoittaa ja henkilönkatsastus voidaan tehdä harkintaan perustuen ilman erillisiä rajoituspäätöksiä. Tavoitteena on turvata turvallinen ja päihteetön sijaishuolto jakson aikana. 

Yhteydenpidon rajoittaminen voi ulottua myös tunnistamattomiin henkilöihin 

Sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpitoa vanhempiin tai muihin läheisiin henkilöihin on voitu rajoittaa jo aiemmin tietyin edellytyksin, esimerkiksi silloin, kun yhteydenpito vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen tai yhteydenpidosta aiheutuu vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle. 

Uuden 62 §:n 3 momentin mukaan yhteydenpitoa voidaan nyt rajoittaa myös henkilöihin, joiden henkilöllisyyttä ei pystytä yksilöimään. Säännöksellä voidaan puuttua esimerkiksi tilanteisiin, joissa lapsen päihteiden käyttöön liittyy yhteydenpitoa tuntemattomiin päihteiden välittäjiin. Lyhytaikaisesta yhteydenpidon rajoituksesta voi päättää myös laitoksen johtajan sijainen (63 §). 

Uusi kuntouttava suljettu laitospalvelu tulee käyttöön vuonna 2027 

Seuraava merkittävä muutos tulee voimaan 1.1.2027, jolloin voimaan tulevat kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskevat 49 a–49 e §:t. 

Vähintään 12-vuotias lapsi voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun, jos se on välttämätöntä hänen suojelemisekseen omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavalta käyttäytymiseltä sekä hänen tarvitsemiensa kuntouttavien palvelujen ja pitkäjänteisen tuen järjestämiseksi. Lisäksi sijoituksen edellytyksenä on, ettei sijaishuoltoa voida lapsen omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisen vuoksi järjestää muulla tavalla, eikä erityisen huolenpidon jakso taikka muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sovellu tilanteessa käytettäväksi. 

Alle 12-vuotias voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun palveluun vain erittäin poikkeuksellisista ja painavista syistä. 

Palvelu tarjoaa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa tehostettua ja suunnitelmallista, sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliseen osaamiseen perustuvaa kuntoutusta. Kuntouttavan suljetun laitospalvelun tuottajalla on oltava lapsen suunnitelmallisen kuntoutumisen toteuttamiseksi käytettävissään erityisosaamista päihde- ja riippuvuushoidosta, lääketieteestä, psykologiasta, sosiaalityöstä sekä kasvatuksesta ja opetuksesta. Sijoituksen aikana tulee turvata myös muut lapsen tarvitsemat terveyden- ja sairaanhoidon palvelut. 

Lastensuojelu ja päihdehoito on sovitettava yhteen 

Lastensuojelulain muutokset vahvistavat lastensuojelun mahdollisuuksia turvata lapsen arkea ja puuttua tilanteisiin, joissa lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna. Samalla uudistuksessa korostuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittaminen lapsen tarpeita vastaavaksi kokonaisuudeksi. 

Rajoitustoimenpiteillä voidaan turvata lapsen turvallisuutta, mutta ne eivät korvaa päihde- ja mielenterveyshoitoa. Vaikeasti päihteitä käyttävä lapsi tarvitsee yksilöllisiin tuen tarpeisiinsa vastaavaa oikea-aikaista ja moniammatillista pitkäjänteistä tukea, johon yksi vastaus voi olla vuonna 2027 voimaan tuleva kuntouttava suljettu laitospalvelu.   

Lähteet: 

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu EOAK/487/2023 Lastensuojelun menettely https://oikeusasiamies.fi/documents/235872516/250541620/eoa-487-2023.pdf/98d7ac4f-808a-d675-5551-ab796c665359?t=1723723200899 (luettu 1.10.2026) 

Häkkinen, Margareeta (2026) Päihteiden käyttöön liittyvät tahdosta riippumattomat toimenpiteet. Lääkärikirja Duodecim https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00479 (luettu 1.10.2026) 

Lastensuojelulaki 417/2007 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2007/417#chp_10__sec_49d (luettu 1.10.2026) 

Onnettomuustutkintakeskus (2023) Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023 https://www.turvallisuustutkinta.fi/app/uploads/sites/8/2024/11/T2023-S1_Nuorten_huumekuolemat_tutkintaselostus.pdf (luettu 1.10.2026) 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2026. Koulutus: lastensuojelulainsäädännön 1.10.2026 voimaan tulevat muutokset. Tapahtumasivu ja esitysmateriaalit julkaistu 31.8.2026. Saatavilla: https://stm.fi/tapahtumat/2026-08-31/koulutus-lastensuojelulainsaadannon-1.10.2026-voimaan-tulevat-muutokset. 

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta (ns. yrityslähestymiskielto)

Tuomioistuimen määräämä pääsykielto

Elinkeinonharjoittaja hakisi pääsykieltoa ja käräjäoikeus määräisi sen tiettyä henkilöä vastaan. Tällöin olisi tärkeää varmistaa, onko juuri pääsykielto oikea ratkaisu. Jo nyt on käytettävissä liikkeenharjoittajan oma kielto, vartijat, järjestyksenvalvojat, kameravalvonta ja hälytysjärjestelmät. Lisäksi lähestymiskielto voidaan määrätä laajennettuna koskemaan oleskelua mm. suojattavan henkilön työpaikan läheisyydessä.

On arvioitu, että kauppaliikkeissä kävisi vuosittain noin 100 henkilöä, jotka aiheuttavat toistuvaa häiriötä. Päihdeasiamiestoiminnan näkökulmasta on pääteltävissä, että päihteitä ongelmallisesti käyttävät ihmiset ja mielenterveysongelmia kokevat ihmiset olisivat osa tätä henkilömäärää. Heidän elämänhallintansa on usein vaikeaa ja he ovat haavoittuvassa asemassa. Heillä on sairaus, joka vaikuttaa heidän toimintaansa, mutta he eivät aiheuta tahallaan hankalia tilanteita kaupassa. Heidän kohdallaan tulisi ensisijaisesti käyttää muita toimenpiteitä kuin tuomioistuimen määräämään pääsykieltoa.

Tuomioistuimen määräämä pääsykielto vaikeuttaisi välttämätöntä kaupassa käyntiä erityisen paljon pienillä paikkakunnilla, joilla on vain yksi kauppa ja seuraava on kaukana huonojen tai olemattomien kulkuyhteyksien päässä. Tähän tulee kiinnittää huomiota ja kohtuuttomat tilanteet tulee estää.

Jos pääsykielto määrättäisiin, sen on oltava kiellon kohteen kannalta syrjimätön ja kohtuullinen. On tärkeää ottaa huomioon mahdollisesta kiellosta henkilölle aiheutuvat seuraukset. Välttämätön asiointitarve tulee varmistaa.

Ratkaisusta olisi tiedotettava kiellon kohteelle niin selkeästi, että hän ymmärtää kiellon sisällön. Henkilön on saatava tietää, että kiellon rikkominen voi johtaa oikeudenkäyntiin ja rangaistukseen.

Paikanhaltijan antama pääsykielto ja julkisrauhan rikkominen

Olisi tärkeää pitää erillään tuomioistuimen määräämä pääsykielto ja paikanhaltijan itse antama pääsykielto, selkeyttää niiden välinen ero ja tiedottaa asiasta riittävästi.

Paikanhaltijan tulisi varmistaa se, että hänen antamansa pääsykielto kohtelee asiakaskuntaa neutraalisti, kohtuullisesti ja syrjimättömästi.

Toimivaltuudet pääsykiellon valvomiseksi

Pääsykieltoa valvottaessa tulisi ottaa erityisesti huomioon päihteitä ongelmallisesti käyttävät, mielenterveyden ongelmia kokevat ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja tunnistaa heidän tilanteensa ja tarpeensa. Heidän kohdallaan tulisi käyttää ensisijaisesti muita keinoja, kuten osaavaa kohtaamista ja ohjaamista tarvittaviin sosiaalihuollon, terveydenhuollon tai muihin palveluihin. Heidän erityistilanteestaan tulisi laatia ohjeet pääsykiellon valvojille.

Henkilötietojen käsittely

Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin lisättäisiin uusi 24 a §. Sen nojalla poliisi voisi luovuttaa elinkeinonharjoittajalle tietoja, jotka ovat välttämättömiä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakemiseksi. Näitä tietoja ovat mm. myymälässä tapahtuneita epäiltyjä rikoksia tai vakavaa häirintää koskevat tiedot:

  1. rikoksesta epäillyn tai poliisin toimenpiteen kohteen henkilötiedot
  2. epäilty rikos  
  3. muu toimenpide ja sen peruste
  4. tekoaika

Tietoja saisi käyttää vain tähän tarkoitukseen. Tietojen luovuttamisen ja käsittelemisen kanssa tulisi noudattaa erityistä huolellisuutta.

Muut huomiot esitysluonnoksesta

Esitysluonnoksen vaikuttavuusarviointia tulee täydentää päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten ja mielenterveysongelmia kokevien ihmisten osalta. Lisäksi yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoitusta koskevan asetuksen muuttamisesta (ns. STEA-avustukset)

Avustuksen myöntämistä puoltavat tekijät

On positiivista, että uudet kriteerit olisivat avustuksen myöntämistä puoltavia. Samalla tulee muistaa, että niiden kaikkien ei tarvitse toteutua avustuksen saamiseksi jo senkin takia, että avustuskohteet ovat keskenään erilaisia.

Konkreettinen kohtaava asiakastyö

Konkreettista asiakastyötä korostetaan esitysluonnoksessa liikaa. Julkisissa ja yksityisissä palveluissa on asiakkaita. Järjestöjen kohderyhmään kuuluvien ihmisten kanssa ei useinkaan synny varsinaisia asiakassuhteita, vaikka kohtaamiset ovat moninaisia toistuvia, pitkäkestoisia tai kertaluonteista. Myös päihdeasiamiestoiminnan neuvontatyö yhteyttä ottaville ihmisille on kohtaavaa työtä, ei kohtaavaa asiakastyötä.

Lisäksi on muistettava, että kohtaava työ ei ole mahdollista yksinään, vaan se vaatii tarpeelliset puitteet, kuten henkilöstöhallinnon, taloudenpidon ja muut rakenteet.

Toiminnan sopeuttaminen toimintaympäristön muutoksiin

Jos toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia, ne on toki otettava huomioon. Samalla on huomattava, että muutos ei ole tavoite. Avustettava toiminta voi tehdä laadukasta ja tuloksellista työtään myös samalla tavalla kuin aiemmin.

Toiminnan rinnakkaisuus ja päällekkäisyys

Jos järjestön toiminta on aidosti päällekkäistä toisen järjestön kanssa, se tulee huomioida avustuksia myönnettäessä. Tällöin on otettava puoltavana seikkana huomioon myös aiemmin toteutetut järjestöfuusiot.

Rinnakkaisuutta tulee arvioida erityisen huolellisesti, sillä rinnakkaisilla toiminnoilla todennäköisesti on omat kohderyhmänsä, jotka määräytyvät esimerkiksi maantieteellisesti, iän tai sukupuolen perusteella.

Toiminnan tavoittavuus ja osallistumisen avoimuus

Toiminnan tulee olla kohderyhmänsä saavutettavissa. Se on kannatettava lähtökohta.

Muutoksen perustelumuistio on tältä osin hyvin tarkka. Siinä kiinnitetään huomiota mm. kohderyhmän erityiseen tavoitettavuuteen, seurantaan ja tuloksellisuuteen. Tärkeää kuitenkin, että tämä tarkkuus ei aiheuta päällekkäistä työtä eikä täsmälleen samasta asiasta tarvitse esittää selvitystä sekä hakemus- että raportointivaiheessa. 

Kulujen kohtuullisuus ja perusteltavuus

Kaikkia avustettavan toiminnan kuluja tulee käsitellä samoilla kriteereillä.

Asetuksen muistioluonnoksessa on todettu, että palkkakustannusten kohdalla voitaisiin käyttää normatiivista palkkakattoa. Tämä ei kohtelisi eri järjestöjä tasapuolisesti. Ns. ei-varakkaat järjestöt eivät pystyisi palkkaamaan kokeneita erityispäteviä työntekijöitä, koska niillä ei olisi varaa maksaa palkkakaton ja käyvän palkan välistä erotusta. Lopullisina kärsijöinä olisivat näiden järjestöjen kohderyhmät.

Avustusten käyttöä koskeva palaute

On perusteltua, että järjestön toiminnan saama palaute otetaan huomioon, kun avustuksia myönnetään.

Kokonaisharkinta

Kokonaisharkinta on kannatettavaa avustuksia myönnettäessä. Syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisuudesta järjestöjen välillä tulee erityisesti huolehtia.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta kannattaa opioidiyliannostuksen vastalääkkeen jakelun laajentamista 

Päihdeasiamiestoiminta kannattaa lakiesitystä. Naloksonin jakelun laajentaminen on tärkeä keino ehkäistä opioidiyliannostuksista johtuvia kuolemia. Esitys poistaisi nykyisen lainsäädännön esteitä ja mahdollistaisi uusia tapoja naloksonin jakelun järjestämiseen.  

Maksuttomuus ja nimettömyys ovat perusteltuja 

Päihdeasiamiestoiminnan näkemyksen mukaan mahdollisuus asioida nimettömänä tukee kohderyhmän tavoittamista ja madaltaa kynnystä lääkkeen vastaanottamiseen. Kohderyhmään kuuluu myös taloudellisesti heikossa asemassa olevia henkilöitä, jolloin lääkkeen maksullisuus voi muodostaa esteen sen saamiselle.  

Esityksen mukaan vastalääkkeen luovuttamisesta ei tehtäisi merkintöjä asiakas- ja potilasasiakirjoihin, joten on tärkeää varmistaa, että toiminnan vaikuttavuuden arviointi toteutuu. Lisäksi lakiesityksen suhdetta sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiseen ilmoitusvelvollisuuteen on tarpeen täsmentää.  

Päihdeasiamiestoiminta pitää perusteltuna, että vastalääkkeen jakelu integroidaan joustavasti osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajien olemassa olevaa lääkehuoltoa.  Jakelun toteutuksessa on kuitenkin varmistettava alueellisen yhdenvertaisuuden toteutuminen.

Jakelu päihdetyötä tekevissä järjestöissä 

Lakiesitys mahdollistaisi myös päihdetyötä tekevien järjestöjen osallistumisen naloksonin jakeluun. Päihdeasiamiestoiminta pitää ratkaisua tervetulleena, mutta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ei huomioida jakelusta järjestöille aiheutuvia kustannuksia. 

Jos naloksonijakelun toteuttaminen jää järjestöjen omien taloudellisten resurssien varaan, lakiesityksen tavoitteiden toteutuminen, jakelun alueellinen kattavuus ja kohderyhmän yhdenvertaisuus voivat vaarantua. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan 

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Sosiaalihuoltolain uudistus heikentäisi asiakkaiden oikeuksia ja yhdenvertaisuutta

Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä sitä, että epäselvää sääntelyä pyritään selkeyttämään ja neuvonnan sekä ohjauksen saatavuutta sekä hyvinvoinnin edistämistä väestötasolla vahvistamaan. On myös tärkeää, että lakiesitys huomioi erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden aseman. Päihdetyön erityisten palveluiden säilyminen lainsäädännössä on perusteltu ratkaisu.

Lakiesitys herättää kuitenkin huolta asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta sekä sosiaalihuollon yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta. Esityksessä ehdotetaan lakisääteisten palvelujen vähentämistä, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevän tuen heikentämistä, asiakasprosessin keventämistä sekä moniammatillisten rakenteiden purkamista. Lisäksi erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän pätevyysvaatimuksia esitetään väljennettäväksi ja tiettyjä asiakasmaksuja korotettavaksi. Hyvinvointialueiden harkintavalta sosiaalihuollon järjestämisessä kasvaisi merkittävästi, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.

Merkittäviä muutoksia lakisääteisiin palveluihin

Lakiesityksen mukaan sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta toteutettaisiin jatkossa ensisijaisesti suhteessa sosiaalipalveluihin. Päihdeasiamiestoiminta korostaa, ettei asiakkaan oikeus tarvittaviin palveluihin saa heikentyä tilanteissa, joissa sosiaalityö tai sosiaaliohjaus yksin ei vastaa asiakkaan tuen tarpeisiin.

Kasvatus- ja perheneuvontaa esitetään poistettavaksi lakisääteisistä palveluista. Kyse on ennaltaehkäisevästä, matalan kynnyksen palvelusta, jolla tuetaan vanhemmuutta ja turvataan lapsen hyvinvointia. Varhainen tuki ehkäisee perheiden tilanteiden kriisiytymistä. Tilalle tulisi uusi lapsiperhepalvelu, mutta epäselväksi jää, miten kasvatus- ja perheneuvonnan monitieteellinen osaaminen, menetelmät ja työmuodot sisällytetään uuteen palveluun siten, että palvelu olisi jatkossakin asiakkaille laadukas ja riittävä.

Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen herättää huolta. Palvelu on tarkoitettu ihmisille, joilla on merkittäviä työ- ja toimintakyvyn rajoitteita ja jotka tarvitsevat tukea sekä arjen hallintaan, että työelämävalmiuksien vahvistamiseen. Palvelun yhtenä tavoitteena voi olla esimerkiksi päihdekuntoutuksen tukeminen. Riskinä on, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät palvelujen ulkopuolelle, joka voi johtaa ongelmien syvenemiseen ja esimerkiksi päihteiden käytön lisääntymiseen.

Huolta aiheuttaa myös päihde- ja riippuvuustyön poistaminen sosiaalihuollon palveluluettelosta. Tämä voi lisätä epäselvyyttä palvelun järjestämisvelvollisuudesta ja vaarantaa asiakkaiden oikeuksien toteutumisen. Myös mielenterveyden edistämistä ja ehkäisevää päihdetyötä koskeva pykälä esitetään kumottavaksi. Tilalle ehdotettu yleisluonteinen pykälä ei enää yksilöisi tuen tarpeita, joten epävarmaksi jää, ohjaako sääntely riittävällä tavalla ehkäisevän päihdetyön toteuttamista hyvinvointialueilla ja kunnissa. Järjestämisvastuuta ja asiakkaan oikeuksia koskevien säännösten tulee olla lainsäädännössä yksiselitteisiä ja hyvinvointialueita selkeästi ohjaavia ja velvoittavia.

Lakisääteistä asiakasprosessia ja kirjaamisvelvoitteita ei tule heikentää

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata sosiaalihuollon lakisääteisen asiakasprosessin keventämistä. Arviointi muodostaa perustan sosiaalihuollon järjestämiselle.  Asiakkaalla tulee jatkossakin olla oikeus huolelliseen palvelutarpeen arviointiin, jossa selvitetään oikeutensa, toimenpide- ja palveluvaihtoehdot sekä niiden vaikutukset.

Myös asiakassuunnitelman laatiminen tulee lähtökohtaisesti säilyä velvoittavana. Asiakassuunnitelma kokoaa yhteen asiakkaan tuen tarpeet, tarvittavat toimenpiteet ja palvelut sekä konkretisoi työskentelyn tavoitteet ja aikataulun. Suunnitelma toimii hallintopäätösten perustana ja mahdollistaa palvelujen yhteensovittamisen sekä tavoitteiden toteutumisen seurannan.  

Kirjaaminen on keskeinen sosiaalihuollon tiedon tuottamisen väline. Ilman riittävää dokumentointia työn vaikuttavuutta ei ole mahdollista osoittaa. Riittävä kirjaaminen on välttämätöntä myös asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta.

Asiakasmaksujen korotuksilla kielteisiä vaikutuksia

Lakiesityksessä esitetään korotuksia pitkäaikaisesta ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, pitkäaikaisesta laitoshoidosta sekä jatkuvasta ja säännöllisestä kotiin annettavasta palvelusta perittäviin maksuihin. Korotuksilla on aina kielteisiä vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon, ja ne lisäävät myös lapsiperheiden taloudellista kuormitusta. Korotukset voivat muodostua esteeksi palveluihin ja hoitoon hakeutumiselle.

Päihdeasiamiestoiminta kannustaa hyvinvointialueita hyödyntämään lainsäädännön tarjoamia suojakeinoja, kuten maksujen alentamista tai perimättä jättämistä sekä toimeentulotuen myöntämistä asiakasmaksuihin, jotta asiakasmaksujen korotukset eivät johda kohtuuttomiin tilanteisiin.

Erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeisiin vastattava riittävällä ammatillisella osaamisella

Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä, että erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita koskevaa sääntelyä selkeytetään ja kootaan samaan pykälään.  Huolestuttavaa kuitenkin on, jos pykälään ei sisällytetä tuen tarpeiden syitä, kuten esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöä ja riippuvuuskäyttämistä. Tämä jättää merkittävää tulkinnanvaraa, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.

On kannatettavaa, että lakiin lisätään säännös sosiaalityöntekijän vastuulla olevista asiakkuuksista niiden edellyttämän erityisen osaamisen perusteella. Lakiesityksessä kuvatut erityiset tehtävät vastaavat pääosin erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeita. Huolestuttavaa kuitenkin on, että erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän ammatillisia kelpoisuusvaatimuksia esitetään kevennettäväksi. Asiakasturvallisuuden ja sosiaalihuollon laadun varmistamiseksi kaikkien erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden omatyöntekijänä tulisi jatkossakin toimia sosiaalityöntekijä.  

Riskinä alueellisen eriarvoisuuden kasvu

Lakiesitys lisäisi hyvinvointialueiden harkintavaltaa sosiaalihuollon järjestämisessä niin palveluiden, työtapojen, menetelmien, ammatilliseen osaamisen ja monialaisuuden toteuttamisen osalta. Riskinä on, että hyvinvointialueet vähentävät tai kaventavat sellaisia palveluja, työtapoja ja -menetelmiä, osaamista ja moniammatillisia rakenteita, joiden toteuttaminen ei enää perustu riittävän velvoittavaan sääntelyyn.

Säästötavoitteet vaikuttavat myös sosiaalihuollon henkilöstöresursseihin ja sitä kautta oikea-aikaisen ja tarpeenmukaisen tuen saatavuuteen. Koska hyvinvointialueiden taloudelliset ja henkilöstöresurssit vaihtelevat jo nykyisin merkittävästi, uudistus voi lisätä alueellista eriarvoisuutta entisestään ja johtaa siihen, etteivät asiakkaat saa yhdenvertaisesti tarpeitaan vastaavaa sosiaalihuoltoa.

Hyvinvointialueiden resurssit ja valmiudet toteuttaa lakiesityksen vaatimia laajoja muutoksia vaihtelevat merkittävästi, mikä voi myös lisätä alueellista eriarvoisuutta. Muutosvaiheessa riskinä on palvelujen saatavuuden heikkeneminen ja tuen viivästyminen. Valvonnalla on tärkeää varmistaa, etteivät hyvinvointialueiden omat ohjeistukset tai rakenteelliset ratkaisut entisestään heikennä asiakkaiden oikeutta tarvittaviin palveluihin ja tukeen.

Vaikutusarviointi on puutteellista

Lakiesitys ei anna kaikilta osin riittävää kuvaa uudistuksen vaikutuksista, eikä eri muutosten yhteisvaikutuksista. Esityksestä välittyy vaikutelma, että kyse on ennen kaikkea säästöjä tavoittelevasta uudistuksesta, jota saatetaan voimaan liian nopealla aikataululla ilman riittävää vaikutusten arviointia.

Perusteellisemmin tulisi tarkastella yhteisvaikutuksia suhteessa muuhun sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Toimeentuloturvan heikennykset, sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkaukset sekä muutokset sosiaali- ja terveyspalveluihin voivat samanaikaisesti toteutettuina lisätä ihmisten tuen tarvetta ja kuormittaa palvelujärjestelmää merkittävästi.

Vaikutuksia tulisi arvioida myös asiakkaiden oikeuksien toteutumisen, sosiaalihuollon yhdenvertaisen saatavuuden sekä pitkän aikavälin kustannusvaikutusten näkökulmasta. Lyhyen aikavälin säästötoimet voivat heikentää riittävän ja oikea-aikaisen tuen ja palveluiden saatavuutta, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Tämä heikentää uudistuksen kokonaisvaikuttavuutta sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta.

Sosiaalihuollon asiakkuudessa on noin 800 000 ihmistä, joten uudistuksella on laajoja vaikutuksia ihmisten arkeen ja oikeuksiin. Erityistä huolta aiheuttaa se, että ehdotetut heikennykset kohdistuisivat samoihin ihmisryhmiin, joihin on jo aiemmin kohdistettu sosiaaliturvan leikkauksia.

Sosiaalihuollon kehittämistarpeet liittyvät erityisesti palveluiden sisällölliseen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen, rakenteellisten esteiden purkamiseen ja palvelujärjestelmän selkeyttämiseen sekä moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseen. Näitä tavoitteita voidaan edistää ilman asiakkaiden oikeusturvaa turvaavan sosiaalihuoltolainsäädännön heikentämistä.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Uusi raportti: Päihdehoidon toteutuksessa koetut ongelmat yleisin syy ottaa yhteyttä päihdeasiamiestoimintaan 

 Vuonna 2025 päihdeasiamiestoiminta vastasi yhteensä 901 yhteydenottoon. Useimmiten yhteyttä otti päihdepalveluiden piirissä jo oleva tai sinne hakeutuva asiakas itse (62 % yhteydenotoista). 

Ammattilaisten osuus yhteydenotoista oli yhteensä 17,3 % ja läheisten osuus 15,9 %. Valtaosa yhteyttä ottaneista asiakkaista oli 30–49-vuotiaita (72,5 %) ja sukupuoleltaan miehiä (68,7 %). 

Yli puolet (50,4 %) yhteydenotoista koski hoitokäytäntöjä eli esimerkiksi korvaushoidon toteuttamista asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Päihdepalveluihin pääsy oli yhteydenoton syynä 27,4 %:lla ja noin joka viides (20,7 %) otti yhteyttä päihdepalveluissa koetun kohtelun vuoksi.  

Valtaosa (87,4 %) yhteydenottajista oli yrittänyt selvittää asiaansa itse ennen yhteydenottoa päihdeasiamiestoimintaan.  

”Yhteydenottajista 77,5 % koki saaneensa päihdeasiamiestoiminnasta tarvitsemansa avun ja pärjäävänsä itsenäisesti asian jatkoselvittelyssä”, kertoo päihdeasiamiestoiminnan erityisasiantuntija Marja Marttila. 

Päihdeasiamiestoiminta pitää tärkeänä, että eri-ikäisille suunnatuissa palveluissa panostetaan riippuvuusongelmien ennaltaehkäisyyn.  

Lisäksi hyvinvointialueiden tulee järjestää lakisääteiset päihdepalvelut sekä sosiaali-, että terveydenhuollossa. Hyvinvointialueiden omilla rakenteilla ei saa estää asiakkaiden oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa ja palvelua.  

”Esimerkiksi asiakasohjausryhmä ei voi tehdä arviota asiakkaan palvelutarpeesta tai päättää asiakastarpeiden mukaisista palveluista ja tukitoimenpiteistä ohi ammattilaisen”, Marttila muistuttaa. 

Raportin tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia ongelmia päihdepalveluita tarvitsevat ihmiset ja heitä auttavat ammattilaiset palvelujärjestelmässä kohtaavat.  

”Toivomme, että tieto voi osaltaan tukea palveluntuottajia päihdepalvelujen kehittämisessä asiakkaiden tarpeita vastaaviksi”, Marttila sanoo. 

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteydessä toimiva päihdeasiamiestoiminta on järjestöpohjaista ja palveluntuottajista riippumatonta edunvalvontaa. Tarjoamme maksutonta apua, jotta ongelmatilanteet palveluihin hakeuduttaessa ja palveluiden aikana ratkeavat. Toimintaan voivat ottaa yhteyttä päihdepalveluita vapaaehtoisesti hakevat ja palveluiden piirissä jo olevat ihmiset, heidän läheisensä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset.  

Lue koko tilastoraportti 2025.

Lisätietoja :

erityisasiantuntija Marja Marttila  

marja.marttila@ehyt.fi  

puhelin 050 464 6484  

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Lue lausunto kokonaisuudessaan
Download file lausunto_periaatteita_koskeva_laki

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui toimeentulotuen tarpeellisen suuruisten asumismenojen määrästä

ASUMISMENOJEN VAHVISTAMINEN

Asetusluonnoksen mukaan asumismenot vahvistetaan asunnon sijaintipaikkakunnan ja perhekoon perusteella ja ne perustuvat toimeentulotuen saajien ja yleisestä asumistuesta annetun lain mukaisen yleisen asumistuen saajien keskimääräisiin asumismenoihin.

Päihdeasiamiestoiminta huomauttaa, että ehdotettu määräytymistapa ei vastaa asumismenojen todellista suuruutta, eikä siten tuen saajien todellista tilannetta. Päihdeasiamiestoiminta esittää, että laskennassa huomioidaan eri alueiden todellinen vuokrataso, jota tulisi myös tarkastella riittävän usein. 

KUNTAKOHTAISET KOROTUKSET HYVÄKSYTTÄVIIN ASUMISMENOIHIN

Asetusluonnoksessa ehdotetaan, että perustoimeentulotuessa huomioitavia asumismenojen enimmäisrajoja nostetaan niissä kunnissa, joissa toimeentulotuen saajien keskimääräinen vuokra vuonna 2024 ylittää nykyisen rajan vähintään 20 eurolla.

Päihdeasiamiestoiminta pitää korotuksia oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä. Vuokrat ovat nousseet koko maassa. Kuntakohtaisia rajoja tulisi korottaa valtakunnallisesti, jotta toimeentulotuen saajien kohtelu on yhdenvertaista.

TOIMEENTULOTUKI JA ASUMISMENOT

Kela velvoittaa toimeentulotuen hakijaa etsimään edullisempaa asuntoa, jos asumismenot ylittävät kuntakohtaiset rajat, eikä hakijalla ole laissa määritelty erityistä perustetta asua kuntakohtaista rajaa kalliimmassa asunnossa.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että mahdollisuus muuttaa kohtuuhintaiseksi määriteltyyn asuntoon on sidoksissa paikalliseen asuntotarjontaan. Toimeentulotuen kokonaisuudistusta koskevassa lausunnossaan päihdeasiamiestoiminta esitti, että lakiin lisättäisiin peruste hyväksyä vuokranormin ylittävät kustannukset silloin, kun paikkakunnalla ei ole tarjolla kohtuuhintaista asuntoa.

ASUNNOTTOMUUS

Vuonna 2024 asunnottomien määrä kääntyi Suomessa nousuun ensimmäistä kertaa vuoden 2012 jälkeen. Keskeisiä syitä asunnottomuuden kasvuun on pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puute, heikennykset sosiaaliturvassa ja toimeentulotukikäytännöissä, korkeat asumis- ja elinkustannukset sekä maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen.

Päihdeasiamiestoiminta toteaa, että asuntopolitiikan tavoitteena tulee olla kohtuuhintainen asuntotuotanto ja siten kohtuuhintaisen asumisen mahdollistaminen kaikille. Asumismenojen kasvaessa tulee varmistaa, että perusturva ja asumistuki riittävät kattamaan asumisen kulut. Lisäksi on huolehdittava siitä, että tarjolla on riittävästi tuettua asumista ja asumispalveluja niitä tarvitseville.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui alkoholilain muuttamisesta

Tausta

Esityksen pohjalla on aiempi, 10.10.2024 annettu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi alkoholilain muuttamisesta. Esityksessä ehdotettiin, että alkoholijuomia voitaisiin toimittaa kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä. Euroopan komissio vaati hallitusta selventämään etämyyntisäännöksiä. Lausunnossa ei kuitenkaan edellytetty, että etämyyntioikeus pitäisi ulottaa koskemaan kaikkia juomalajeja, kuten väkeviä alkoholijuomia.

Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti ja Alko

Esityksen mukaan yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti Suomeen olisi sallittua. Rajat ylittävän etämyynnin kautta ostettuja alkoholijuomia saisi luovuttaa ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain alkoholijuoman toimittaja.

Alkoholijuomien toimitus vastaanottajalle olisi sallittua vain, jos alkoholijuoma olisi ostettu ja noudettu kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä. Kotimaisen vähittäismyynnin kohdalla alkoholijuoman toimittaja saisi luovuttaa ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia.

Ulkomaiset toimijat voisivat myydä mietojen lisäksi myös väkeviä alkoholijuomia suomalaisille kuluttajille. Myynti on tähän mennessä ollut mahdollista vain Alkolle. Ulkomaisten toimijoiden tulo markkinoille poistaisi Alkon monopoliaseman.  

Tutkimusten mukaan alkoholin vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmä on tehokas keino ennaltaehkäistä ja vähentää alkoholin kulutusta ja haittoja kansalaisten keskuudessa.

Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti ja suomalaiset vähittäismyyjät

Jos ulkomaiset toimijat saisivat myydä Suomeen myös väkeviä alkoholijuomia, suomalainen luvallinen vähittäismyynti ja ulkomaiset toimijat asetettaisiin epätasa-arvoiseen asemaan, kun suomalaisen vähittäismyynnin yläraja myös etämyynnissä on 8,0 ja 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Hallituksen tavoite edistää reilua ja avointa kilpailua ei toteutuisi.

Tämä voisi johtaa ei-toivottuihin seurauksiin, kuten kotimaisten yritysten hakeutumisen ulkomaille. Silloin yritys voi ilman lupa- ja ilmoitusvelvollisuutta myydä väkeviä alkoholijuomia Suomen kuluttajille. Todennäköisenä sijoitusmaana voisi tulla kysymykseen Viro.

Etämyynnin kielto yli 8,0 ja 5,5 tilavuusprosenttisille alkoholijuomille

Lakiesityksessä on pohdittu myös vaihtoehtoa, jossa ulkomainen etämyynti olisi kielletty yli 8,0/5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien osalta. Se turvaisi parhaiten Alkon monopoliaseman. Lisäksi vaihtoehto kohtelisi suomalaisia ja ulkomaisia toimijoita yhdenvertaisesti.  Tällä tavoin edistettäisiin myös kansanterveyttä.

Tämä toteuttamisvaihtoehto on kannatettava.

Alkoholijuomien toimitus

Lakiesityksessä on täsmennetty vastaanottajan iän tarkastamista siinä vaiheessa, kun alkoholijuoma luovutetaan vastaanottajalle. On kannatettavaa, että ikä aina tarkastetaan voimassa olevasta kuvallisesta henkilötodistuksesta, ajokortista tai passista. Tämä turvaa sen, että alkoholijuomat eivät päädy lasten ja nuorten käsiin.

Alkoholijuoman markkinointi

Voimassa olevan lain mukaan väkevän alkoholijuoman markkinointi on kielletty, mutta nyt hallituksen esitys sallisi mainostamisen tietyillä poikkeuksilla. Väkevää alkoholijuomaa saisi jatkossa mainostaa verkossa, jolloin valmistaja voisi markkinoida tuotteitaan omilla verkkosivuillaan tai sosiaalisen median tileillään. Vaikuttamismarkkinointi verkossa olisi kuitenkin kielletty lasten ja nuorten suojelemiseksi, koska he ovat paljon sosiaalisen median kanavilla.

Seuraamusmaksu

Rajat ylittävän etämyyjän tulee merkitä toimitukseen tieto siitä, että se sisältää alkoholijuomaa tai väkevää alkoholijuomaa. Jos hän ei sitä tee, lupaviranomainen voi määrätä seuraamusmaksun.

Seuraamusmaksun suuruuden tulee kuitenkin olla riittävän suuri, jotta sillä on merkitystä.

Lyhyt yhteenveto lakiehdotuksen kielteisistä vaikutuksista väestölle

Esityksellä tavoitellaan mm. kotimarkkinoiden kasvua ja suomalaisten vapauden lisääntymistä. Sen lisäksi ja ensisijaisesti tulee ottaa huomioon yksittäisiin ihmisiin, perheisiin, lapsiin, nuoriin ja yhteiskuntaan kohdistuvat useat kielteiset vaikutukset.

Alkoholin saannin helpottaminen kotiin kuljetettuna lisää alkoholin määrällistä käyttöä kotiolosuhteissa, joissa haittaa aiheutuu erityisesti lapsille ja nuorille turvattomuutena, pelkona ja hoidon laiminlyöntinä. Perheväkivalta lisääntyy.

Sosiaali-, terveys- ja päihdepalveluita tarvitaan entistä enemmän ja kustannukset kasvavat. Jo nyt hyvinvointialueilla joudutaan odottamaan päihdepalveluihin pääsyä liian kauan, vaikka tarve olisi ajankohtainen ja ilmeinen. Kun palveluja ei ole riittävästi tarjolla, päihdeongelmat pahenevat ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten määrä lisääntyy. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta

VELVOITE ILMOITTAUTUA TYÖTTÖMÄKSI TYÖNHAKIJAKSI JA HAKEA ENSISIJAISTA ETUUTTA

Kansaneläkelaitos kehottaisi ilmoittautumaan kokoaikatyön hakijaksi kuukauden määräajassa. Velvoite koskisi myös ensisijaisten etuuksien hakemista. Mikäli hakija ei näin toimisi, perusosaa alennettaisiin 50 prosentilla.

Ohjaus työvoimaviranomaiseen ei voi olla kaavamaista, vaan sen tulee perustua yksilölliseen harkintaan. Kansaneläkelaitos voi ohjata työnhakijaksi vain henkilöt, joilla on riittävä työ- ja toimintakyky hakea työtä ja työllistyä. Jos terveydelliset syyt tai elämänhallinnan haasteet vaikeuttavat työllistymistä ja työelämässä pärjäämistä, ohjauksen tulee kohdentua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

On kannatettavaa, että toimeentulotuen hakijat saavat heille kuuluvat ensisijaiset etuudet, jolloin tarve viimesijaiselle turvalle vähenee. Riittävään perusturvan tasoon tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Ensisijaisten etuuksien matala taso on osaltaan johtanut siihen, että toimeentulotuesta on joidenkin kohdalla muodostunut pitkäaikainen osa perusturvaa.

PERUOSAN ALENTAMINEN JA LEIKKAUS

Perusosan alentamisen enimmäismäärää nostettaisiin jopa 50 prosenttiin ja alentamisen kahden kuukauden aikaraja poistettaisiin. Ratkaisun perusosan alentamisesta tekisi Kansaneläkelaitos. Samalla Kansaneläkelaitokselta poistettaisiin ohjausvelvoite sosiaalihuoltoon. Lisäksi toimeentulotuen perusosaa ehdotetaan leikattavaksi 18 vuotta täyttäneiden osalta.

Lakiesityksellä ollaan rakentamassa vahvaa sanktiojärjestelmää, jonka vaikutuksia ei huomioida. Sanktioiden ei ole todettu edistävän työttömien aktivointia, vaan päinvastoin ruokkivan epäluottamusta palvelujärjestelmää kohtaan. Tutkimuksessa sanktiot on yhdistetty vakaviin taloudellisiin seuraamuksiin, jotka saattavat vain syventää köyhyysriskiä. Sanktioiden kielteiset seuraukset heijastuvat myös lasten hyvinvointiin.

Perusosan alentaminen edellyttää aina harkintaa ja yksilöllisen kokonaiselämäntilanteen huomioimista. Mikäli alentamiseen päädyttäisiin, ohjausvelvoite sosiaalihuoltoon tulee säilyttää. Ilman tarvittavaa tukea ja palveluita tuen hakijan syrjäytymisen kierre syvenee.

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata perusosaan kohdistuvia heikennyksiä, sillä perusosan taso ei tälläkään hetkellä riitä aina kattamaan sitä kulutuksen tasoa, joka sillä tulisi pystyä kattamaan.  Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet henkilöt ovat jo lähtökohtaisesti heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa. Perusosan tason heikentäminen vaarantaisi perustuslain mukaisen ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän toimeentulon.

HYVÄKSYTYT ASUMISMENOT

Kansaneläkelaitos ohjaa etsimään edullisempaa asuntoa, jos tuen hakijan asumismenot ovat suuremmat kuin asuinkunnan enimmäisrajat ja jos hakijalla ei ole laissa määriteltyä erityistä perustetta asua kuntakohtaista rajaa kalliimmassa asunnossa. Aikaa edullisemman asunnon etsimiselle on kolme kuukautta, jonka jälkeen asumismenoina hyväksytään asetuksessa säädetyn asumisnormin määrä. Lakiesityksessä edullisemman asunnon etsintää halutaan ”edistää” mm. asettamalla perustoimeentulotuen asumismenoihin 5 % omavastuuosuus.

Toimeentulotukea saavilla henkilöillä on erinäisiä haasteita, kuten maksuhäiriömerkintöjä, jotka hankaloittavat vuokra-asunnon saantia. Lisäksi mahdollisuus muuttaa edullisempaan asuntoon on riippuvainen kunnan vuokra-asuntotilanteesta. Päihdeasiamiestoiminta esittää, että erityisenä perusteena asumisnormin ylittävien kustannusten hyväksymiseen tulisi olla se, ettei tuensaajan paikkakunnalla ole tarjolla asumisnormien rajoissa olevaa asuntoa.

Vuokrat ovat nousseet koko maassa. Samanaikaisesti asumistukeen on tehty leikkauksia, jotka ovat osaltaan johtaneet pitkäaikaiseen toimeentulotuen tarpeeseen. Asumismenojen kasvaessa on tärkeää huolehtia siitä, että perusturva sekä asumistuki riittävät asumismenojen kattamiseen. Asumismenojen kohtuullistaminen voi vaarantaa toimeentulotukea saavan asiakkaan ja hänen perheensä asumisen sekä toimeentulon.

Ohjaus- ja alentamismenettely ei voi olla kaavamaista, vaan asiakkaan yksilöllinen tilanne ja olosuhteet tulee huomioida. Tätä voidaan tukea Kansaneläkelaitoksen ja hyvinvointialueen välisellä yhteistyöllä sekä Kansaneläkelaitoksen lakisääteisellä velvoitteella huomioida sosiaalihuollon lausunto.

TIEDON SAAMINEN JA LUOVUTTAMINEN

Toimeentulotukilakiin ehdotetaan muutosta, joka antaisi Kansaneläkelaitokselle oikeuden saada toimeentulotuen hakijaa tai saajaa koskevat välttämättömät tiedot suoraan rahalaitoksilta.

Tällä hetkellä rahalaitoksia koskeva tiedonsaantioikeus koskee vain sosiaalihuollon viranhaltijoita ja sitä ohjaa laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelytyössä ei ole kyse viranomaistoiminnasta, eikä sosiaalihuollon asiakassuhteista. Esitetyn tiedonsaantioikeuden laajentamisen todellinen tavoite vaikuttaa olevan kontrolli, joka ei vastaa tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön tavoitetta asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaan oikeudesta saada hyvää palvelua ja kohtelua.

Perustuslakivaliokunnan aiempaan kannanoton mukaan luonnollisen henkilön yksityiskohtaiset tilitiedot rinnastuvat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin. Päihdeasiamiestoiminta ei kannata Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeuden laajentamista koskemaan rahalaitoksia. Lainsäädäntöä ei tältä osin tule siirtää toimeentulotukilakiin.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Lainvalmistelussa erityistä huomiota tulee kiinnittää pienituloisiin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, sekä taloudellisten ja sosiaalisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Toimeentulotukilain kokonaisuudistuksen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten sekä yhteisvaikutusten arviointi on vähäistä, syy-seuraussuhteita ei tunnisteta, eikä tutkimustietoa hyödynnetä.

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata lakiesityksen viemistä käytäntöön nykyisessä muodossaan, sillä sen vaikutukset olisivat merkittäviä. Lakiesitys heikentäisi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja vaikuttaisi kielteisesti myös lapsiin.  Ennen etenemistä on välttämätöntä toteuttaa laaja ja huolellinen vaikutusarviointi, johon varataan riittävästi aikaa ja resursseja.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että sosiaaliturvaa ja sen riittävyyttä tulee tarkastella perus- ja ihmisoikeuskysymyksenä. Toteutuessaan lakiesityksen riskinä on aiheuttaa tuen saajille lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttavia kasautuvia tekijöitä. On arvovalinta asettaa taloudelliset säästöt etusijalle kasvavan eriarvoisuuden ja köyhyyden kustannuksella.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset