Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Lue lausunto kokonaisuudessaan
Download file lausunto_periaatteita_koskeva_laki

Uutiset

Vesiposti-lehti vieraskynä: Talous kiristyy – toivo ei saa kadota

Talous on työkalu – ihmisten hyvinvointi päämäärä

Tiukka taloustilanne asettaa haasteita sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Hyvinvointialueet ovat reagoineet talouspaineisiin eri tavoin: on karsittu palveluita, kiristetty niihin pääsyä tai luovuttu ostopalveluista, vaikka oma palvelutuotanto ei riitä vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. Ihmisiä ohjataan enenevässä määrin sote-järjestöjen tuen piiriin, mutta samaan aikaan järjestöjen rahoitusta leikataan.

Talous ei saa olla itseisarvo, vaan väline hyvinvoinnin edistämiseen. Kun resursseja on vähän, ne on käytettävä viisaasti – niin, että jokainen toimenpide tuottaa arvoa ihmiselle. Jos tuki ei ole oikea-aikaista ja tarpeeseen vastaavaa, ongelmat syventyvät ja monimutkaistuvat, jolloin raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarve kasvaa. Lyhyen tähtäimen säästöt voivat pitkällä aikavälillä lisätä kustannuksia, heikentää hyvinvointia ja osoittautua inhimillisesti kestämättömiksi.

Lakisääteiset oikeudet turvana

Useat lait turvaavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeuksia. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa edistämään väestön terveyttä. Tämä tarkoittaa paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäiseviä toimia myös sitä, että yhteiskunnan eri osa-alueiden olosuhteita kehitetään väestön terveyttä tukeviksi. Lisäksi julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Terveydenhuoltolaki takaa asiakkaalle hänen tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuuden. Yhden ongelman hoitaminen ei saa estää muiden samanaikaisten terveysongelmien asianmukaista hoitoa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista turvaa oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, jossa yksityisyyttä kunnioitetaan, yksilölliset tarpeet huomioidaan, eri hoitovaihtoehdoista saa tietoa ja jossa potilaan kanssa toimitaan yhteisymmärryksessä.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista varmistaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuden laadultaan hyvää sosiaalihuoltoon, hyvään kohteluun sekä ihmisarvon, vakaumuksen ja yksityisyyden kunnioittamiseen. Asiakkaalle on annettava tietoa hänen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan, eri toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Itsemääräämisoikeus turvaa oikeiden osallistua ja vaikuttaa omien palvelujen suunnitteluun, jolloin toiveet, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Tuen tarpeet ja niihin vastaavat palvelut on kirjattu sosiaalihuoltolakiin.  Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä.

Lainsäädäntö velvoittaa ja etiikka ohjaa

Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu.Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, mutta työtä koskeva ohjeistus tai toimintakäytännöt eivät ole lain yläpuolella. Asiakkaiden lakisääteisiä oikeuksia ei saa kaventaa.

Sote-valvontalaki edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjiltä ja -tuottajilta – myös hyvinvointialueilta – omavalvontaa, jolla varmistetaan toiminnan lainmukaisuus sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöillä on ilmoitusvelvollisuus asiakas- ja potilastyössä havaituista lainvastaisuuksista, riskeistä ja epäkohdista. Ilmoituksen perusteella palvelunjärjestäjän tai muun valvonnasta vastaavan henkilön on ryhdyttävä toimenpiteisiin lainvastaisuuden tai epäkohdan korjaamiseksi. Jos ongelmaa ei korjata viivytyksettä, tulee ammattilaisen ilmoittaa asiasta salassapitosäännösten estämättä valvontaviranomaiselle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työtä ohjaavat myös ammattieettiset periaatteet. Ne kuvaavat arvoja, joihin ammattilaisen toiminta perustuu. Etiikka täydentää lakeja ja käytäntöjä. Säästöpaineiden keskellä etiikan merkitys korostuu. Jos laki tai hyvinvointialueen käytännöt ovat ristiriidassa etiikan kanssa, eettinen harkinta auttaa turvaamaan asiakkaan oikeudet ja puolustamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Toivo ja muutos kulkevat rinnakkain

Palvelut ovat välttämättömiä, mutta suuren elämänmuutoksen tueksi vaaditaan myös muuta. Muutos edellyttää aikaa, luottamusta ja uskoa parempaan. Se edellyttää toivoa. Elämänmuutoksen keskellä jokainen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen – läheisen, vertaisen tai ammattilaisen – joka ylläpitää toivoa silloinkin, kun oma usko horjuu. Ihmisen, joka kuuntelee, kohtaa, motivoi ja vahvistaa luottamusta tulevaan.  

Päihdeongelmasta toipuminen ei tarkoita ainoastaan päihteettömyyttä. Usein se edellyttää myös ympäristön muuttamista ja irtautumista päihteitä käyttävästä kaveripiiristä. Yksinäisyyden tunne voi olla musertava, ja siksi tilalle tarvitaan uusia, turvallisia ihmissuhteita. Ne luovat pohjan toipumiselle ja selviytymiselle.

Vertaistuki edistää toipumista luomalla ja ylläpitämällä toivoa. Vertaistuki perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja syvälliseen ymmärrykseen, jota ei voi oppia kirjoista. Vertainen on kulkenut samanlaisen polun. Jaettujen kokemusten kautta päihderiippuvuuteen usein liittyvä häpeä hälvenee, ja samalla vahvistuu usko muutoksen, toipumisen ja uuden päihteettömän elämän mahdollisuuteen.  

Luottamus tulevaan ja toivon ylläpitäminen ovat keskeisiä toipumisessa. Toivo ei ole pelkkä tunne – se on muutoksen ja toipumisen perusta. Toivo on voima, joka antaa suunnan ja kannattelee vaikeina hetkinä.  Silloinkin, kun mikään ei vielä ole muuttunut, toivo on ensimmäinen askel kohti parempaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Vesiposti-lehden numerossa 3/2025 ja A-kiltojen liiton nettisivulla.

Blogitekstit

Päihdepalvelut ovat väärä säästökohde 

Ympärivuorokautista ja vahvaa erityisosaamista tarjoavien päihdehoito- ja kuntoutuslaitosten asiakasmäärät ovat kesästä alkaen tippuneet kroonisesti, koska hyvinvointialueet eivät ole antaneet hoitoon tai kuntoutukseen tarvittavia maksusitoumuksia. Vaikuttaa siltä, että nyt hoidetaan vain katkaisu ja akuutit vieroitusoireet, eikä pidempikestoisille hoito- ja kuntoutusjaksoille pääse. Rahahanat ovat kiinni. 

Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttö on yleistynyt ja esimerkiksi amfetamiinia ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioidaan olevan 31 100–44 300. Jos hoitoa ei saa, hoidetaan sairautta itse – mahdollisesti lisääntyvällä päihteiden käytöllä. Tällöin fyysinen ja henkinen terveydentila heikkenee entisestään ja raskaamman hoidon ja tuen tarve vain kasvaa. 

Riippuvuus sairastuttaa myös perheen ja läheiset. Suomessa on arvioitu olevan jopa kaksi miljoonaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten läheistä, joista osa on lapsia. Kriisiytyvät elämäntilanteet lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon – kuten lastensuojelun ja päivystyksellisen hoidon – tarvetta.  

Lisääntyvä avuntarve näkyy myös järjestöissä. Esimerkiksi päihdeasiamiestoimintaan tulee vuosittain yli 1000 yhteydenottoa päihteitä ongelmallisesti käyttäviltä asiakkailta, heidän läheisiltään ja heitä kohtaavilta ammattilaisilta. Päihdehoitoon ja -kuntoutukseen pääsyssä on suuria haasteita ja alueellista epätasa-arvoisuutta.  

Osa kansalaisista saa avun työterveyshuollosta. Osa voi itse rahoittaa tarvitsemansa päihdehoidon tai -kuntoutuksen. Osa jää kokonaan tarvittavien palveluiden ulkopuolelle. Eriarvoisuus kasvaa, syrjäytyminen ja päihdeongelmat sekä -haitat lisääntyvät. Jos päihteiden käyttöä joutuu rahoittamaan rikoksilla, on tällä vaikutusta myös yhteiskuntarauhaan.  

On ristiriitaista, että säästöjä haetaan nopealla aikataululla, vaikka päihteitä ongelmallisesti käyttävät ihmiset tarvitsisivat palveluja nopealla aikataululla. Päihde- ja riippuvuustyön tavoitteet – päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyvien terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta vaarantavien tekijöiden vähentäminen ja poistaminen – eivät toteudu palveluja karsimalla.   

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Jos ei ostopalveluna, niin omana palvelutuotantona.  Palvelutuotannon ja osaamisen on vastattava alueen asukkaiden tarpeisiin. Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa palveluidensa laatua ja riittävyyttä.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia haluamme muistuttaa lakiin perustuvasta oikeudesta ja velvollisuudesta ilmoittaa toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Viimekädessä Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Marja Marttila 

erityisasiantuntija 

Päihdeasiamiestoiminta 

Lähteet: 

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/juomiskulttuuri

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet

https://www.kuivinjaloin.fi/ammattilaisille/paihderiippuvuus-ja-laheiset

Blogitekstit