Talous on työkalu – ihmisten hyvinvointi päämäärä

Tiukka taloustilanne asettaa haasteita sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Hyvinvointialueet ovat reagoineet talouspaineisiin eri tavoin: on karsittu palveluita, kiristetty niihin pääsyä tai luovuttu ostopalveluista, vaikka oma palvelutuotanto ei riitä vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. Ihmisiä ohjataan enenevässä määrin sote-järjestöjen tuen piiriin, mutta samaan aikaan järjestöjen rahoitusta leikataan.

Talous ei saa olla itseisarvo, vaan väline hyvinvoinnin edistämiseen. Kun resursseja on vähän, ne on käytettävä viisaasti – niin, että jokainen toimenpide tuottaa arvoa ihmiselle. Jos tuki ei ole oikea-aikaista ja tarpeeseen vastaavaa, ongelmat syventyvät ja monimutkaistuvat, jolloin raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarve kasvaa. Lyhyen tähtäimen säästöt voivat pitkällä aikavälillä lisätä kustannuksia, heikentää hyvinvointia ja osoittautua inhimillisesti kestämättömiksi.

Lakisääteiset oikeudet turvana

Useat lait turvaavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeuksia. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa edistämään väestön terveyttä. Tämä tarkoittaa paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäiseviä toimia myös sitä, että yhteiskunnan eri osa-alueiden olosuhteita kehitetään väestön terveyttä tukeviksi. Lisäksi julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Terveydenhuoltolaki takaa asiakkaalle hänen tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuuden. Yhden ongelman hoitaminen ei saa estää muiden samanaikaisten terveysongelmien asianmukaista hoitoa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista turvaa oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, jossa yksityisyyttä kunnioitetaan, yksilölliset tarpeet huomioidaan, eri hoitovaihtoehdoista saa tietoa ja jossa potilaan kanssa toimitaan yhteisymmärryksessä.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista varmistaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuden laadultaan hyvää sosiaalihuoltoon, hyvään kohteluun sekä ihmisarvon, vakaumuksen ja yksityisyyden kunnioittamiseen. Asiakkaalle on annettava tietoa hänen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan, eri toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Itsemääräämisoikeus turvaa oikeiden osallistua ja vaikuttaa omien palvelujen suunnitteluun, jolloin toiveet, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Tuen tarpeet ja niihin vastaavat palvelut on kirjattu sosiaalihuoltolakiin.  Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä.

Lainsäädäntö velvoittaa ja etiikka ohjaa

Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu.Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, mutta työtä koskeva ohjeistus tai toimintakäytännöt eivät ole lain yläpuolella. Asiakkaiden lakisääteisiä oikeuksia ei saa kaventaa.

Sote-valvontalaki edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjiltä ja -tuottajilta – myös hyvinvointialueilta – omavalvontaa, jolla varmistetaan toiminnan lainmukaisuus sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöillä on ilmoitusvelvollisuus asiakas- ja potilastyössä havaituista lainvastaisuuksista, riskeistä ja epäkohdista. Ilmoituksen perusteella palvelunjärjestäjän tai muun valvonnasta vastaavan henkilön on ryhdyttävä toimenpiteisiin lainvastaisuuden tai epäkohdan korjaamiseksi. Jos ongelmaa ei korjata viivytyksettä, tulee ammattilaisen ilmoittaa asiasta salassapitosäännösten estämättä valvontaviranomaiselle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työtä ohjaavat myös ammattieettiset periaatteet. Ne kuvaavat arvoja, joihin ammattilaisen toiminta perustuu. Etiikka täydentää lakeja ja käytäntöjä. Säästöpaineiden keskellä etiikan merkitys korostuu. Jos laki tai hyvinvointialueen käytännöt ovat ristiriidassa etiikan kanssa, eettinen harkinta auttaa turvaamaan asiakkaan oikeudet ja puolustamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Toivo ja muutos kulkevat rinnakkain

Palvelut ovat välttämättömiä, mutta suuren elämänmuutoksen tueksi vaaditaan myös muuta. Muutos edellyttää aikaa, luottamusta ja uskoa parempaan. Se edellyttää toivoa. Elämänmuutoksen keskellä jokainen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen – läheisen, vertaisen tai ammattilaisen – joka ylläpitää toivoa silloinkin, kun oma usko horjuu. Ihmisen, joka kuuntelee, kohtaa, motivoi ja vahvistaa luottamusta tulevaan.  

Päihdeongelmasta toipuminen ei tarkoita ainoastaan päihteettömyyttä. Usein se edellyttää myös ympäristön muuttamista ja irtautumista päihteitä käyttävästä kaveripiiristä. Yksinäisyyden tunne voi olla musertava, ja siksi tilalle tarvitaan uusia, turvallisia ihmissuhteita. Ne luovat pohjan toipumiselle ja selviytymiselle.

Vertaistuki edistää toipumista luomalla ja ylläpitämällä toivoa. Vertaistuki perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja syvälliseen ymmärrykseen, jota ei voi oppia kirjoista. Vertainen on kulkenut samanlaisen polun. Jaettujen kokemusten kautta päihderiippuvuuteen usein liittyvä häpeä hälvenee, ja samalla vahvistuu usko muutoksen, toipumisen ja uuden päihteettömän elämän mahdollisuuteen.  

Luottamus tulevaan ja toivon ylläpitäminen ovat keskeisiä toipumisessa. Toivo ei ole pelkkä tunne – se on muutoksen ja toipumisen perusta. Toivo on voima, joka antaa suunnan ja kannattelee vaikeina hetkinä.  Silloinkin, kun mikään ei vielä ole muuttunut, toivo on ensimmäinen askel kohti parempaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Vesiposti-lehden numerossa 3/2025 ja A-kiltojen liiton nettisivulla.