Sosiaalihuollon palvelu-uudistus uhkaa asiakkaiden oikeuksia 

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?  

Uudistusta suunnitellut työryhmä ehdottaa, että sosiaalityöstä ja -ohjauksesta tehtävistä hallintopäätöksistä luovutaan. Hallintopäätös on asiakkaan oikeusturvan kulmakivi: se tekee palvelusta näkyvän, perustellun ja muutoksenhakukelpoisen. Ilman hallintopäätöstä asiakkaan asema heikkenee.   

Palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelman laatimista koskevaa velvoitetta ehdotetaan kevennettäväksi. Palvelutarpeen arviointi on sosiaalihuollon lakisääteinen prosessi, jossa kartoitetaan asiakkaan yksilöllinen tilanne, tuen tarve ja asiakkuuden edellytykset. Samalla kuullaan asiakkaan omat toiveet, mielipiteet ja näkemykset sekä laaditaan suunnitelma tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä. Prosessi varmistaa, että tuki on oikea-aikaista, palvelut toimivat yhteen ja vastuista sekä käytännön toteutuksesta on sovittu. Tämä asiakkaan edun mukainen rakenne tulee säilyttää entisenlaisena.  Miltä kuulostaisi, jos terveydenhuollon vastaavaa prosessia – potilaan tutkiminen, diagnoosin tekeminen ja hoitosuunnitelman laatiminen – kevennettäisiin?  

Myös sosiaalihuollon omatyöntekijän nimeämisen velvoittavuutta ehdotetaan kevennettäväksi, vaikka terveydenhuollossa kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan, kohti omalääkärimallia. Sosiaalihuollon asiakkailla on usein kasautuneita ongelmia, jotka edellyttävät useita samanaikaisia palveluita ja tukitoimia. Omatyöntekijällä on keskeinen rooli kokonaisuuden koordinoijana ja asiakkaan edun edistäjänä. Siksi asiakkaan oikeus omatyöntekijään tulee säilyttää.  

Sosiaalityöllä ja -ohjauksella vastataan myös päihteiden ongelmakäyttöön. Työryhmä ehdottaa sosiaalihuoltolakiin muutosta, jossa päihde- ja riippuvuustyön erityiset palvelut rajattaisiin koskemaan vain avomuotoista tukea. Avomuotoinen kuntoutus ei kuitenkaan aina vastaa asiakkaan tarpeita, eikä ole riittävän tukevaa. Laitosmuotoinen päihde- ja riippuvuustyö tulee säilyttää sosiaalihuoltolaissa – joko nykyisessä palvelupykälässä, omana uutena pykälänään tai osana laitospalveluja koskevaa sääntelyä. 

Päihdetyön erityisenä palveluna säädetyn päiväkeskuspalvelun toteuttamiseen ehdotetaan joustoa, jolloin asiakkaiden tuen tarpeisiin voitaisiin vastata myös muilla tavoin. Päiväkeskus on matalan kynnyksen palvelu, jonne jokainen on tervetullut ilman ehtoja. Jos palvelu ei säily lakisääteisenä, on todellinen riski, että sitä ei tarjota lainkaan. Olisi epäinhimillistä tinkiä palvelusta, joka turvaa ihmisen perustarpeet: mahdollisuuden lepoon, lämpöön, ruokaan ja peseytymiseen.  

Suomessa on noin 89 000 lasta, joiden vanhemmista vähintään toisella on ollut vakava päihdeongelma ennen lapsen täysi-ikäisyyttä. Työryhmä esittää lastensuojelun avohuollon toimien siirtämistä sosiaalihuoltolain mukaisiin lapsiperheiden palveluihin, jolloin lastensuojelu määriteltäisiin jatkossa vain sijaishuolloksi. On totta, että sosiaalihuoltolakiin kuuluvia varhaisia palveluja vahvistamalla voidaan ehkäistä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Sosiaalihuollon asiakkuus on kuitenkin vapaaehtoista, toisin kuin lastensuojelun, ja perustuu vanhempien haluun ottaa apua vastaan. Lisäksi sosiaalihuollosta puuttuu lakisääteinen asiakasmitoitus, mikä väistämättä vaikuttaa tuen intensiivisyyteen. Lapsen edun tulee ohjata päätöksentekoa valmisteltaessa lapsia koskevaa lainsäädäntöä. Perheiden oikeus oikea-aikaiseen ja riittävään tukeen sekä lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, kehitykseen ja erityiseen suojeluun tulee turvata myös jatkossa.  

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein.  Sosiaalihuollon palvelu-uudistus uhkaa väljentää sosiaalihuoltoa koskevia säännöksiä ja heikentää palveluiden lakisääteisyyttä, sisältöä ja saatavuutta. Todellisena huolena on, että alueellinen eriarvoisuus kasvaa ja ihmisten oikeus sosiaalipalveluihin vaarantuu. Sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä järjestörahoituksen leikkaukset kohdistuvat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin,  eikä niiden yhteisvaikutuksia ole arvioitu. 

Sosiaalipalveluihin tarvitaan enemmän ennaltaehkäiseviä toimia, sillä kriisiytyneet elämäntilanteet johtavat raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen. Toimintamalleja tulee kehittää, rakenteellisia ongelmia purkaa, pirstaleista järjestelmää selkeyttää, palveluiden sisältöjä kehittää ja sote-yhteistyötä tiivistää. Tähän ei kuitenkaan tarvita asiakaslähtöisen sosiaalihuoltolain purkamista.  

Päihdeasiamiestoiminta lausui selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata kumpaakaan mallia sellaisenaan, vaan esittää mallin B jatkotyöstämistä Sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnan esittämällä tavalla, jolloin lähtökohtina ovat:

  1. Monipuolisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaaminen tilanteessa, jossa siihen kohdistuu historian suurimmat kertaluonteiset rahoitusleikkaukset samalla, kun yhteiskunnan muutosnopeus on kovimmillaan sitten itsenäisen Suomen rauhan ajan historian sekä
  2. tuloksellinen ja vaikuttava avustusten kohdentaminen.

Selvityksessä eivät näy päihde- ja riippuvuustyötä tekevät järjestöt. Nämä järjestöt täydentävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja sekä toimivat tärkeänä yhteistyörakenteena ja väylänä julkisen sektorin palveluihin. Osa haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden palveluista on keskeisesti järjestötoimijoiden varassa.

Selvityshenkilö liittää päihdehäiriöt osaksi mielenterveydenhäiriöitä, jolloin päihdeongelman sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus jää puuttumaan. On myös huolestuttavaa, ettei selvityksessä mainita lainkaan huumeita, vaikka vuonna 2023 Suomessa menehtyi huumemyrkytyksiin 253 ihmistä.

Päihdeasiamiestoiminta kantaa huolta mahdollisesta poliittisen ohjauksen lisääntymisestä järjestötoiminnassa. Näkemyksemme mukaan ministeriössä ei voi olla riittävän syvää asiantuntemusta eri järjestöissä tehtävän työn teemoihin. Järjestöillä tulee säilyä oikeus suunnata toimintansa painopisteitä itsenäisesti, sekä kehittää joustavasti ratkaisuja kansalaisilta ja kentältä nouseviin tarpeisiin. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan