Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Lue lausunto kokonaisuudessaan
Download file lausunto_periaatteita_koskeva_laki

Uutiset

Vesiposti-lehti vieraskynä: Talous kiristyy – toivo ei saa kadota

Talous on työkalu – ihmisten hyvinvointi päämäärä

Tiukka taloustilanne asettaa haasteita sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Hyvinvointialueet ovat reagoineet talouspaineisiin eri tavoin: on karsittu palveluita, kiristetty niihin pääsyä tai luovuttu ostopalveluista, vaikka oma palvelutuotanto ei riitä vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. Ihmisiä ohjataan enenevässä määrin sote-järjestöjen tuen piiriin, mutta samaan aikaan järjestöjen rahoitusta leikataan.

Talous ei saa olla itseisarvo, vaan väline hyvinvoinnin edistämiseen. Kun resursseja on vähän, ne on käytettävä viisaasti – niin, että jokainen toimenpide tuottaa arvoa ihmiselle. Jos tuki ei ole oikea-aikaista ja tarpeeseen vastaavaa, ongelmat syventyvät ja monimutkaistuvat, jolloin raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarve kasvaa. Lyhyen tähtäimen säästöt voivat pitkällä aikavälillä lisätä kustannuksia, heikentää hyvinvointia ja osoittautua inhimillisesti kestämättömiksi.

Lakisääteiset oikeudet turvana

Useat lait turvaavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeuksia. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa edistämään väestön terveyttä. Tämä tarkoittaa paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäiseviä toimia myös sitä, että yhteiskunnan eri osa-alueiden olosuhteita kehitetään väestön terveyttä tukeviksi. Lisäksi julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Terveydenhuoltolaki takaa asiakkaalle hänen tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuuden. Yhden ongelman hoitaminen ei saa estää muiden samanaikaisten terveysongelmien asianmukaista hoitoa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista turvaa oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, jossa yksityisyyttä kunnioitetaan, yksilölliset tarpeet huomioidaan, eri hoitovaihtoehdoista saa tietoa ja jossa potilaan kanssa toimitaan yhteisymmärryksessä.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista varmistaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuden laadultaan hyvää sosiaalihuoltoon, hyvään kohteluun sekä ihmisarvon, vakaumuksen ja yksityisyyden kunnioittamiseen. Asiakkaalle on annettava tietoa hänen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan, eri toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Itsemääräämisoikeus turvaa oikeiden osallistua ja vaikuttaa omien palvelujen suunnitteluun, jolloin toiveet, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Tuen tarpeet ja niihin vastaavat palvelut on kirjattu sosiaalihuoltolakiin.  Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä.

Lainsäädäntö velvoittaa ja etiikka ohjaa

Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu.Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, mutta työtä koskeva ohjeistus tai toimintakäytännöt eivät ole lain yläpuolella. Asiakkaiden lakisääteisiä oikeuksia ei saa kaventaa.

Sote-valvontalaki edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjiltä ja -tuottajilta – myös hyvinvointialueilta – omavalvontaa, jolla varmistetaan toiminnan lainmukaisuus sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöillä on ilmoitusvelvollisuus asiakas- ja potilastyössä havaituista lainvastaisuuksista, riskeistä ja epäkohdista. Ilmoituksen perusteella palvelunjärjestäjän tai muun valvonnasta vastaavan henkilön on ryhdyttävä toimenpiteisiin lainvastaisuuden tai epäkohdan korjaamiseksi. Jos ongelmaa ei korjata viivytyksettä, tulee ammattilaisen ilmoittaa asiasta salassapitosäännösten estämättä valvontaviranomaiselle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työtä ohjaavat myös ammattieettiset periaatteet. Ne kuvaavat arvoja, joihin ammattilaisen toiminta perustuu. Etiikka täydentää lakeja ja käytäntöjä. Säästöpaineiden keskellä etiikan merkitys korostuu. Jos laki tai hyvinvointialueen käytännöt ovat ristiriidassa etiikan kanssa, eettinen harkinta auttaa turvaamaan asiakkaan oikeudet ja puolustamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Toivo ja muutos kulkevat rinnakkain

Palvelut ovat välttämättömiä, mutta suuren elämänmuutoksen tueksi vaaditaan myös muuta. Muutos edellyttää aikaa, luottamusta ja uskoa parempaan. Se edellyttää toivoa. Elämänmuutoksen keskellä jokainen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen – läheisen, vertaisen tai ammattilaisen – joka ylläpitää toivoa silloinkin, kun oma usko horjuu. Ihmisen, joka kuuntelee, kohtaa, motivoi ja vahvistaa luottamusta tulevaan.  

Päihdeongelmasta toipuminen ei tarkoita ainoastaan päihteettömyyttä. Usein se edellyttää myös ympäristön muuttamista ja irtautumista päihteitä käyttävästä kaveripiiristä. Yksinäisyyden tunne voi olla musertava, ja siksi tilalle tarvitaan uusia, turvallisia ihmissuhteita. Ne luovat pohjan toipumiselle ja selviytymiselle.

Vertaistuki edistää toipumista luomalla ja ylläpitämällä toivoa. Vertaistuki perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja syvälliseen ymmärrykseen, jota ei voi oppia kirjoista. Vertainen on kulkenut samanlaisen polun. Jaettujen kokemusten kautta päihderiippuvuuteen usein liittyvä häpeä hälvenee, ja samalla vahvistuu usko muutoksen, toipumisen ja uuden päihteettömän elämän mahdollisuuteen.  

Luottamus tulevaan ja toivon ylläpitäminen ovat keskeisiä toipumisessa. Toivo ei ole pelkkä tunne – se on muutoksen ja toipumisen perusta. Toivo on voima, joka antaa suunnan ja kannattelee vaikeina hetkinä.  Silloinkin, kun mikään ei vielä ole muuttunut, toivo on ensimmäinen askel kohti parempaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Vesiposti-lehden numerossa 3/2025 ja A-kiltojen liiton nettisivulla.

Blogitekstit

Tarkoittaako vaikeaselkoinen asiakirja, että lakisääteisiä sosiaalipalveluita tullaan karsimaan?

Sosiaalihuoltolaissa määritellään lakisääteiset palvelutehtävät, joiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Asiakirjan mukaan näitä palveluita ollaan nyt ottamassa tarkasteluun ja tavoitteena on purkaa yksityiskohtaista sääntelyä. Herää kysymys: ollaanko siis karsimassa lakisääteisiä sosiaalipalveluita?

Asiakirjassa esitetään, että hyvinvointialueet voisivat järjestää sosiaalihuollon vastuulla olevaa apua ja tukea aiempaa joustavammin tavoin. Tarkoittaako tämä, että jatkossa kukin hyvinvointialue saa itse päättää, mitä sosiaalipalveluja se tarjoaa?

Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevaa sääntelyä on tarpeen tarkastella uudelleen. Asiakirja korostaa myös ”asiakkaan oman vastuun ensisijaisuutta”. Onko tavoitteena siis kiristää perusteita, joilla sosiaalipalveluita jatkossa saa?

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta, sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on myös turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Myös sote-uudistuksen ytimessä on ollut palveluiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten nämä tavoitteet voivat toteutua, jos lakisääteisiä palveluita karsitaan, palveluihin pääsyyn asetetaan tiukempia ehtoja ja hyvinvointialueille annetaan vapaus määrittää tarjottavat palvelut itse?

Jos sosiaalihuollon asiakas ei saa tarvitsemiaan palveluita, saa niitä vain osittain tai saa vääränlaista apua, syntyy niin sanottua häiriökysyntää, jonka hinta on kallis – ei vain hyvinvointialueiden taloudelle, vaan ennen kaikkea inhimillisesti. Myös elämäntilanteiden kriisiytyminen johtaa usein raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.

On syytä kysyä: Mikä on yhteiskunnan palvelulupaus sosiaalihuollon asiakkaille? Kuka kantaa vastuun siitä, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteutuvat?

Marja Marttila

erityisasiantuntija, EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta

Mielipide Aamulehti 12.4.2025

Kannanotot