Lastensuojelulain muutoksilla vahvistetaan lapsen oikeutta suojeluun 

Terveydenhuollon tulee toteutua myös sijaishuollossa  

Nuorten huumekuolemia koskevassa Onnettomuustutkintakeskuksen raportissa on tuotu esiin lastensuojelulaitosten vaikeudet rajoittaa tai estää alaikäisten huumeiden käyttöä sijoituksen aikana. Pahimmillaan sijoitus ei katkaise nuoren päihdeongelmaa, vaan ongelmat voivat jatkua ja jopa pahentua.   

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan ”ensisijainen vastuu lapsen hoidosta ja huolenpidosta esimerkiksi silloin, kun kysymys on sijaishuollossa järjestettävästä mielenterveyshoidosta ja/tai päihderiippuvuushoidosta, on terveydenhuollon viranomaisilla”.   

Päihteitä ongelmallisesti käyttävillä alaikäisillä tulee olla sama oikeus terveydenhuollon palveluihin kuin täysi-ikäisilläkin. Palvelut voidaan toteuttaa monella tavalla, kuten liikkuvana palveluna, alaikäisille päihteidenkäyttäjille suunnatuissa omissa yksiköissä tai muilla tarkoituksenmukaisilla ratkaisuilla. Nuorten tarpeet ovat yksilölliset, joten myös palveluvalikoiman tulee olla riittävän laaja.  

Mielenterveyden haasteet voivat lisätä päihteiden käyttöä, ja päihteiden käyttö puolestaan mielenterveyden häiriöiden riskiä. Ongelmien yhtäaikaisuus ei saa muodostua esteeksi tarvittavan tuen ja hoidon saamiseksi molempiin ongelmiin. Lääkärikirja Duodecimin mukaan alaikäisen vaikea päihdehäiriö tulkitaan Suomessa vakavaksi mielenterveyden häiriöksi, ja se on siten mielenterveyslain mukaan peruste tahdosta riippumattomalle hoidolle. Tätä mahdollisuutta käytetään kuitenkin vähän.  

Lastensuojelulain 16 b -pykälä säätelee hyvinvointialueen järjestämisvastuuta. Se korostaa hyvinvointialueen velvollisuutta yhteensovittaa lapsen tarvitsemat palvelut tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.   

Lastensuojelulaki muuttui – lapsen oikeudet korostuvat myös rajoitustoimenpiteissä 

Lastensuojelulain ensimmäisen vaiheen muutokset tulivat voimaan 1.10.2026.  Muutosten tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja suojeluun sekä parantaa lastensuojelun mahdollisuuksia turvata lapsen arki. Lakimuutokset tuovat lastensuojeluviranomaisille ja sijaishuoltoyksiköille nykyistä selkeämpiä ja laajempia toimivaltuuksia.  

Lapsen mielipiteen huomioiminen säilyy keskeisenä periaatteena. Lapselle voidaan asettaa hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisia rajoja tasapainoisen kehityksen ja suojelun turvaamiseksi, mutta ensisijaisesti rajoista tulee keskustella lapsen kanssa. 

Hoito, kasvatus, valvonta ja huolenpito eivät saa olla lasta alistavia tai hänen ihmisarvoaan loukkaavia. Fyysinen koskeminen suojelu- tai kasvatustarkoituksessa on mahdollista vain lapsen edun turvaamiseksi. Aineiden ja esineiden poisottamista voidaan toteuttaa vasta, jos tavanomainen rajaaminen ei ole riittävää ja jos lapsi vaarantaa omaa kehitystä ja hyvinvointia.  

Henkilöntarkastukset tulee toteuttaa lasta kunnioittaen, mahdollisimman hienotunteisesti ja lapsen yksityisyyttä mahdollisimman vähän loukaten. Lisäksi tarkastusten tulee perustua perusteltuun epäilyyn, eikä niitä saa toteuttaa rutiininomaisesti.  

Kiinnipitäminen on aina lapseen kohdistuvan voimakeino, jonka tulee olla puolustettavaa lapsen ikä, käyttäytyminen ja tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Esimerkiksi jos lapsi poistuu luvatta sijoituspaikasta, ensisijaisena tavoitteena on edelleen lapsen vapaaehtoinen paluu.  

Muun muassa päihteisiin liittyviä valtuuksia täsmennettiin 

4 b§ mahdollistaa lastensuojelulaitoksessa sellaisten lapsen hallussa olevien aineiden ja esineiden poisottamisen, joiden voidaan epäillä vaarantavan lapsen tai muun henkilön henkeä tai terveyttä. Säännös koskee muun muassa päihtymiseen käytettäviä aineita ja niiden käyttöön soveltuvia välineitä sekä tietyin edellytyksin suuria rahavaroja, maksuvälineitä ja muita näihin verrattavia välineitä, hyödykkeitä, omaisuutta ja viestinnän mahdollistavia laitteita. Aiempi käsite ”haltuunotto” korvattiin käsitteellä ”poisottaminen”. Jos poistettua ainetta tai esinettä ei palauteta heti tilanteen rauettua, poisotosta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös (4 c§). 

Myös 65 §:ssä säädetään aineiden ja esineiden poisottamisesta lastensuojelulaitoksessa. Jos poisottamisesta ei ole mahdollista sopia lapsen kanssa eikä sitä voida viivyttää, laitoksen johtaja tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi käyttää poisottamiseen välttämättömiä ja puolustettavia voimakeinoja. Voimakeinojen käytössä on otettava huomioon lapsen ikä ja käyttäytyminen sekä tilanteen kokonaisarviointi. 

66 §:n mukainen henkilöntarkastus liittyy lapsen suojaamiseen vakavilta terveyshaitoilta. Uuden sääntelyn myötä henkilöntarkastus voi koskea kaikkia 4 b§:ssä tarkoitettuja aineita ja esineitä. Henkilöntarkastus edellyttää aina perusteltua epäilyä, eikä sitä voi tehdä rutiininomaisesti.  

Henkilönkatsastusta koskevassa 66 a§:ssä viitataan huumausaineisiin, alkoholiin ja muihin päihtymystarkoituksessa käytettäviin aineisiin. Henkilönkatsastus voidaan tehdä, jos on perusteltu syy epäillä, että lapsi on käyttänyt tällaisia aineita. Näytteenottovaihtoehdoista on kuitenkin poistettu hiusnäyte sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi.  

Myös omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastamista sekä lähetysten luovuttamatta jättämistä koskeva 67 § laajenee koskemaan kaikkia uuden 4 b§:n mukaisia aineita ja esineitä, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on niitä hallussaan. Jos lapsen olinpaikka on sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi kiireellisesti selvitettävä, saadaan hänen käytössään olevat tilat ja hallussaan oleva omaisuus tarkastaa. Lisäksi, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapselle osoitettu kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti taikka muu lähetys sisältää 4 b§:ssä tarkoitettuja aineita tai esineitä, lähetyksen sisältö saadaan tarkastaa kirjettä tai muuta luottamuksellista viestiä lukematta. 

Luvattomiin poissaoloihin voidaan puuttua aiempaa laajemmin 

Luvattomaan poistumiseen voidaan puuttua myös kiinnipitämällä lasta tietyin edellytyksin. 68 §:ssä säädetään lapsen kiinnipitämisestä lapsen rauhoittamiseksi esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita. Uusi 68 a§ mahdollistaa kiinnipitämisen myös luvattoman poistumisen estämiseksi laitoksesta tai sen yhteydessä olevalta piha-alueelta, jos lapsi voisi poistumisellaan saattaa itsensä tai toisen henkilön alttiiksi terveys- tai turvallisuusvaaralle. Kiinnipitäminen voi sisältää myös lapsen siirtämisen. 

Luvattomasti poistuneen lapsen tavoittamista voidaan tietyissä tilanteissa tehostaa myös sijaintitietojen avulla. 69 a§ laajentaa tietyissä vakavan vaaran tilanteissa sijoittajahyvinvointialueen oikeutta saada Hätäkeskukselta lapsen käyttämän liittymän tai päätelaitteen sijaintitiedot. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos hyvinvointialueen viranomaisen perustellun käsityksen mukaan lapsen päihteidenkäyttö vaarantaa vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään. 

Jos toimivaltaisen sosiaalihuollon viranhaltijan perustellun käsityksen mukaan lapsi on asunnossa tai muussa olinpaikassa ja lapsen terveys, kehitys tai turvallisuus on vakavasti vaarassa, uusi 69 b§ mahdollistaa viranhaltijan pääsyn asuntoon tai muuhun olinpaikkaan, jos pääsy on lapsen terveyden ja kehityksen suojelemiseksi taikka turvallisuuden vaarantumisen estämiseksi välttämätöntä. Pykälä antaa myös mahdollisuuden pitää lapsesta kiinni, jotta siirtyminen kuljetukseen käytettävään autoon tai muuhun kulkuvälineeseen on mahdollista.     

69 c § koskee kiinniotetun lapsen kuljettamista takaisin laitokseen. Henkilöntarkastus ja aineiden sekä esineiden poisotto laajenevat koskemaan kuljetusvälinettä ja sen välitöntä läheisyyttä sekä kaikkia 4 b§:ssä mainittuja aineita ja esineitä. Säännös mahdollistaa tietyin edellytyksin myös välttämättömien voimakeinojen käytön henkilötarkastuksen toteuttamiseksi ja aineiden sekä esineiden poisottamiseksi. 

Uuden 69 e§:n mukaan sosiaalihuollon viranomainen voi saada poliisilta virka-apua lastensuojelulaitoksesta tai perhekodista luvatta poissaolevan lapsen kiinniottamiseksi ja kuljettamiseksi. Myös laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi tehdä virka-apupyynnön sosiaalihuollon viranomaisen lukuun. Oikeus virka-apuun syntyy, jos virka-avun perusteena oleva toimenpide estyy esimerkiksi turvallisuusriskin vuoksi. Poliisi on velvollinen avustamaan lapsen kuljettamisessa lähimpään mahdolliseen lastensuojelulaitokseen. 

Erityisen huolenpidon jaksoa voidaan käyttää pidempään 

Erityisen huolenpidon jakson tavoitteena on katkaista lapsen häntä itseään vahingoittava käyttäytyminen ja mahdollistaa kokonaisvaltainen hoito ja huolenpito. 60 b§:n mukaan sijoitus erityisen huolenpidon jaksolle voidaan tehdä vain, jos sijaishuoltoa ei voida muutoin toteuttaa, eivätkä terveydenhuollon palvelut sovellu tilanteeseen.  

Erityisen huolenpidon jakso ei ole rajoitustoimenpide, vaan sijaishuollon erityinen hoito- ja huolenpitomuoto. Lakimuutoksen myötä jakson enimmäiskesto piteni 30 + 30 vuorokaudesta 90 + 90 vuorokauteen.  

Myös erityisen huolenpidon jakson aikaisia rajoituksia koskevaa sääntelyä muutettiin. 72 §:n mukaan lapsen liikkumista voidaan jakson aikana rajoittaa ja henkilönkatsastus voidaan tehdä harkintaan perustuen ilman erillisiä rajoituspäätöksiä. Tavoitteena on turvata turvallinen ja päihteetön sijaishuolto jakson aikana. 

Yhteydenpidon rajoittaminen voi ulottua myös tunnistamattomiin henkilöihin 

Sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpitoa vanhempiin tai muihin läheisiin henkilöihin on voitu rajoittaa jo aiemmin tietyin edellytyksin, esimerkiksi silloin, kun yhteydenpito vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen tai yhteydenpidosta aiheutuu vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle. 

Uuden 62 §:n 3 momentin mukaan yhteydenpitoa voidaan nyt rajoittaa myös henkilöihin, joiden henkilöllisyyttä ei pystytä yksilöimään. Säännöksellä voidaan puuttua esimerkiksi tilanteisiin, joissa lapsen päihteiden käyttöön liittyy yhteydenpitoa tuntemattomiin päihteiden välittäjiin. Lyhytaikaisesta yhteydenpidon rajoituksesta voi päättää myös laitoksen johtajan sijainen (63 §). 

Uusi kuntouttava suljettu laitospalvelu tulee käyttöön vuonna 2027 

Seuraava merkittävä muutos tulee voimaan 1.1.2027, jolloin voimaan tulevat kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskevat 49 a–49 e §:t. 

Vähintään 12-vuotias lapsi voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun, jos se on välttämätöntä hänen suojelemisekseen omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavalta käyttäytymiseltä sekä hänen tarvitsemiensa kuntouttavien palvelujen ja pitkäjänteisen tuen järjestämiseksi. Lisäksi sijoituksen edellytyksenä on, ettei sijaishuoltoa voida lapsen omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisen vuoksi järjestää muulla tavalla, eikä erityisen huolenpidon jakso taikka muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sovellu tilanteessa käytettäväksi. 

Alle 12-vuotias voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun palveluun vain erittäin poikkeuksellisista ja painavista syistä. 

Palvelu tarjoaa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa tehostettua ja suunnitelmallista, sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliseen osaamiseen perustuvaa kuntoutusta. Kuntouttavan suljetun laitospalvelun tuottajalla on oltava lapsen suunnitelmallisen kuntoutumisen toteuttamiseksi käytettävissään erityisosaamista päihde- ja riippuvuushoidosta, lääketieteestä, psykologiasta, sosiaalityöstä sekä kasvatuksesta ja opetuksesta. Sijoituksen aikana tulee turvata myös muut lapsen tarvitsemat terveyden- ja sairaanhoidon palvelut. 

Lastensuojelu ja päihdehoito on sovitettava yhteen 

Lastensuojelulain muutokset vahvistavat lastensuojelun mahdollisuuksia turvata lapsen arkea ja puuttua tilanteisiin, joissa lapsen turvallisuus on vakavasti uhattuna. Samalla uudistuksessa korostuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittaminen lapsen tarpeita vastaavaksi kokonaisuudeksi. 

Rajoitustoimenpiteillä voidaan turvata lapsen turvallisuutta, mutta ne eivät korvaa päihde- ja mielenterveyshoitoa. Vaikeasti päihteitä käyttävä lapsi tarvitsee yksilöllisiin tuen tarpeisiinsa vastaavaa oikea-aikaista ja moniammatillista pitkäjänteistä tukea, johon yksi vastaus voi olla vuonna 2027 voimaan tuleva kuntouttava suljettu laitospalvelu.   

Lähteet: 

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu EOAK/487/2023 Lastensuojelun menettely https://oikeusasiamies.fi/documents/235872516/250541620/eoa-487-2023.pdf/98d7ac4f-808a-d675-5551-ab796c665359?t=1723723200899 (luettu 1.10.2026) 

Häkkinen, Margareeta (2026) Päihteiden käyttöön liittyvät tahdosta riippumattomat toimenpiteet. Lääkärikirja Duodecim https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00479 (luettu 1.10.2026) 

Lastensuojelulaki 417/2007 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2007/417#chp_10__sec_49d (luettu 1.10.2026) 

Onnettomuustutkintakeskus (2023) Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat vuonna 2023 https://www.turvallisuustutkinta.fi/app/uploads/sites/8/2024/11/T2023-S1_Nuorten_huumekuolemat_tutkintaselostus.pdf (luettu 1.10.2026) 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2026. Koulutus: lastensuojelulainsäädännön 1.10.2026 voimaan tulevat muutokset. Tapahtumasivu ja esitysmateriaalit julkaistu 31.8.2026. Saatavilla: https://stm.fi/tapahtumat/2026-08-31/koulutus-lastensuojelulainsaadannon-1.10.2026-voimaan-tulevat-muutokset. 

Uutiset

Kun turvaverkko petti – lapsen huumeriippuvuus koskettaa koko perhettä

Koulunkäynnin vaikeuksista päihdekokeiluihin

Santerin koulunkäynnin haasteet alkoivat jo alakouluiässä, mutta yläkouluun siirryttäessä ne kärjistyivät. Yläkouluikään siirtyessä lapsi on yleensä ikävaiheessa, jossa hän alkaa irtautua vanhemmistaan, rakentaa omaa identiteettiään ja etsiä paikkaansa muiden joukossa. Koulupaineet kasvavat ja vastuu omasta oppimisesta lisääntyy. Santerille tämä oli vaikeaa. Koulutehtävistä selviytyminen tuotti haasteita, motivaatio oli heikko ja ajantaju tuntui olevan hukassa. Hän myös kadotti usein tavaroitaan. Santeri oli asioissaan ja toiminnassaan kovin omaehtoinen.

Noin kahdeksannen luokan taitteessa Santeri kokeili ensimmäisen kerran alkoholia, ja kokeilu johti heti vakavaan ylilyöntiin. Sitä ennen hän oli jäänyt kiinni tupakoinnista, ja hieman myöhemmin mukaan tuli kannabis. Alkoholin toistuva käyttö johti siihen, että Santeri joutui alaikäisenä useita kertoja tekemisiin virkavallan kanssa.

Tilanne kuormitti koko perhettä, ja vanhemmuus sekä arki pyörivät paljolti Santerin ongelmien ympärillä. Olimme toistuvasti yhteydessä sekä kouluun että sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Pyysimme apua, mutta tulimmeko kuulluiksi?

Kun Santerin asioissa oltiin ensimmäisen kerran minuun yhteydessä sosiaali- ja lastensuojelutarpeen selvitystiimistä, niin ajattelin, että selvitämme yhdessä, miten Santeria voisi auttaa. Puhelun tarkoituksena oli kuitenkin vain kartoittaa kokonaistilannetta ja Santerin sekä perheemme tuen tarvetta. Kerroin avoimesti Santerin koulunkäynnin haasteista, päihdekokeilusta ja tupakoinnista sekä omasta huolestani. Tuolloin hänen tai perheemme ei kuitenkaan vielä katsottu tarvitsevan lastensuojelun asiakkuutta.

Peruskoulun aikana Santeri pääsi useiden pyyntöjen jälkeen ajoittain pienryhmäopetukseen. Aloite ei tullut koulusta, vaan meidän vanhempien piti vaatia sitä. Koulusta otettiin toisinaan yhteyttä koulupoliisiin, kun selviteltiin asioita, joihin Santerin uskottiin syyllistyneen. Santerin kuulustelut tapahtuivat ilman vanhempia ja ilman, että me vanhemmat edes tiesimme hänen joutuneen kuulusteltavaksi. Santerin oppimishaasteita ei peruskoulun aikana katsottu aiheelliseksi selvittää, vaikka pyysin niiden selvittämistä.

Kun Santeri myöhemmin joutui päihtyneenä poliisin kanssa tekemisiin, hänestä tehtiin lastensuojeluilmoitus, kuten kuuluukin. Myös minä tein Santerista ilmoituksen. Santerille avattiin lastensuojelun asiakkuus ja hänelle valikoitui lastensuojelusta omat työntekijät.

Oliko nuorelle tarjottu apu oikea-aikaista?

Kun lastensuojelu tuli mukaan elämäämme, lastensuojelun työntekijät kävivät kotikäynnillä ja selvittelivät Santerin kotioloja. Lastensuojelu myös järjesti tapaamisia ja velvoitti sekä meidät vanhemmat että Santerin osallistumaan niihin. Tapaamisissa kerrattiin aina tapahtumat, jotka olivat johtaneet tilanteeseen. Santeri ohjattiin päihdearvioon päihdesairaanhoitajien vastaanotolle, ja psykologi aloitti pyynnöstämme ADHD-selvittelyt.

Päihdearvion lopputuloksena oli huoli Santerin runsaasta alkoholinkäytöstä ja vanhemmuuden riittämättömyydestä. ADHD-selvittelyt keskeytettiin, koska Santeri ei kyennyt olemaan tutkimusten edellyttämää kolmea kuukautta päihteettömänä.

Olin Santerin lastensuojelun työntekijöihin toistuvasti yhteydessä ja pyysin apua. Olin huolissani Santerin psyykkisestä voinnista ja pyysin sen selvittämistä. Yhden vakavan, päihteiden sävyttämän illan jälkeen pyysimme hänelle sijoitusta. Pyysimme myös psykologia arvioimaan hänen tilannettaan ja toin yhä uudelleen esiin huoleni hänen voinnistaan häntä hoitaville tahoille.

Ennen täysi-ikäisyyttä Santeri oli sijoitettuna kolmekymmentä vuorokautta. Hän myös joutui toistuvasti päihtyneenä hankaluuksiin ja poliisin kanssa tekemisiin. Pyysin hänen hoito- ja tutkimustietonsa itselleni, jotta voisin antaa ne hänelle myöhemmin, jos hän joskus täysi-ikäisenä hakisi apua tai hakeutuisi hoitoon. Alaikäisenä hän ei saanut sellaista apua, joka olisi edes jarruttanut hänen syöksykierrettään.

Santerille tarjottiin näennäisesti apua ja hänen tekemisiinsä puututtiin, mutta tuki ei ollut oikea-aikaista eikä vaikuttavaa. Apua olisi pitänyt olla tarjolla jo silloin, kun sen tarve ensimmäisen kerran tuotiin esille. Avun ja tuen olisi pitänyt olla kokonaisvaltaista, tiivistä ja kannattelevaa. Sen sijaan Santerin hoitokontaktit katkesivat, hänestä päästettiin irti ja hänen annettiin uiskennella turvaverkkojen läpi.

Meitä vanhempia tai perhettä ei ohjattu avun piiriin. Meillä ei käynyt perhetyöntekijää eikä vanhemmuuttamme tuettu. Meille ei perheenä tarjottu mitään.

Riippuvuus koskettaa koko perhettä

Kun Santeri oli sairastunut riippuvuuteen, menettänyt luottotietonsa, käynyt kahteen kertaan vankilassa, menettänyt lapsuudenkaverinsa, ollut asunnottomana, pahoinpidellyt uudet kaverinsa, kokenut päihdepsykoosin, ollut kidnapattuna omassa asunnossaan ja tullut pahoinpidellyksi, hän lopulta hakeutui päihdepäivystyksen kautta korvaushoitoon. Tähän kului kymmenen vuotta.

Korvaushoidon arvio kesti puoli vuotta, ja sen aikana Santeri osti Subutexinsa katukaupasta. Nyt hän on ollut korvaushoidossa liki kaksi vuotta. Hänen hoitonsa koostuu neljän viikon välein pistettävästä injektiosta. Päihdelääkäriä hän ei ole hoidon aloittamisen jälkeen tavannut, eikä hänellä myöskään ole ollut psykososiaaliseen tukeen liittyviä hoitajan vastaanottoaikoja. Kaikki muu paitsi lääkehoitoon liittyvä tuki on Santerille tullut hänen kotoaan.

Me vanhemmat olemme pärjänneet, mutta emme hyvin. Minun selviytymiskeinoni ovat olleet luonto ja koirat. Koen myös, että yksinäisyys on auttanut minua selviytymään. Yksin minun ei tarvitse piiloutua keneltäkään, maskeerata itseäni tai olla varuillaan. Olen sairastunut masennukseen, ja minulla on myös traumaperäinen stressihäiriö sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Hoitokontakti ja lääkitys ovat järjestyneet työterveyshuollon kautta. En pysty tekemään työtäni sairaanhoitajana, vaan olen ollut pitkään sairauslomalla.

Kun yksi ihminen sairastuu riippuvuuteen ja kärsii mielenterveyden ongelmista, vaikutukset ulottuvat koko perheeseen ja myös muihin ihmissuhteisiin ja yhteisöihin. Tuen ja avun merkitys on valtava ja ulottuu laajemmalle kuin osataan ajatellakaan, mutta tuen täytyisi olla oikea-aikaista ja oikein kohdennettua.

Nuoren päihdeongelmia voidaan ehkäistä varhaisella tuella

Ajattelen, että vaikuttavinta mielenterveysongelmien ja riippuvuuksien ehkäisyä on aloittaa työ jo varhain ja yhteisöllisesti. Kouluissa tehtävällä ryhmäyttämisellä voidaan ehkäistä kiusaamista, vahvistaa osallisuutta ja tukea oppimista. Turvallisessa ja hyväksyvässä yhteisössä jokainen voi tulla nähdyksi ja voi uskaltaa olla oma itsensä. Ryhmäyttämiseen pitäisi olla riittävät resurssit ja sen pitäisi olla jatkuvaa, ei yksittäinen toimenpide. Erityistä huomiota tarvitaan silloin, kun ryhmään tulee uusia oppilaita.

Tiedon antaminen ja jakaminen yhteisöllisin menetelmin olisi vaikuttavaa ja kauaskantoista. Päihdekasvatuksenkaan ei pitäisi olla pelkästään päihteiden haitoista kertomista. Se on myös luottamuksen rakentamista, nuoren kuulemista, osallisuuden vahvistamista ja sellaisten taitojen tukemista, joiden avulla nuori voi tehdä omaa hyvinvointiaan tukevia valintoja. Jos nuori tietää, että apua ja aikuisen tukea on saatavilla, kynnys hakea apua voi olla huomattavasti matalampi myös myöhemmin.

Oppimisvaikeudet ja lapsen yksilölliset erityispiirteet pitäisi tunnistaa ja tukea pitäisi saada mahdollisimman varhain. Kun lapsi saa tarvitsemansa tuen ja löytää itselleen sopivia tapoja oppia, hänen itsetuntoaan, osallisuuttaan ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa voidaan vahvistaa.

Myös oireilevan nuoren vanhempi tarvitsee tukea. Huoli, ristiriidat ja jatkuva epävarmuus voivat viedä voimat ja uskon omiin kykyihin. Kun vanhempi saa apua, hän jaksaa paremmin olla nuoren turvana myös silloin, kun nuori oireilee ja työntää läheisiään kauemmas. Vanhemman tukeminen on samalla koko perheen tukemista ja parhaimmillaan tärkeää ennaltaehkäisevää työtä.

Uskon, että jos nämä kaikki asiat olisi otettu huomioon Santerin kohdalla, hänen elämänpolkunsa tai tarinansa olisi toisenlainen, eheämpi ja kaikin tavoin terveempi. Varhaisella, kokonaisvaltaisella tuella voitaisiin tehokkaasti vähentää sairastuvuutta, syrjäytymistä ja huono-osaisuutta.

Päihde- ja mielenterveysongelmia pitäisi hoitaa yhdessä

Täysi-ikäisyys muuttaa päätöksentekoa ja palveluihin hakeutumista, mutta avun tarve ei katso ikärajaa. Tuen ja avun tulisi olla pitkäjänteistä, tiivistä ja luottamusta herättävää. Erityisen tärkeää olisi, ettei nuori putoa palveluiden väliin juuri silloin, kun hän niitä eniten tarvitsee.

Läheiset ovat usein ihmisiä, jotka kulkevat päihteitä käyttävän rinnalla ja auttavat häntä pysymään avun piirissä. He ovat niitä, jotka tukevat ja kannattelevat, ohjaavat, huolehtivat, huolestuvat, pelkäävät ja uupuvat itse jäädessään ilman tukea päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivän omaisensa rinnalla. He ovat niitä, jotka ovat nähneet sairastuneen omaisensa oireilun, ongelmat ja elämän haasteet hyvin läheltä. Siksi myös läheisten tulisi saada tietoa, tukea ja mahdollisuus tulla kuulluksi.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi mielenterveys- ja päihdeongelmat pyritään niin usein erottamaan toisistaan. Usein ne kulkevat yhdessä, mutta vetovastuu voi vaihdella. Mielenterveyden ongelmia saatetaan yrittää helpottaa päihteillä, mutta päihteiden käyttö puolestaan voi aiheuttaa, pahentaa tai ylläpitää mielenterveyden ongelmia. Ne muodostavat kehän, jossa toinen ruokkii toista. Siksi apua pitäisi saada samasta paikasta ja samanaikaisesti – ei kahdesta erillisestä luukusta. Ihmistä pitäisi hoitaa kokonaisuutena, ei jakaa hänen ongelmiaan erikseen mielenterveys- ja päihdeongelmiksi.

Minä Santerin äitinä olen kanavoinut tunteeni ja ajatukseni kirjoittamiseen. Kirjoitin kirjan Santerin matkasta. Minusta siinä on tärkeä sanoma.

Rakkaudella Tuuli.

Nimet on muutettu.  Kuva ei liity tarinan henkilöihin.

Tarinat

Päihdeasiamiestoiminta lausui alkoholilain muuttamisesta

Tausta

Esityksen pohjalla on aiempi, 10.10.2024 annettu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi alkoholilain muuttamisesta. Esityksessä ehdotettiin, että alkoholijuomia voitaisiin toimittaa kotimaan vähittäismyynnistä ja alkoholiyhtiöstä. Euroopan komissio vaati hallitusta selventämään etämyyntisäännöksiä. Lausunnossa ei kuitenkaan edellytetty, että etämyyntioikeus pitäisi ulottaa koskemaan kaikkia juomalajeja, kuten väkeviä alkoholijuomia.

Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti ja Alko

Esityksen mukaan yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti Suomeen olisi sallittua. Rajat ylittävän etämyynnin kautta ostettuja alkoholijuomia saisi luovuttaa ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain alkoholijuoman toimittaja.

Alkoholijuomien toimitus vastaanottajalle olisi sallittua vain, jos alkoholijuoma olisi ostettu ja noudettu kotimaan vähittäismyynnistä, alkoholiyhtiöstä tai rajat ylittävästä etämyynnistä. Kotimaisen vähittäismyynnin kohdalla alkoholijuoman toimittaja saisi luovuttaa ostajalle tai muulle vastaanottajalle vain käymisteitse valmistettuja enintään 8,0 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä ja muulla tavoin valmistettuja enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia.

Ulkomaiset toimijat voisivat myydä mietojen lisäksi myös väkeviä alkoholijuomia suomalaisille kuluttajille. Myynti on tähän mennessä ollut mahdollista vain Alkolle. Ulkomaisten toimijoiden tulo markkinoille poistaisi Alkon monopoliaseman.  

Tutkimusten mukaan alkoholin vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmä on tehokas keino ennaltaehkäistä ja vähentää alkoholin kulutusta ja haittoja kansalaisten keskuudessa.

Alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti ja suomalaiset vähittäismyyjät

Jos ulkomaiset toimijat saisivat myydä Suomeen myös väkeviä alkoholijuomia, suomalainen luvallinen vähittäismyynti ja ulkomaiset toimijat asetettaisiin epätasa-arvoiseen asemaan, kun suomalaisen vähittäismyynnin yläraja myös etämyynnissä on 8,0 ja 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Hallituksen tavoite edistää reilua ja avointa kilpailua ei toteutuisi.

Tämä voisi johtaa ei-toivottuihin seurauksiin, kuten kotimaisten yritysten hakeutumisen ulkomaille. Silloin yritys voi ilman lupa- ja ilmoitusvelvollisuutta myydä väkeviä alkoholijuomia Suomen kuluttajille. Todennäköisenä sijoitusmaana voisi tulla kysymykseen Viro.

Etämyynnin kielto yli 8,0 ja 5,5 tilavuusprosenttisille alkoholijuomille

Lakiesityksessä on pohdittu myös vaihtoehtoa, jossa ulkomainen etämyynti olisi kielletty yli 8,0/5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien osalta. Se turvaisi parhaiten Alkon monopoliaseman. Lisäksi vaihtoehto kohtelisi suomalaisia ja ulkomaisia toimijoita yhdenvertaisesti.  Tällä tavoin edistettäisiin myös kansanterveyttä.

Tämä toteuttamisvaihtoehto on kannatettava.

Alkoholijuomien toimitus

Lakiesityksessä on täsmennetty vastaanottajan iän tarkastamista siinä vaiheessa, kun alkoholijuoma luovutetaan vastaanottajalle. On kannatettavaa, että ikä aina tarkastetaan voimassa olevasta kuvallisesta henkilötodistuksesta, ajokortista tai passista. Tämä turvaa sen, että alkoholijuomat eivät päädy lasten ja nuorten käsiin.

Alkoholijuoman markkinointi

Voimassa olevan lain mukaan väkevän alkoholijuoman markkinointi on kielletty, mutta nyt hallituksen esitys sallisi mainostamisen tietyillä poikkeuksilla. Väkevää alkoholijuomaa saisi jatkossa mainostaa verkossa, jolloin valmistaja voisi markkinoida tuotteitaan omilla verkkosivuillaan tai sosiaalisen median tileillään. Vaikuttamismarkkinointi verkossa olisi kuitenkin kielletty lasten ja nuorten suojelemiseksi, koska he ovat paljon sosiaalisen median kanavilla.

Seuraamusmaksu

Rajat ylittävän etämyyjän tulee merkitä toimitukseen tieto siitä, että se sisältää alkoholijuomaa tai väkevää alkoholijuomaa. Jos hän ei sitä tee, lupaviranomainen voi määrätä seuraamusmaksun.

Seuraamusmaksun suuruuden tulee kuitenkin olla riittävän suuri, jotta sillä on merkitystä.

Lyhyt yhteenveto lakiehdotuksen kielteisistä vaikutuksista väestölle

Esityksellä tavoitellaan mm. kotimarkkinoiden kasvua ja suomalaisten vapauden lisääntymistä. Sen lisäksi ja ensisijaisesti tulee ottaa huomioon yksittäisiin ihmisiin, perheisiin, lapsiin, nuoriin ja yhteiskuntaan kohdistuvat useat kielteiset vaikutukset.

Alkoholin saannin helpottaminen kotiin kuljetettuna lisää alkoholin määrällistä käyttöä kotiolosuhteissa, joissa haittaa aiheutuu erityisesti lapsille ja nuorille turvattomuutena, pelkona ja hoidon laiminlyöntinä. Perheväkivalta lisääntyy.

Sosiaali-, terveys- ja päihdepalveluita tarvitaan entistä enemmän ja kustannukset kasvavat. Jo nyt hyvinvointialueilla joudutaan odottamaan päihdepalveluihin pääsyä liian kauan, vaikka tarve olisi ajankohtainen ja ilmeinen. Kun palveluja ei ole riittävästi tarjolla, päihdeongelmat pahenevat ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten määrä lisääntyy. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Päihdepalvelut ovat väärä säästökohde 

Ympärivuorokautista ja vahvaa erityisosaamista tarjoavien päihdehoito- ja kuntoutuslaitosten asiakasmäärät ovat kesästä alkaen tippuneet kroonisesti, koska hyvinvointialueet eivät ole antaneet hoitoon tai kuntoutukseen tarvittavia maksusitoumuksia. Vaikuttaa siltä, että nyt hoidetaan vain katkaisu ja akuutit vieroitusoireet, eikä pidempikestoisille hoito- ja kuntoutusjaksoille pääse. Rahahanat ovat kiinni. 

Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttö on yleistynyt ja esimerkiksi amfetamiinia ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioidaan olevan 31 100–44 300. Jos hoitoa ei saa, hoidetaan sairautta itse – mahdollisesti lisääntyvällä päihteiden käytöllä. Tällöin fyysinen ja henkinen terveydentila heikkenee entisestään ja raskaamman hoidon ja tuen tarve vain kasvaa. 

Riippuvuus sairastuttaa myös perheen ja läheiset. Suomessa on arvioitu olevan jopa kaksi miljoonaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten läheistä, joista osa on lapsia. Kriisiytyvät elämäntilanteet lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon – kuten lastensuojelun ja päivystyksellisen hoidon – tarvetta.  

Lisääntyvä avuntarve näkyy myös järjestöissä. Esimerkiksi päihdeasiamiestoimintaan tulee vuosittain yli 1000 yhteydenottoa päihteitä ongelmallisesti käyttäviltä asiakkailta, heidän läheisiltään ja heitä kohtaavilta ammattilaisilta. Päihdehoitoon ja -kuntoutukseen pääsyssä on suuria haasteita ja alueellista epätasa-arvoisuutta.  

Osa kansalaisista saa avun työterveyshuollosta. Osa voi itse rahoittaa tarvitsemansa päihdehoidon tai -kuntoutuksen. Osa jää kokonaan tarvittavien palveluiden ulkopuolelle. Eriarvoisuus kasvaa, syrjäytyminen ja päihdeongelmat sekä -haitat lisääntyvät. Jos päihteiden käyttöä joutuu rahoittamaan rikoksilla, on tällä vaikutusta myös yhteiskuntarauhaan.  

On ristiriitaista, että säästöjä haetaan nopealla aikataululla, vaikka päihteitä ongelmallisesti käyttävät ihmiset tarvitsisivat palveluja nopealla aikataululla. Päihde- ja riippuvuustyön tavoitteet – päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyvien terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta vaarantavien tekijöiden vähentäminen ja poistaminen – eivät toteudu palveluja karsimalla.   

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Jos ei ostopalveluna, niin omana palvelutuotantona.  Palvelutuotannon ja osaamisen on vastattava alueen asukkaiden tarpeisiin. Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa palveluidensa laatua ja riittävyyttä.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia haluamme muistuttaa lakiin perustuvasta oikeudesta ja velvollisuudesta ilmoittaa toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Viimekädessä Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Marja Marttila 

erityisasiantuntija 

Päihdeasiamiestoiminta 

Lähteet: 

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/juomiskulttuuri

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet

https://www.kuivinjaloin.fi/ammattilaisille/paihderiippuvuus-ja-laheiset

Blogitekstit

Päihdeasiamiestoiminta lausui alkoholilain muuttamisesta

Vaikutukset terveyteen ja päihdepalveluihin
Alkoholin runsas käyttö lisää terveysriskejä, kuten merkittävästi suurempaa vaaraa sairastua erilaisiin syöpiin. Sairauksista aiheutuu kärsimystä ihmisille ja heidän perheilleen sekä kuluja koko yhteiskunnalle.
Alkoholin ongelmallinen käyttö johtaa myös päihdepalveluiden tarpeeseen ja palveluja tulee antaa yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Jo tällä hetkellä hyvinvointialueilla joutuu odottamaan päihdepalveluihin pääsyä liian kauan. Varsinkin laitospalveluihin, kuten päihdekuntoutukseen on vaikea päästä. Kun palveluja ei ole tarjolla, ihmisten päihdeongelmat pahenevat. Päihteitä ongelmallisesti käyttävien ja palveluita tarvitsevien määrä väistämättä lisääntyy, jos alkoholin saatavuus helpottuu kotiinkuljetuksen kautta. Palveluihin pääsy hidastuu ja vaikeutuu entisestään, vaikka siihen ei ole varaa.

Vaikutukset hyvinvointiin ja väkivaltatilanteisiin
Runsas alkoholin käyttö lisää väkivaltaa perheiden sisällä ja kohteena ovat erityisesti naiset. Alkoholin kotiinkuljetus on omiaan lisäämään alkoholinkäytön aiheuttamaa lähisuhdeväkivaltaa.
Alkoholi on yleisin taustatekijä väkivaltatilanteissa, onnettomuuksissa ja tapaturmissa. Humalahakuinen juominen lisää uhkaa syyllistyä väkivaltarikoksiin ja joutua niiden uhriksi.

Vaikutukset lapsiin ja nuoriin
Kun Suomessa alkoholia käytetään tyypillisesti kotiympäristössä, esitys todennäköisesti lisäisi alkoholin käyttöä erityisesti siellä, missä myös muut perheenjäsenet ja lapset asuvat. Tällä hetkellä maassamme on noin 89 000 lasta, joiden toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Alkoholiongelman ohella myös alkoholin riskikäyttö on yleistä suomalaisissa perheissä. Jo se aiheuttaa suurentuneen riskin lasten ja nuorten turvattomuuden tunteelle, pelkotiloille ja huolenpidon laiminlyönnille. Lasten ja nuorten huonovointisuus on laajasti tiedossa jo tähän mennessä. Hallitusohjelmassa on yleisesti todettu, että hallitus edistää lapsiperhemyönteistä politiikkaa kaikilla tasoilla ja kiinnittää huomiota lapsi- ja perhevaikutusten arviointiin päätöksenteossa. Esitys alkoholin kotiin kuljetuksesta lisää lasten pahoinvointia ja on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa.

Alkoholin kotiin kuljetuksen vaikutukset ihmisten tapaan hankkia ja käyttää alkoholia
Ulkomaisen tutkimuksen mukaan alkoholin riskikäyttäjät tekevät keskimääräistä enemmän alkoholin verkko-ostoksia ja hyödyntävät kotiinkuljetuksia. Alkoholia saadakseen ei tarvitse olla ajokuntoinen. Kotiinkuljetus voi johtaa myös pitkittyneeseen juomiseen ja suurempien alkoholimäärien hankkimiseen. Pikatilausten teko on helppoa ja tilaukset voi tehdä lyhyen harkinnan jälkeen impulsiivisesti. Kun ihmiset eivät pysty hallitsemaan omaa alkoholin käyttöään edes tällä hetkellä, uusi tilanne tekee alkoholin käytöstä heille entistä helpompaa ja hallitsemattomampaa. He tulevat tarvitsemaan erilaisia päihdepalveluita, joiden saatavuus jo nyt on vaikeaa.


Esitykseen liittyy liikaa ennakoitavissa olevia käytännön ongelmatilanteita, eivätkä kaikki ole edes tiedossa tässä vaiheessa.

Lue koko lausunto täältä

Uutiset

Rakasta itseäsi, niin maailma avautuu

Kunnes alkoi tapahtumaan. Rajulla tapahtumalla vuonna 2022 sain kaikkeen selityksen. Niin itseeni ja parisuhteeseeni yli kymmenen vuotta taaksepäin. Paljastui, että olen alkoholistin läheinen. Kodistamme alkoi purkautua vuosien mustaviitta ja tuska, joka oli peittänyt meidät molemmat synkkyyteen. Vaikkakin eri syistä.

Kumppanin alkoholismi ajoi minut tekemään ikäviä, mutta tärkeitä muutoksia elämääni ajatellen. En halunnut jatkaa vanhaa elämäntapaa, vaan laitoin itsekkäästi itseni etusijalle.

Alkoholistin läheisenä koin suurimman pettymyksen julkisessa terveydenhuollossa. Olin hyvin tietoisesti lähtenyt etsimään itselleni apua, ja teimme maksusitoumushakemuksen alaan liittyvässä säätiössä. Vaikka jaksoin ajatella itseäni, koko kehoani koetteli vakava elämänkriisi. Sen tilanteen lisäksi jouduin puolustamaan itseäni selvityksillä maksusitoumusta hakiessani. Tämän myötä ihmisyyteni vajosi syvemmälle, yhteiskunta ei kuullut avunpyyntöäni. Mielestäni ansaitsin apua yhteiskunnalta akuuttiin elämänkriisiini.

Maksusitoumuksen vireille laitossakin oli jo haasteita, jolloin kuntoutuslaitoksen henkilökunta ohjasi minua olemaan yhteydessä päihdeasiamieheen. Hän oli mukana neuvomassa, miten teen pyydetyt vastaukset oikaisuvaatimusmenettelyssä. Ja mitä huomioin jättäessäni valituksen hallinto-oikeuteen.

Jokaisen vastine- ja valituskirjelmän tein oman terveyteni vuoksi. Vaikka jokainen kielteinen päätös vei minua syvemmälle arvottomuuden tunteessa. Vaikka tavoitteena pitäisi olla parempi olotila.

Kriisikuplasta vuosi eteenpäin

Kun lopullinen päätös, kielteinen, tuli hallinto-oikeudelta, oli maksusitoumusprosessissa mennyt muutama viikko vaille vuosi.

Kävimme puhelimitse päihdeasiamiehen kanssa päätöksen läpi. Päihdeasiamies kertoi mitkä ovat seuraavat jatkovaihtoehdot asiassa. Jäin miettimään, miten haluan edetä asiassa. Mietittyäni jatkotoimenpiteitä, oivalsin, että olen jo uudessa elämässäni ja uusissa arvoissani kiinni. Päätin päästää irti epäoikeudenmukaisesta kohtelustani sekä tuskaisesta muistosta. Olin tietämättäni hyväksynyt kokemani.

Vaikka emme päässeet maaliin päihdeasiamiehen kanssa, olen tyytyväinen.

Ymmärsin, että rinnallani kulkenut päihdeasiamies oli antanut minulle toivoa ja tukea. Tärkeintä oli, että koin tulleeni kuuluksi ihmisenä. Sain tuntea olevani huomioitu ja arvokas. Tuota tukea olisin kaivannut myös julkiselta terveydenhuollolta.

Tällä kertomuksella haluan osoittaa sinulle, että täällä on ihmiset, jotka kuuntelevat. Muistutan myös, että on muitakin reittejä toipua kuin kallis kuntoutus, johon kaikille ei anneta mahdollisuutta. Etsi itsellesi oma tapa, jolla löydät oman rakkautesi elämään, eli itseesi. Nykyään itse voin hyvin ja toimin vapaaehtoisena FinFami ry:n koulutettuna päihdeläheisen kokemusasiantuntijana. Olen ylpeä itsestäni ja koko elämästäni.

Tarinat