Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Sosiaalihuoltolain uudistus heikentäisi asiakkaiden oikeuksia ja yhdenvertaisuutta

Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä sitä, että epäselvää sääntelyä pyritään selkeyttämään ja neuvonnan sekä ohjauksen saatavuutta sekä hyvinvoinnin edistämistä väestötasolla vahvistamaan. On myös tärkeää, että lakiesitys huomioi erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden aseman. Päihdetyön erityisten palveluiden säilyminen lainsäädännössä on perusteltu ratkaisu.

Lakiesitys herättää kuitenkin huolta asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta sekä sosiaalihuollon yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta. Esityksessä ehdotetaan lakisääteisten palvelujen vähentämistä, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevän tuen heikentämistä, asiakasprosessin keventämistä sekä moniammatillisten rakenteiden purkamista. Lisäksi erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän pätevyysvaatimuksia esitetään väljennettäväksi ja tiettyjä asiakasmaksuja korotettavaksi. Hyvinvointialueiden harkintavalta sosiaalihuollon järjestämisessä kasvaisi merkittävästi, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.

Merkittäviä muutoksia lakisääteisiin palveluihin

Lakiesityksen mukaan sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta toteutettaisiin jatkossa ensisijaisesti suhteessa sosiaalipalveluihin. Päihdeasiamiestoiminta korostaa, ettei asiakkaan oikeus tarvittaviin palveluihin saa heikentyä tilanteissa, joissa sosiaalityö tai sosiaaliohjaus yksin ei vastaa asiakkaan tuen tarpeisiin.

Kasvatus- ja perheneuvontaa esitetään poistettavaksi lakisääteisistä palveluista. Kyse on ennaltaehkäisevästä, matalan kynnyksen palvelusta, jolla tuetaan vanhemmuutta ja turvataan lapsen hyvinvointia. Varhainen tuki ehkäisee perheiden tilanteiden kriisiytymistä. Tilalle tulisi uusi lapsiperhepalvelu, mutta epäselväksi jää, miten kasvatus- ja perheneuvonnan monitieteellinen osaaminen, menetelmät ja työmuodot sisällytetään uuteen palveluun siten, että palvelu olisi jatkossakin asiakkaille laadukas ja riittävä.

Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen herättää huolta. Palvelu on tarkoitettu ihmisille, joilla on merkittäviä työ- ja toimintakyvyn rajoitteita ja jotka tarvitsevat tukea sekä arjen hallintaan, että työelämävalmiuksien vahvistamiseen. Palvelun yhtenä tavoitteena voi olla esimerkiksi päihdekuntoutuksen tukeminen. Riskinä on, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät palvelujen ulkopuolelle, joka voi johtaa ongelmien syvenemiseen ja esimerkiksi päihteiden käytön lisääntymiseen.

Huolta aiheuttaa myös päihde- ja riippuvuustyön poistaminen sosiaalihuollon palveluluettelosta. Tämä voi lisätä epäselvyyttä palvelun järjestämisvelvollisuudesta ja vaarantaa asiakkaiden oikeuksien toteutumisen. Myös mielenterveyden edistämistä ja ehkäisevää päihdetyötä koskeva pykälä esitetään kumottavaksi. Tilalle ehdotettu yleisluonteinen pykälä ei enää yksilöisi tuen tarpeita, joten epävarmaksi jää, ohjaako sääntely riittävällä tavalla ehkäisevän päihdetyön toteuttamista hyvinvointialueilla ja kunnissa. Järjestämisvastuuta ja asiakkaan oikeuksia koskevien säännösten tulee olla lainsäädännössä yksiselitteisiä ja hyvinvointialueita selkeästi ohjaavia ja velvoittavia.

Lakisääteistä asiakasprosessia ja kirjaamisvelvoitteita ei tule heikentää

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata sosiaalihuollon lakisääteisen asiakasprosessin keventämistä. Arviointi muodostaa perustan sosiaalihuollon järjestämiselle.  Asiakkaalla tulee jatkossakin olla oikeus huolelliseen palvelutarpeen arviointiin, jossa selvitetään oikeutensa, toimenpide- ja palveluvaihtoehdot sekä niiden vaikutukset.

Myös asiakassuunnitelman laatiminen tulee lähtökohtaisesti säilyä velvoittavana. Asiakassuunnitelma kokoaa yhteen asiakkaan tuen tarpeet, tarvittavat toimenpiteet ja palvelut sekä konkretisoi työskentelyn tavoitteet ja aikataulun. Suunnitelma toimii hallintopäätösten perustana ja mahdollistaa palvelujen yhteensovittamisen sekä tavoitteiden toteutumisen seurannan.  

Kirjaaminen on keskeinen sosiaalihuollon tiedon tuottamisen väline. Ilman riittävää dokumentointia työn vaikuttavuutta ei ole mahdollista osoittaa. Riittävä kirjaaminen on välttämätöntä myös asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta.

Asiakasmaksujen korotuksilla kielteisiä vaikutuksia

Lakiesityksessä esitetään korotuksia pitkäaikaisesta ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, pitkäaikaisesta laitoshoidosta sekä jatkuvasta ja säännöllisestä kotiin annettavasta palvelusta perittäviin maksuihin. Korotuksilla on aina kielteisiä vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon, ja ne lisäävät myös lapsiperheiden taloudellista kuormitusta. Korotukset voivat muodostua esteeksi palveluihin ja hoitoon hakeutumiselle.

Päihdeasiamiestoiminta kannustaa hyvinvointialueita hyödyntämään lainsäädännön tarjoamia suojakeinoja, kuten maksujen alentamista tai perimättä jättämistä sekä toimeentulotuen myöntämistä asiakasmaksuihin, jotta asiakasmaksujen korotukset eivät johda kohtuuttomiin tilanteisiin.

Erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeisiin vastattava riittävällä ammatillisella osaamisella

Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä, että erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita koskevaa sääntelyä selkeytetään ja kootaan samaan pykälään.  Huolestuttavaa kuitenkin on, jos pykälään ei sisällytetä tuen tarpeiden syitä, kuten esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöä ja riippuvuuskäyttämistä. Tämä jättää merkittävää tulkinnanvaraa, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.

On kannatettavaa, että lakiin lisätään säännös sosiaalityöntekijän vastuulla olevista asiakkuuksista niiden edellyttämän erityisen osaamisen perusteella. Lakiesityksessä kuvatut erityiset tehtävät vastaavat pääosin erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeita. Huolestuttavaa kuitenkin on, että erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän ammatillisia kelpoisuusvaatimuksia esitetään kevennettäväksi. Asiakasturvallisuuden ja sosiaalihuollon laadun varmistamiseksi kaikkien erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden omatyöntekijänä tulisi jatkossakin toimia sosiaalityöntekijä.  

Riskinä alueellisen eriarvoisuuden kasvu

Lakiesitys lisäisi hyvinvointialueiden harkintavaltaa sosiaalihuollon järjestämisessä niin palveluiden, työtapojen, menetelmien, ammatilliseen osaamisen ja monialaisuuden toteuttamisen osalta. Riskinä on, että hyvinvointialueet vähentävät tai kaventavat sellaisia palveluja, työtapoja ja -menetelmiä, osaamista ja moniammatillisia rakenteita, joiden toteuttaminen ei enää perustu riittävän velvoittavaan sääntelyyn.

Säästötavoitteet vaikuttavat myös sosiaalihuollon henkilöstöresursseihin ja sitä kautta oikea-aikaisen ja tarpeenmukaisen tuen saatavuuteen. Koska hyvinvointialueiden taloudelliset ja henkilöstöresurssit vaihtelevat jo nykyisin merkittävästi, uudistus voi lisätä alueellista eriarvoisuutta entisestään ja johtaa siihen, etteivät asiakkaat saa yhdenvertaisesti tarpeitaan vastaavaa sosiaalihuoltoa.

Hyvinvointialueiden resurssit ja valmiudet toteuttaa lakiesityksen vaatimia laajoja muutoksia vaihtelevat merkittävästi, mikä voi myös lisätä alueellista eriarvoisuutta. Muutosvaiheessa riskinä on palvelujen saatavuuden heikkeneminen ja tuen viivästyminen. Valvonnalla on tärkeää varmistaa, etteivät hyvinvointialueiden omat ohjeistukset tai rakenteelliset ratkaisut entisestään heikennä asiakkaiden oikeutta tarvittaviin palveluihin ja tukeen.

Vaikutusarviointi on puutteellista

Lakiesitys ei anna kaikilta osin riittävää kuvaa uudistuksen vaikutuksista, eikä eri muutosten yhteisvaikutuksista. Esityksestä välittyy vaikutelma, että kyse on ennen kaikkea säästöjä tavoittelevasta uudistuksesta, jota saatetaan voimaan liian nopealla aikataululla ilman riittävää vaikutusten arviointia.

Perusteellisemmin tulisi tarkastella yhteisvaikutuksia suhteessa muuhun sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Toimeentuloturvan heikennykset, sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkaukset sekä muutokset sosiaali- ja terveyspalveluihin voivat samanaikaisesti toteutettuina lisätä ihmisten tuen tarvetta ja kuormittaa palvelujärjestelmää merkittävästi.

Vaikutuksia tulisi arvioida myös asiakkaiden oikeuksien toteutumisen, sosiaalihuollon yhdenvertaisen saatavuuden sekä pitkän aikavälin kustannusvaikutusten näkökulmasta. Lyhyen aikavälin säästötoimet voivat heikentää riittävän ja oikea-aikaisen tuen ja palveluiden saatavuutta, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Tämä heikentää uudistuksen kokonaisvaikuttavuutta sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta.

Sosiaalihuollon asiakkuudessa on noin 800 000 ihmistä, joten uudistuksella on laajoja vaikutuksia ihmisten arkeen ja oikeuksiin. Erityistä huolta aiheuttaa se, että ehdotetut heikennykset kohdistuisivat samoihin ihmisryhmiin, joihin on jo aiemmin kohdistettu sosiaaliturvan leikkauksia.

Sosiaalihuollon kehittämistarpeet liittyvät erityisesti palveluiden sisällölliseen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen, rakenteellisten esteiden purkamiseen ja palvelujärjestelmän selkeyttämiseen sekä moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseen. Näitä tavoitteita voidaan edistää ilman asiakkaiden oikeusturvaa turvaavan sosiaalihuoltolainsäädännön heikentämistä.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Päihdepalvelut ovat väärä säästökohde 

Ympärivuorokautista ja vahvaa erityisosaamista tarjoavien päihdehoito- ja kuntoutuslaitosten asiakasmäärät ovat kesästä alkaen tippuneet kroonisesti, koska hyvinvointialueet eivät ole antaneet hoitoon tai kuntoutukseen tarvittavia maksusitoumuksia. Vaikuttaa siltä, että nyt hoidetaan vain katkaisu ja akuutit vieroitusoireet, eikä pidempikestoisille hoito- ja kuntoutusjaksoille pääse. Rahahanat ovat kiinni. 

Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttö on yleistynyt ja esimerkiksi amfetamiinia ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioidaan olevan 31 100–44 300. Jos hoitoa ei saa, hoidetaan sairautta itse – mahdollisesti lisääntyvällä päihteiden käytöllä. Tällöin fyysinen ja henkinen terveydentila heikkenee entisestään ja raskaamman hoidon ja tuen tarve vain kasvaa. 

Riippuvuus sairastuttaa myös perheen ja läheiset. Suomessa on arvioitu olevan jopa kaksi miljoonaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten läheistä, joista osa on lapsia. Kriisiytyvät elämäntilanteet lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon – kuten lastensuojelun ja päivystyksellisen hoidon – tarvetta.  

Lisääntyvä avuntarve näkyy myös järjestöissä. Esimerkiksi päihdeasiamiestoimintaan tulee vuosittain yli 1000 yhteydenottoa päihteitä ongelmallisesti käyttäviltä asiakkailta, heidän läheisiltään ja heitä kohtaavilta ammattilaisilta. Päihdehoitoon ja -kuntoutukseen pääsyssä on suuria haasteita ja alueellista epätasa-arvoisuutta.  

Osa kansalaisista saa avun työterveyshuollosta. Osa voi itse rahoittaa tarvitsemansa päihdehoidon tai -kuntoutuksen. Osa jää kokonaan tarvittavien palveluiden ulkopuolelle. Eriarvoisuus kasvaa, syrjäytyminen ja päihdeongelmat sekä -haitat lisääntyvät. Jos päihteiden käyttöä joutuu rahoittamaan rikoksilla, on tällä vaikutusta myös yhteiskuntarauhaan.  

On ristiriitaista, että säästöjä haetaan nopealla aikataululla, vaikka päihteitä ongelmallisesti käyttävät ihmiset tarvitsisivat palveluja nopealla aikataululla. Päihde- ja riippuvuustyön tavoitteet – päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyvien terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta vaarantavien tekijöiden vähentäminen ja poistaminen – eivät toteudu palveluja karsimalla.   

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Jos ei ostopalveluna, niin omana palvelutuotantona.  Palvelutuotannon ja osaamisen on vastattava alueen asukkaiden tarpeisiin. Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa palveluidensa laatua ja riittävyyttä.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia haluamme muistuttaa lakiin perustuvasta oikeudesta ja velvollisuudesta ilmoittaa toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Viimekädessä Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Marja Marttila 

erityisasiantuntija 

Päihdeasiamiestoiminta 

Lähteet: 

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/juomiskulttuuri

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet

https://www.kuivinjaloin.fi/ammattilaisille/paihderiippuvuus-ja-laheiset

Päihdeasiamiestoiminnan vuosikertomus 2023

Päihdeasiamiestoiminnan tehtävänä on edistää päihteitä ongelmallisesti käyttävien asioita, jotta nämä tietäisivät keneen ottaisi yhteyttä ja saisivat tarvitsemansa palvelut. Yhteiskunnallisella tasolla työtä tehdään muun muassa kannanotoilla ja keskustelemalla hyvinvointialueiden kanssa ongelmista ja hyvistä käytännöistä.

Vuonna 2023 agendalla oli ennen kaikkea vuoden alusta voimaan astunut päihdepalveluita koskeva lainsäädäntöuudistus, jossa sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain säännöksiin tehtiin parannuksia. Uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien ja roolien selkiyttäminen ja hyvä yhteistyö. Tämä ei päihdeasiamies Tuula Sillanpään mukaan ole vielä toteutunut.

”Siiloja on edelleen eikä yhteistyö aina toimi. Asiakkaat eivät tiedä, mihin milloinkin pitäisi olla yhteydessä. Päihdepalvelujen kotisivutkin ovat paikoitellen sekavat, eikä tieto ole helposti löydettävissä. Joissain asioissa on menty jopa huonompaan suuntaan”, Sillanpää kertoo.

Sillanpää näkee myönteisenä viestinä kentältä henkilökunnan sitoutumisen työhönsä. ”He haluavat tehdä työtään mahdollisimman hyvin ja se kuultaa kaikesta läpi.”

Maakuntamatkoilla päästään ytimeen

Vuonna 2023 päihdeasiamiestoiminta piti 15 koulutustilaisuutta lain sisällöstä ammattilaisille, järjestötoimijoille ja vapaaehtoisille. Lisäksi päihdeasiamiehellä oli puheenvuoroja seminaareissa ja järjestöjen tilaisuuksissa.

Maakuntamatkoilla tutustuttiin alueiden päihdepalveluihin, järjestöjen toimintaan ja kuntoutuslaitoksiin syvemmin. Lukuisat keskustelut esimiesten, hoitajien, kokemusasiantuntijoiden, sosiaalityöntekijöiden ja päihteidenkäyttäjien kanssa antoivat tietoa alueiden tilanteesta, ongelmista ja hyvistä käytännöistä.

”Päihdepalveluiden tasalaatuisuus koko Suomessa on hyvä ja oikeutettu tavoite. Tällä hetkellä kaikkien hyvinvointialueiden sisälläkään palvelut eivät ole samanlaisia. Kesto-ongelmana monella paikkakunnalla on edelleen päihdekuntoutukseen pääsy.”

Terveydenhuoltolain uudistuksessa todetaan, että päihdehoitoa saavalle potilaalle tulee turvata kaikki hänen tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon palvelut.

Erityisesti hoitoon pääsy on vaikeaa Sillanpään mukaan niillä, joilla on päihdehäiriön lisäksi jokin muu mielenterveydenhäiriö. Kentältä välittyy myös kasvava huoli ikääntyneiden ihmisten päihdeongelmasta.

Tukea myös yksityisellä tasolla

Päihdeasiamiestoiminta antaa apua asiakkaille ja ammattilaisille myös puhelimitse. Esimerkiksi vuonna 2023 tuli 1073 yhteydenottoa pääosin yksityisiltä ihmisiltä.

”Ensisijaisesti annamme neuvoja, miten toimia ongelmatilanteissa. Joskus otamme myös yhteyttä päihdepalveluiden henkilökuntaan ja selvitämme asiaa. Korostamme, että olemme palveluntuottajista riippumaton toimija. Haemme lain mukaisia ja oikeita ratkaisuja asiakkaiden tilanteisiin”, Sillanpää kertoo.

Päihdeasiamiestoiminta neuvoo ja auttaa päihdepalveluihin ja sen aikaiseen sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Maksutonta ja luottamuksellista neuvontaa ja konsultointia tarjotaan valtakunnallisesti ja yksilötasolla asiakkaille, läheisille ja ammattilaisille.

EHYT ry vuosikertomus 2023