Lastensuojelulain muutoksilla vahvistetaan lapsen oikeutta suojeluun 

Terveydenhuollon tulee toteutua myös sijaishuollossa  

Nuorten huumekuolemia koskevassa Onnettomuustutkintakeskuksen raportissa on tuotu esiin lastensuojelulaitosten vaikeudet rajoittaa tai estää alaikäisten huumeiden käyttöä sijoituksen aikana. Pahimmillaan sijoitus ei katkaise nuoren päihdeongelmaa, vaan ongelmat voivat jatkua ja jopa pahentua.   

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan ”ensisijainen vastuu lapsen hoidosta ja huolenpidosta esimerkiksi silloin, kun kysymys on sijaishuollossa järjestettävästä mielenterveyshoidosta ja/tai päihderiippuvuushoidosta, on terveydenhuollon viranomaisilla”.   

Päihteitä ongelmallisesti käyttävillä alaikäisillä tulee olla sama oikeus terveydenhuollon palveluihin kuin täysi-ikäisilläkin. Palvelut voidaan toteuttaa monella tavalla, kuten liikkuvana palveluna, alaikäisille päihteidenkäyttäjille suunnatuissa omissa yksiköissä tai muilla tarkoituksenmukaisilla ratkaisuilla. Nuorten tarpeet ovat yksilölliset, joten myös palveluvalikoiman tulee olla riittävän laaja.  

Mielenterveyden haasteet voivat lisätä päihteiden käyttöä, ja päihteiden käyttö puolestaan mielenterveyden häiriöiden riskiä. Ongelmien yhtäaikaisuus ei saa muodostua esteeksi tarvittavan tuen ja hoidon saamiseksi molempiin ongelmiin. Lääkärikirja Duodecimin mukaan alaikäisen vaikea päihdehäiriö tulkitaan Suomessa vakavaksi mielenterveyden häiriöksi, ja se on siten mielenterveyslain mukaan peruste tahdosta riippumattomalle hoidolle. Tätä mahdollisuutta käytetään kuitenkin vähän.  

Lastensuojelulain 16 b -pykälä säätelee hyvinvointialueen järjestämisvastuuta. Se korostaa hyvinvointialueen velvollisuutta yhteensovittaa lapsen tarvitsemat palvelut tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.   

Lastensuojelulaki muuttui – lapsen oikeudet korostuvat myös rajoitustoimenpiteissä 

Lastensuojelulain ensimmäisen vaiheen muutokset tulivat voimaan 1.10.2026.  Muutosten tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja suojeluun sekä parantaa lastensuojelun mahdollisuuksia turvata lapsen arki. Lakimuutokset tuovat lastensuojeluviranomaisille ja sijaishuoltoyksiköille nykyistä selkeämpiä ja laajempia toimivaltuuksia.  

Lapsen mielipiteen huomioiminen säilyy keskeisenä periaatteena. Lapselle voidaan asettaa hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisia rajoja tasapainoisen kehityksen ja suojelun turvaamiseksi, mutta ensisijaisesti rajoista tulee keskustella lapsen kanssa. 

Hoito, kasvatus, valvonta ja huolenpito eivät saa olla lasta alistavia tai hänen ihmisarvoaan loukkaavia. Fyysinen koskeminen suojelu- tai kasvatustarkoituksessa on mahdollista vain lapsen edun turvaamiseksi. Aineiden ja esineiden poisottamista voidaan toteuttaa vasta, jos tavanomainen rajaaminen ei ole riittävää ja jos lapsi vaarantaa omaa kehitystä ja hyvinvointia.  

Henkilöntarkastukset tulee toteuttaa lasta kunnioittaen, mahdollisimman hienotunteisesti ja lapsen yksityisyyttä mahdollisimman vähän loukaten. Lisäksi tarkastusten tulee perustua perusteltuun epäilyyn, eikä niitä saa toteuttaa rutiininomaisesti.  

Kiinnipitäminen on aina lapseen kohdistuvan voimakeino, jonka tulee olla puolustettavaa lapsen ikä, käyttäytyminen ja tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Esimerkiksi jos lapsi poistuu luvatta sijoituspaikasta, ensisijaisena tavoitteena on edelleen lapsen vapaaehtoinen paluu.  

Muun muassa päihteisiin liittyviä valtuuksia täsmennettiin 

4 b§ mahdollistaa lastensuojelulaitoksessa sellaisten lapsen hallussa olevien aineiden ja esineiden poisottamisen, joiden voidaan epäillä vaarantavan lapsen tai muun henkilön henkeä tai terveyttä. Säännös koskee muun muassa päihtymiseen käytettäviä aineita ja niiden käyttöön soveltuvia välineitä sekä tietyin edellytyksin suuria rahavaroja, maksuvälineitä ja muita näihin verrattavia välineitä, hyödykkeitä, omaisuutta ja viestinnän mahdollistavia laitteita. Aiempi käsite ”haltuunotto” korvattiin käsitteellä ”poisottaminen”. Jos poistettua ainetta tai esinettä ei palauteta heti tilanteen rauettua, poisotosta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös (4 c§). 

Myös 65 §:ssä säädetään aineiden ja esineiden poisottamisesta lastensuojelulaitoksessa. Jos poisottamisesta ei ole mahdollista sopia lapsen kanssa eikä sitä voida viivyttää, laitoksen johtaja tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi käyttää poisottamiseen välttämättömiä ja puolustettavia voimakeinoja. Voimakeinojen käytössä on otettava huomioon lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi. 

66 §:n mukainen henkilöntarkastus liittyy lapsen suojaamiseen vakavilta terveyshaitoilta. Uuden sääntelyn myötä henkilöntarkastus voi koskea kaikkia 4 b§:ssä tarkoitettuja aineita ja esineitä. Henkilöntarkastus edellyttää aina perusteltua epäilyä, eikä sitä voi tehdä rutiininomaisesti.  

Henkilönkatsastusta koskevassa 66 a§:ssä viitataan huumausaineisiin, alkoholiin ja muihin päihtymystarkoituksessa käytettäviin aineisiin. Henkilönkatsastus voidaan tehdä, jos on perusteltu syy epäillä, että lapsi on käyttänyt tällaisia aineita. Näytteenottovaihtoehdoista on kuitenkin poistettu hiusnäyte sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi.  

Myös omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastamista sekä lähetysten luovuttamatta jättämistä koskeva 67 § laajenee koskemaan kaikkia uuden 4 b§:n mukaisia aineita ja esineitä, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on niitä hallussaan. Jos lapsen olinpaikka on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi kiireellisesti selvitettävä, saadaan hänen käytössään olevat tilat ja hallussaan oleva omaisuus tarkastaa. Lisäksi, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapselle osoitettu kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti taikka muu lähetys sisältää 4 b§:ssä tarkoitettuja aineita tai esineitä, lähetyksen sisältö saadaan tarkastaa kirjettä tai muuta luottamuksellista viestiä lukematta. 

Luvattomiin poissaoloihin voidaan puuttua aiempaa laajemmin 

Luvattomaan poistumiseen voidaan puuttua myös kiinnipitämällä lasta tietyin edellytyksin. 68 §:ssä säädetään lapsen kiinnipitämisestä lapsen rauhoittamiseksi esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita. Uusi 68 a§ mahdollistaa kiinnipitämisen myös luvattoman poistumisen estämiseksi laitoksesta tai sen yhteydessä olevalta piha-alueelta, jos lapsi voisi poistumisellaan saattaa itsensä tai toisen henkilön alttiiksi terveys- tai turvallisuusvaaralle. Kiinnipitäminen voi sisältää myös lapsen siirtämisen. 

Luvattomasti poistuneen lapsen tavoittamista voidaan tietyissä tilanteissa tehostaa myös sijaintitietojen avulla. 69 a§ laajentaa tietyissä vakavan vaaran tilanteissa sijoittajahyvinvointialueen oikeutta saada Hätäkeskukselta lapsen käyttämän liittymän tai päätelaitteen sijaintitiedot. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos hyvinvointialueen viranomaisen perustellun käsityksen mukaan lapsen päihteidenkäyttö vaarantaa vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään. 

Jos toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan perustellun käsityksen mukaan lapsi on asunnossa tai muussa olinpaikassa ja lapsen terveys, kehitys tai turvallisuus on vakavasti vaarassa, uusi 69 b§ mahdollistaa viranhaltijan pääsyn asuntoon tai muuhun olinpaikkaan, jos pääsy on lapsen terveyden ja kehityksen suojelemiseksi taikka turvallisuuden vaarantumisen estämiseksi välttämätöntä. Pykälä antaa myös mahdollisuuden pitää lapsesta kiinni, jotta siirtyminen kuljetukseen käytettävään autoon tai muuhun kulkuvälineeseen on mahdollista.     

69 c § koskee kiinniotetun lapsen kuljettamista takaisin laitokseen. Henkilöntarkastus ja aineiden sekä esineiden poisotto laajenevat koskemaan kuljetusvälinettä ja sen välitöntä läheisyyttä sekä kaikkia 4 b§:ssä mainittuja aineita ja esineitä. Säännös mahdollistaa tietyin edellytyksin myös välttämättömien voimakeinojen käytön henkilötarkastuksen toteuttamiseksi ja aineiden sekä esineiden poisottamiseksi. 

Uuden 69 e§:n mukaan sosiaalihuollon viranomainen voi saada poliisilta virka-apua lastensuojelulaitoksesta tai perhekodista luvatta poissaolevan lapsen kiinniottamiseksi ja kuljettamiseksi. Myös laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi tehdä virka-apupyynnön sosiaalihuollon viranomaisen lukuun. Oikeus virka-apuun syntyy, jos virka-avun perusteena oleva toimenpide estyy esimerkiksi turvallisuusriskin vuoksi. Poliisi on velvollinen avustamaan lapsen kuljettamisessa lähimpään mahdolliseen lastensuojelulaitokseen. 

Erityisen huolenpidon jaksoa voidaan käyttää pidempään 

Erityisen huolenpidon jakson tavoitteena on katkaista lapsen häntä itseään vahingoittava käyttäytyminen ja mahdollistaa kokonaisvaltainen hoito ja huolenpito. 60 b§:n mukaan sijoitus erityisen huolenpidon jaksolle voidaan tehdä vain, jos sijaishuoltoa ei voida muutoin toteuttaa, eivätkä terveydenhuollon palvelut sovellu tilanteeseen.  

Erityisen huolenpidon jakso ei ole rajoitustoimenpide, vaan sijaishuollon erityinen hoito- ja huolenpitomuoto. Lakimuutoksen myötä jakson enimmäiskesto piteni 30 + 30 vuorokaudesta 90 + 90 vuorokauteen.  

Myös erityisen huolenpidon jakson aikaisia rajoituksia koskevaa sääntelyä muutettiin. 72 §:n mukaan lapsen liikkumista voidaan jakson aikana rajoittaa ja henkilönkatsastus voidaan tehdä harkintaan perustuen ilman erillisiä rajoituspäätöksiä. Tavoitteena on turvata turvallinen ja päihteetön sijaishuolto jakson aikana. 

Yhteydenpidon rajoittaminen voi ulottua myös tunnistamattomiin henkilöihin 

Sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpitoa vanhempiin tai muihin läheisiin henkilöihin on voitu rajoittaa jo aiemmin tietyin edellytyksin, esimerkiksi silloin, kun yhteydenpito vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen tai yhteydenpidosta aiheutuu vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle. 

Uuden 62 §:n 3 momentin mukaan yhteydenpitoa voidaan nyt rajoittaa myös henkilöihin, joiden henkilöllisyyttä ei pystytä yksilöimään. Säännöksellä voidaan puuttua esimerkiksi tilanteisiin, joissa lapsen päihteiden käyttöön liittyy yhteydenpitoa tuntemattomiin päihteiden välittäjiin. Lyhytaikaisesta yhteydenpidon rajoituksesta voi päättää myös laitoksen johtajan sijainen (63 §). 

Uusi kuntouttava suljettu laitospalvelu tulee käyttöön vuonna 2027 

Seuraava merkittävä muutos tulee voimaan 1.1.2027, jolloin voimaan tulevat kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskevat 49 a–49 e §:t. 

Vähintään 12-vuotias lapsi voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun, jos se on välttämätöntä hänen suojelemisekseen omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavalta käyttäytymiseltä sekä hänen tarvitsemiensa kuntouttavien palvelujen ja pitkäjänteisen tuen järjestämiseksi. Lisäksi sijoituksen edellytyksenä on, ettei sijaishuoltoa voida lapsen omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisen vuoksi järjestää muulla tavalla, eikä erityisen huolenpidon jakso taikka muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sovellu tilanteessa käytettäväksi. 

Alle 12-vuotias voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun palveluun vain erittäin poikkeuksellisista ja painavista syistä. 

Palvelu tarjoaa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa tehostettua ja suunnitelmallista, sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliseen osaamiseen perustuvaa kuntoutusta. Kuntouttavan suljetun laitospalvelun tuottajalla on oltava lapsen suunnitelmallisen kuntoutumisen toteuttamiseksi käytettävissään erityisosaamista päihde- ja riippuvuushoidosta, lääketieteestä, psykologiasta, sosiaalityöstä sekä kasvatuksesta ja opetuksesta. Sijoituksen aikana tulee turvata myös muut lapsen tarvitsemat terveyden- ja sairaanhoidon palvelut. 

Lastensuojelu ja päihdehoito on sovitettava yhteen 

Lastensuojelulain muutokset vahvistavat lastensuojelun mahdollisuuksia turvata lapsen arkea ja puuttua tilanteisiin, joissa lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna. Samalla uudistuksessa korostuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittaminen lapsen tarpeita vastaavaksi kokonaisuudeksi. 

Rajoitustoimenpiteillä voidaan turvata lapsen turvallisuutta, mutta ne eivät korvaa päihde- ja mielenterveyshoitoa. Vaikeasti päihteitä käyttävä lapsi tarvitsee yksilöllisiin tuen tarpeisiinsa vastaavaa oikea-aikaista ja moniammatillista pitkäjänteistä tukea, johon yksi vastaus voi olla vuonna 2027 voimaan tuleva kuntouttava suljettu laitospalvelu.   

Lähteet: 

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu EOAK/487/2023 Lastensuojelun menettely https://oikeusasiamies.fi/documents/235872516/250541620/eoa-487-2023.pdf/98d7ac4f-808a-d675-5551-ab796c665359?t=1723723200899 (luettu 1.10.2026) 

Häkkinen, Margareeta (2026) Päihteiden käyttöön liittyvät tahdosta riippumattomat toimenpiteet. Lääkärikirja Duodecim https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00479 (luettu 1.10.2026) 

Lastensuojelulaki 417/2007 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2007/417#chp_10__sec_49d (luettu 1.10.2026) 

Onnettomuustutkintakeskus (2023) Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023 https://www.turvallisuustutkinta.fi/app/uploads/sites/8/2024/11/T2023-S1_Nuorten_huumekuolemat_tutkintaselostus.pdf (luettu 1.10.2026) 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2026. Koulutus: lastensuojelulainsäädännön 1.10.2026 voimaan tulevat muutokset. Tapahtumasivu ja esitysmateriaalit julkaistu 31.8.2026. Saatavilla: https://stm.fi/tapahtumat/2026-08-31/koulutus-lastensuojelulainsaadannon-1.10.2026-voimaan-tulevat-muutokset. 

Uusi raportti: Päihdehoidon toteutuksessa koetut ongelmat yleisin syy ottaa yhteyttä päihdeasiamiestoimintaan 

 Vuonna 2025 päihdeasiamiestoiminta vastasi yhteensä 901 yhteydenottoon. Useimmiten yhteyttä otti päihdepalveluiden piirissä jo oleva tai sinne hakeutuva asiakas itse (62 % yhteydenotoista). 

Ammattilaisten osuus yhteydenotoista oli yhteensä 17,3 % ja läheisten osuus 15,9 %. Valtaosa yhteyttä ottaneista asiakkaista oli 30–49-vuotiaita (72,5 %) ja sukupuoleltaan miehiä (68,7 %). 

Yli puolet (50,4 %) yhteydenotoista koski hoitokäytäntöjä eli esimerkiksi korvaushoidon toteuttamista asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Päihdepalveluihin pääsy oli yhteydenoton syynä 27,4 %:lla ja noin joka viides (20,7 %) otti yhteyttä päihdepalveluissa koetun kohtelun vuoksi.  

Valtaosa (87,4 %) yhteydenottajista oli yrittänyt selvittää asiaansa itse ennen yhteydenottoa päihdeasiamiestoimintaan.  

”Yhteydenottajista 77,5 % koki saaneensa päihdeasiamiestoiminnasta tarvitsemansa avun ja pärjäävänsä itsenäisesti asian jatkoselvittelyssä”, kertoo päihdeasiamiestoiminnan erityisasiantuntija Marja Marttila. 

Päihdeasiamiestoiminta pitää tärkeänä, että eri-ikäisille suunnatuissa palveluissa panostetaan riippuvuusongelmien ennaltaehkäisyyn.  

Lisäksi hyvinvointialueiden tulee järjestää lakisääteiset päihdepalvelut sekä sosiaali-, että terveydenhuollossa. Hyvinvointialueiden omilla rakenteilla ei saa estää asiakkaiden oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa ja palvelua.  

”Esimerkiksi asiakasohjausryhmä ei voi tehdä arviota asiakkaan palvelutarpeesta tai päättää asiakastarpeiden mukaisista palveluista ja tukitoimenpiteistä ohi ammattilaisen”, Marttila muistuttaa. 

Raportin tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia ongelmia päihdepalveluita tarvitsevat ihmiset ja heitä auttavat ammattilaiset palvelujärjestelmässä kohtaavat.  

”Toivomme, että tieto voi osaltaan tukea palveluntuottajia päihdepalvelujen kehittämisessä asiakkaiden tarpeita vastaaviksi”, Marttila sanoo. 

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteydessä toimiva päihdeasiamiestoiminta on järjestöpohjaista ja palveluntuottajista riippumatonta edunvalvontaa. Tarjoamme maksutonta apua, jotta ongelmatilanteet palveluihin hakeuduttaessa ja palveluiden aikana ratkeavat. Toimintaan voivat ottaa yhteyttä päihdepalveluita vapaaehtoisesti hakevat ja palveluiden piirissä jo olevat ihmiset, heidän läheisensä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset.  

Lue koko tilastoraportti 2025.

Lisätietoja :

erityisasiantuntija Marja Marttila  

marja.marttila@ehyt.fi  

puhelin 050 464 6484  

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Ter­veys­so­siaa­li­työn lak­kaut­ta­mi­nen on vakava virhe – Pohteen alueel­la riskit ovat konk­re­ti­soi­tu­neet

Muun muassa Lääkärilehdessä (23.9.2025) kerrottiin, kuinka muu henkilöstö kohtaa nyt päivittäin tehtäviä, jotka kuuluisivat sosiaalityöntekijälle. Toinen ammattiryhmä ei kuitenkaan voi korvata toista. Terveyssosiaalityöntekijän osaaminen rakentuu akateemisen yhteiskuntatieteellisen koulutuksen tuottamaan sosiaalipoliittiseen, juridiseen ja palvelujärjestelmäosaamiseen.

Hyvinvointialue perustelee muutosta ”palveluketjun sujuvoittamisella” ja toteaa ”ohjautumisen palveluihin muuttuneen helpommaksi” ohjautumisen oppaan, herätetyökalun ja sosiaalipalveluesitteen ansiosta. Vaikeassa elämäntilanteessa ihminen tarvitsee rinnalleen ihmisen – ei esitettä.

Terveyssosiaalityön tarve ei katoa poistamalla sosiaalityöntekijät terveydenhuollosta. Potilaat ja moniammatilliset tiimit tarvitsevat sosiaalityön asiantuntemusta. Terveyssosiaalityöntekijä arvioi potilaan kokonaistilanteen ja tuen tarpeen, kartoittaa oikeudet etuuksiin ja palveluihin sekä avustaa niiden hakemisessa. Hän osallistuu hoito- ja kuntoutussuunnitelmien tekoon, tarjoaa ohjausta, neuvontaa, psykososiaalista tukea ja kriisiapua sekä turvaa sujuvan siirtymän tarvittaviin palveluihin.

Terveyssosiaalityöntekijän potilastietojärjestelmään tekemät kirjaukset tukevat terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja toimivat apuna mm. lausuntoja laadittaessa.

Terveyssosiaalityön alasajosta kärsivät erityisesti sairaat ja heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joilla ei ole voimavaroja selvittää itse oikeuksiaan ja hakea tukea. Kyse on asiakasturvallisuudesta, jos tarvittavat palvelut ja etuudet viivästyvät tai jos ihminen jää täysin vaille tarvitsemaansa tukea.

Päihdeasiamiestoiminnassa kohdataan erityisen haavoittuvassa asemassa olevia päihteitä käyttäviä ihmisiä. Ilman terveyssosiaalityön apua vaarana on, että he kotiutuvat sairaalasta pahimmillaan suoraan kadulle – rahattomina ja ilman tarvittavia palveluita.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, päihdeasiamiestoiminta, EHYT ry

Mielipide Kaleva 27.9.2025

Socca vierasblogi: Kaventuuko päihdepalveluiden rooli sosiaalihuollossa?

Päihderiippuvuus koskettaa monia ja apua haetaan myös päihdeasiamiestoiminnasta

Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttö yleistyy jatkuvasti ja esimerkiksi amfetamiinia ja opioideja käyttää ongelmallisesta jopa yli 44 000 henkilöä. Riippuvuus sairastuttaa paitsi käyttäjän, myös läheiset, joita arvioidaan olevan jopa kaksi miljoonaa. Avun tarve on siten merkittävä.

Päihdeasiamiestoiminta tarjoaa valtakunnallista ja riippumatonta edunvalvontaa päihteitä ongelmallisesti käyttäville täysi-ikäisille henkilöille sekä heidän läheisilleen. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat yhteydessä toimintaan. Keskeistä on tukea asiakkaita pääsemään oikea-aikaisesti tarpeenmukaisten palveluiden piiriin sekä tarjota ammattilaisille tietoa päihdepalveluita ohjaavasta lainsäädännöstä.

Vuonna 2024 päihdeasiamiestoimintaan otettiin yhteyttä 786 kertaa. Yhteydenotoissa korostuivat päihdepalveluiden käytännöt, vaikeus löytää apua sirpaleisessa palvelujärjestelmässä ja ongelmat tarpeen mukaisin palveluihin pääsyssä.

Lakiuudistus lupasi paljon – mutta mitä käytännössä tapahtuu?

Vuoden 2023 päihdelainsäädännön uudistuksella pyrittiin parantamaan asiakkaiden yhdenvertaisuutta sekä palveluiden saatavuutta, laatua ja tarpeenmukaisuutta. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus hakea ja saada tarvitsemansa päihdepalvelut sekä sosiaali- että terveydenhuollosta.

Käytännössä tilanne näyttää kuitenkin toisenlaiselta. Päihdeasiamiestoimintaan tulleen palautteen mukaan päihdepalvelut keskittyvät monilla hyvinvointialueilla yhä vahvemmin terveydenhuoltoon, mikä kaventaa asiakkaiden tosiasiallista oikeutta saada tukea sosiaalihuollon kautta.

Kentältä nousee vahva viesti

Hyvinvointialueet joutuvat sopeuttamaan toimintaansa tiukentuneisiin talouden raameihin. Samaan aikaan sosiaalihuollossa kohdataan pitkittyneitä ja monisyisiä ongelmia sekä kriisiytyneitä elämäntilanteita. Vaikka päihdepalveluita ohjaava lainsäädäntö ei ole muuttunut, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden mahdollisuudet vastata päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden tuen tarpeisiin vaikuttavat olevan aiempaa rajallisemmat. Päihdeasiamiestoiminnassa tämä näkyy mm. sosiaalihuollon kaventuneina mahdollisuuksina tarjota päihdepalveluita laitosmuotoisena tai ostopalveluna.

Riippuvuus on myös sosiaalinen kysymys

Riippuvuussairauden vaikutukset ovat laaja-alaisia ja ulottuvat myös terveydenhuollon ulkopuolelle. Terveyshaittojen lisäksi riippuvuusongelmalla on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kun päihteiden käytön vaikutukset koskevat esimerkiksi ihmissuhteita, perhe-elämää ja lapsen tarpeita, toimeentuloa ja asumista, työelämää ja opintoja – ylipäätään elämänhallintaa – tulee sosiaalihuollon olla keskeinen toimija. Tällöin asiakkaan palvelutarpeen arviointi ja päihdekuntoutusta koskeva päätöksenteko tulisi olla sosiaalihuollon ammattihenkilön vastuulla.

Rakenteellinen ongelma vaatii rakenteellisia ratkaisuja

Onko päihdepalvelujärjestelmään kehittymässä rakenteellinen ongelma? Onko vaarana, että asiakkaiden oikeudet heikentyvät, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden toimintamahdollisuudet kaventuvat ja sosiaalihuollon erityisosaaminen jää hyödyntämättä?

Nyt on oikea hetki pysähtyä arvioimaan päihdepalveluiden tilannetta – ajatella, analysoida ja tunnistaa kehittämistarpeet. Mahdollisesti syntymässä oleva rakenteellinen ongelma on estettävissä. Päihderiippuvuuteen liittyvien haasteiden ratkaiseminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon saumatonta yhteistyötä, jossa kummankin osaaminen pääsee täysimääräisesti käyttöön. 

Lisätietoa

THL (2023) Usein kysytyt juomakulttuurista https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/juomiskulttuuri

THL (2024) Huumeet https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet

Valtioneuvosto (2022) Mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö uudistuu https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/mielenterveys-ja-paihdelainsaadanto-uudistuu

Päihdeasiamies (2025) Vuosi 2024: Kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta näkyvät päihdeasiamiestoiminnassa https://paihdeasiamies.fi/uutishuone/uutiset/epaoikeudenmukaisuuden-kokemukset-nakyvat-paihdeasiamiestoiminnassa/

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Soccan sivuilla 13.8.2025

Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia  

Palveluvalikoiman sääntelyn tarkoituksena on, että ihmiset saisivat jatkossa mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa ja palvelua, joiden on tutkitusti todettu edistävän terveyttä ja hyvinvointia.  Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille suunnatussa kyselyssä pyydettiin ottamaan kantaa mm. ihmisarvoon, osallisuuteen, sosiaali- ja terveydenhuollon tarveperiaatteisiin sekä kustannusvaikuttavuuteen. Kyselyllä kerättyä tietoa ja vastauksia hyödynnetään tulevassa säädösvalmistelussa. EHYTin päihdeasiamiestoiminta vastasi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteita koskevaan sidosryhmäkyselyyn.

Ihmisarvo on tärkeä palveluvalikoiman periaate. Päätöksenteko ei saa johtaa yksilötasolla kohtuuttomiin lopputuloksiin. Esimerkiksi rajoittamalla oikeutta viimesijaiseen turvaan, loukataan ihmisarvoa.

Osallisuus on kuulluksi tulemista ja sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja myös siihen, mitä palveluita tarvitsee. Järjestöjen osallisuus päätöksentekoprosessissa mahdollistaa heikoimmassa asemassa ja usein myös julkisten palveluiden ulkopuolella olevien kansalaisten äänen esiin tuomisen. Tosiasiallinen osallisuus toteutuu vain kiinnittämällä huomio kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

Sosiaalihuollon tarveperiaatteen mukaan resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Esitetty tarveperiaate ei panosta riittävällä tavalla ongelmien ennaltaehkäisyyn, joka on eettisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää.

Sosiaalihuollon toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden periaatteen toteutumista haastaa sosiaalihuollon kansallisen tietopohjan puuttuminen, vaikuttavuuden arvioinnin vähäisyys sekä tutkimusperustan ohuus. Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia.

Terveydenhuollon tarveperiaatteen mukaan terveydenhuollon resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Jokaiselle tulee turvata riittävät terveyspalvelut, eikä kenenkään sairaus saa jäädä hoitamatta. Sairauksien hoidosta säästäminen voi lyhyellä tähtäimellä tuoda säästöjä, mutta myös lisäkustannuksia, jos sairauksia ei hoideta oikea-aikaisesti.

Tterveydenhuollon kustannusvaikuttavuuteen tulee suhtautua varauksella. Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa jo tällä hetkellä piilopriorisointia, joka heijastuu hoidon tarpeen arviointiin, hoitoon pääsyyn ja hoidon toteutustapoihin. Raskaimmat seuraukset kantavat ne yksittäiset, haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, joiden hoitoon pääsy evätään kustannusvaikuttavuuteen vedoten.

Palveluvalikoimasta päättämisen periaatteiksi tulisi nostaa myös arvot ja etiikka sekä pysyvyys. Lainsäädännön avulla voidaan vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon eettisiä periaatteita ja arvoja. Ennaltaehkäisevän työn ja ehkäisevien toimien vaikutukset saadaan näkyviin rakentamalla palveluvalikoimaa pitkäjänteisesti.

Muut kommentit palveluvalikoiman periaatteista säätämiseen:

  • Mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuuksista kärsivät asiakkaat tulee nostaa samojen oikeuksien piiriin muiden sairausryhmien kanssa.
  • Osatyökykyisille tulee turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhteiskunnallinen osallisuus voi olla muutakin toimintaa kuin palkkatyötä, esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa.
  • Suomessa tehdään turhia huostaanottoja, jotka eivät liity kodin kasvuolosuhteisiin, vaan palvelujärjestelmän puutteisiin.
  • Hyvinvoinnin rakentaminen on sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä. Hyvinvointialueille tarvitaan sisäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön rakenteita ja ohjeistuksia.
  • Sosiaalihuolto ei ole alisteinen terveydenhuollolle. Esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöön tulee saada apua sekä terveydenhuollosta että sosiaalihuollosta.
  • Vaikuttavuus on ainoa kestävä tapa priorisoida palveluita. Jotta sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansallisesti tasalaatuisia ja asiakkaille yhdenvertaisia, vaikuttavuuden mittaamisen tulee olla hyvinvointialueita velvoittavaa.
  • Hallitusohjelmassa sosiaalihuoltoon kohdennetaan 100 miljoonan euron leikkaukset, vaikka tälläkään hetkellä sosiaalihuollossa ei pystytä vastaamaan oikea-aikaisesti asiakkaiden tuen tarpeisiin.
  • Sosiaali- ja terveysalan järjestöihin kohdentuvat leikkaukset (130 miljoonaa euroa) vaikuttavat järjestöjen mahdollisuuteen tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja julkista palvelujärjestelmää tukevaa työtä. Tämä tulee näkymään kasvavana tarpeena julkisilla palveluille.

    Lisätiedot:
    Marja Marttila
    erityisasiantuntija
    puhelin 050 464 6484
    marja.marttila@ehyt.fi 

Päihdeasiamiestoiminnan alue- ja kuntavaalitiedote

Päihteitä ongelmallisesti käyttävien tie hoitoon ja palveluihin ei aina ole helppo. Vuosittain noin tuhat ihmistä hakee päihdeasiamiestoiminnasta apua saadakseen tarpeelliseksi kokemansa avun. Valitettavan usein myös päihderiippuvaisten läheiset jäävät ilman tukea. Lisäksi tilanne kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka välittävät päihdeasiamiestoimintaan huoltaan asiakkaiden ja potilaiden lakisääteisten oikeuksien toteutumisesta.

Hallitus on merkittävällä tavalla uudistanut alkoholipolitiikkaa tuomalla nykyistä vahvemmat alkoholijuomat päivittäistavarakauppoihin. Suunnitteilla on muitakin alkoholin myyntiä edistäviä ja saatavuutta helpottavia muutoksia, kuten alkoholin kotiinkuljetus. Päihdeasiamiestoiminta kantaa huolta lisääntyvistä päihdehaitoista, jotka tulevat kasvattamaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta. 

Saman aikaisesti hyvinvointialueiden tuottamiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kohdistetaan merkittäviä säästötoimia. Esimerkiksi sosiaalihuollon palveluvalikoimaan, johon mm. päihde- ja riippuvuustyö sekä työikäisten ja perheiden palvelut kuuluvat, kohdentuu 100 miljoonan euron säästöt. Päihde- ja riippuvuushoitoa tarjoavasta perusterveydenhuollosta haetaan 132 miljoonan euron säästöjä nostamalla hoitotakuuaikaa 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen.  

Päihdeasiamiestoiminta kehottaa kuntia ja hyvinvointialueita panostamaan riippuvuusongelmien ennaltaehkäisyyn, joka on niin inhimillisesti, kuin taloudellisesti järkevämpää kuin korjaava työ. Koska ennaltaehkäisy ei tavoita kaikkia, tulee hyvinvointialueiden turvata asukkailleen myös riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. 

Mahdollisia palveluiden heikennyksiä ei tule kohdentaa jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin, kuten lapsiin, nuoriin tai erityisen tuen tarpeisiin asiakkaisiin. Palveluiden priorisointia tulee tehdä pitkällä tähtäimellä, tutkittuun tietoon ja vaikuttavuuden arviointiin perustuen, jotta asiakas- ja potilasturvallisuutta ei vaaranneta.

Päihderiippuvuus on vakava sairaus, joka vaikuttaa laaja-alaisesti niin sairastuneiden itsensä kuin läheistenkin elämään. Päihderiippuvaisilla tulee olla samat oikeudet tarpeensa mukaiseen vaikuttavaan hoitoon, kuntoutukseen ja palveluihin kuin muillakin pitkäaikaisesti sairailla ihmisillä. Oikea-aikaisella sosiaali- ja terveydenhuollolla estetään tilanteiden kriisiytyminen ja kalliimpien erityispalveluiden ja erikoissairaanhoidon tarve.

Tutustu myös EHYT ry:n vaalitavoitteisiin:

Vaalit – EHYT ry

Vuosi 2024: Kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta näkyvät päihdeasiamiestoiminnassa

Vuonna 2024 päihdeasiamiestoiminta vastasi 786 yksittäiseen yhteydenottoon. Yleisimmin yhteydenotto koski omaa asiaa (66 %), mutta myös läheiset, hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä palveluntuottajien ja järjestöjen edustajat ottivat yhteyttä päihdeasiamiestoimintaan.

Eniten yhteydenotoissa puhuttivat päihdehoidon ja -kuntoutuksen hoitokäytännöt (40 %), joiden osalta päihdeasiamiestoiminnasta toivottiin neuvoja ja apua omiin oikeuksiin ja kohteluun liittyvissä kysymyksissä. Palvelujärjestelmän sirpaleisuus vaikeutti avun löytämistä ja palveluihin kohdistuvat säästöt näkyivät ongelmina päihdepalveluihin pääsyssä (19 %). Lisäksi sosiaalietuudet, muut sosiaali- ja terveyspalvelut, järjestöjen palvelut ja esimerkiksi asumiseen ja ajokorttiasioihin liittyvät ongelmat herättivät kysymyksiä.

Ennen yhteydenottoa päihdeasiamiestoimintaan, yhteydenottajat olivat usein onnistumatta yrittäneet hakea apua eri tahoilta, kuten terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta tai esimerkiksi hyvinvointialueen sosiaali- ja potilasasiavastaavilta.

Päihdeasiamiestoiminnan tavoitteena on tukea asiakkaita siten, että he vastaisuudessa suoriutuvat itsenäisesti palvelujärjestelmässä. Yhteydenottajista 70 % koki saavansa sellaista apua, jonka turvin hän pärjää jatkossa itsenäisesti. Noin 30 % yhteydenotoista vaati päihdeasiamiestoiminnan jatkoselvittelyä hyvinvointialueen edustajien, palveluntuottajien tai valvovan viranomaisen kanssa.

Toimintaan saapuneen palautteen mukaan yhteydenottajat kokevat saaneensa kattavasti toivomaansa tietoa etuuksista, palveluista ja omista oikeuksistaan asiakkaana tai potilaana. Vaikka aina toivottua ratkaisua tilanteeseen ei ole mahdollista saada, tällöinkin tärkeäksi koetaan kuulluksi tuleminen.

Päihdeasiamiestoimintaan yhteyttä ottavien yleisimmin käyttämät päihteet ovat huumeita (74 %). Huumeiden lisäksi erilaiset lääkkeet ja alkoholi puhuttavat. 86 % yhteydenottajista on 30–49-vuotiaita. Päihdehistoria on pitkä; 85 %:lla yli 10 vuotta. Vuonna 2024 yhteydenottoja tuli kaikkiaan 16 hyvinvointialueelta.

Päihdeasiamiestoiminta tapaa säännöllisesti yhteiskunnan päättäjiä ja virkamiehiä, hyvinvointialueiden päättäjiä ja ammattilaisia sekä järjestöjen työntekijöitä, vapaaehtoisia ja vertaistoimijoita. Koulutamme, annamme lausuntoja valmisteilla oleviin lakiesityksiin ja laadimme kannanottoja mediaan. Viestimme aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja uutiskirjeessä. Tutustu toimintaamme: https://paihdeasiamies.fi/

Päihdeasiamiestoiminta lausui mielenterveyden edistämisen periaatepäätöksestä

Päihteiden käyttö lisää psyykkisten oireiden ja mielenterveyden häiriöiden riskiä. Mielenterveyden haasteet taas voivat lisätä haitallista päihteiden käyttöä. Mielenterveydenhäiriön ja päihdeongelman yhtäaikaisuus ei saa olla esteenä tarvittavan tuen ja hoidon saamiseen molempiin ongelmiin. Päihde- ja mielenterveystyö tulee integroida toisiinsa paremmin.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin sairauspoissaolojen syy.  Jos kehityksen suuntaa halutaan muuttaa, tulee puuttua muun muassa työoloihin ja rakenteisiin, jotka lisäävät henkistä kuormitusta. Politiikan tulee mahdollistaa ja tukea hyvää mielenterveysjohtamista työpaikoilla.

Mielenterveysoireilu on lisääntynyt myös lapsilla ja nuorilla. Köyhyys on yksi lasten mielenterveysongelmien juurisyy ja siihen puuttumalla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten henkistä hyvinvointia. Myös vanhemman päihdeongelman on osoitettu olevan yhteydessä mm. lasten psyykkiseen kehitykseen sekä käytös- ja tunne-elämän häiriöihin. Vanhemmuutta tukevia sosiaali- ja terveyspalveluita tulee olla saatavilla oikea-aikaisesti ja riittävässä laajuudessa.

Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuteen tulee kiinnittää huomiota ja parantaa niiden vaikuttavuutta. Palveluiden tulee perustua ihmisen yksilöllisen tarpeen tunnistamiseen ja tarpeenmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Mielenterveyspalveluita käyttävien osallisuutta oman hoitonsa suunnitteluun ja sitä koskevaan päätöksentekoon tulee vahvistaa. 

Itsetuhoisuuden taustalla voi olla mielenterveyden häiriöitä, mutta myös muita altistavia tekijöitä, kuten pitkittynyttä päihteiden käyttöä. Itsetuhoisuutta hoidettaessa on välttämätöntä tunnistaa taustatekijät, jotta hoito ja palvelu voidaan kohdentaa oikein. Päihtyneiden tai päihderiippuvuudesta kärsivien itsemurhariskin vakavuutta tulee arvioida samalla tapaa kuten muillakin itsemurhavaarassa olevilla ja tarvittavaa hoitoa tulee olla saatavilla oikea-aikaisesti akuutista päihdeongelmasta huolimatta.

Mielenterveyttä ei tule nähdä ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulle kuuluvana kysymyksenä. Ennaltaehkäisevällä matalan kynnyksen tuella voidaan estää ongelmien kärjistymisen ja vähentää kalliimpien palvelujen tarvetta. Kansalaisjärjestöjen toiminta tulee tunnistaa osana mielenterveyden palvelujärjestelmää.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Säästöpaineet voivat johtaa vakaviin seurauksiin

Jos palveluja ei ole saatavilla silloin, kun tarve on, elämäntilanteet kriisiytyvät ja vakavien ongelmien ilmaantuminen on vain ajan kysymys. Esimerkiksi perhesurmat on kytketty hyvinvointijärjestelmän toimimattomuuteen ja siihen, ettei avun piiriin ole päässyt ajoissa. Taustalla on muun muassa mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä, perheväkivaltaa, huoltajuuskiistoja ja talousvaikeuksia. Ongelmia, joihin riittävillä ennaltaehkäisevillä ja korjaavilla toimilla olisi mahdollista puuttua.

Hyvinvointialueilla on pulaa paitsi rahasta, myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä. Avoimet työ- ja virkasuhteet säilyvät täyttämättöminä, kun rekrytointilupia kiristetään ja vuokratyövoiman käytöstä luovutaan. Työkuorma kasvaa. Osa henkilöstöstä joutuu kantamaan henkilökohtaisen virkavastuun työstä, jossa säästöpaineet ovat viemässä myös ammatillisen autonomian. Jatkuva ammattieettinen kuormitus on paitsi uhka työhyvinvoinnille, myös veto- ja pitovoimaa heikentävä tekijä.

Talouspolitiikan ei tulisi määritellä sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamista. Lyhytnäköiset säästöt ovat riski asiakas- ja potilasturvallisuudelle. Ne lisäävät raskaampien palveluiden tarvetta ja pitkällä aikavälillä myös kustannuksia. Asiakkaiden ja läheisten inhimillistä kärsimystä ei voi rahassa edes mitata.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, Päihdeasiamiestoiminta

Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry

Mielipide HS 30.8.2024