Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Sosiaalihuoltolain uudistus heikentäisi asiakkaiden oikeuksia ja yhdenvertaisuutta

Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä sitä, että epäselvää sääntelyä pyritään selkeyttämään ja neuvonnan sekä ohjauksen saatavuutta sekä hyvinvoinnin edistämistä väestötasolla vahvistamaan. On myös tärkeää, että lakiesitys huomioi erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden aseman. Päihdetyön erityisten palveluiden säilyminen lainsäädännössä on perusteltu ratkaisu.

Lakiesitys herättää kuitenkin huolta asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta sekä sosiaalihuollon yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta. Esityksessä ehdotetaan lakisääteisten palvelujen vähentämistä, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevän tuen heikentämistä, asiakasprosessin keventämistä sekä moniammatillisten rakenteiden purkamista. Lisäksi erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän pätevyysvaatimuksia esitetään väljennettäväksi ja tiettyjä asiakasmaksuja korotettavaksi. Hyvinvointialueiden harkintavalta sosiaalihuollon järjestämisessä kasvaisi merkittävästi, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.

Merkittäviä muutoksia lakisääteisiin palveluihin

Lakiesityksen mukaan sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta toteutettaisiin jatkossa ensisijaisesti suhteessa sosiaalipalveluihin. Päihdeasiamiestoiminta korostaa, ettei asiakkaan oikeus tarvittaviin palveluihin saa heikentyä tilanteissa, joissa sosiaalityö tai sosiaaliohjaus yksin ei vastaa asiakkaan tuen tarpeisiin.

Kasvatus- ja perheneuvontaa esitetään poistettavaksi lakisääteisistä palveluista. Kyse on ennaltaehkäisevästä, matalan kynnyksen palvelusta, jolla tuetaan vanhemmuutta ja turvataan lapsen hyvinvointia. Varhainen tuki ehkäisee perheiden tilanteiden kriisiytymistä. Tilalle tulisi uusi lapsiperhepalvelu, mutta epäselväksi jää, miten kasvatus- ja perheneuvonnan monitieteellinen osaaminen, menetelmät ja työmuodot sisällytetään uuteen palveluun siten, että palvelu olisi jatkossakin asiakkaille laadukas ja riittävä.

Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen herättää huolta. Palvelu on tarkoitettu ihmisille, joilla on merkittäviä työ- ja toimintakyvyn rajoitteita ja jotka tarvitsevat tukea sekä arjen hallintaan, että työelämävalmiuksien vahvistamiseen. Palvelun yhtenä tavoitteena voi olla esimerkiksi päihdekuntoutuksen tukeminen. Riskinä on, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät palvelujen ulkopuolelle, joka voi johtaa ongelmien syvenemiseen ja esimerkiksi päihteiden käytön lisääntymiseen.

Huolta aiheuttaa myös päihde- ja riippuvuustyön poistaminen sosiaalihuollon palveluluettelosta. Tämä voi lisätä epäselvyyttä palvelun järjestämisvelvollisuudesta ja vaarantaa asiakkaiden oikeuksien toteutumisen. Myös mielenterveyden edistämistä ja ehkäisevää päihdetyötä koskeva pykälä esitetään kumottavaksi. Tilalle ehdotettu yleisluonteinen pykälä ei enää yksilöisi tuen tarpeita, joten epävarmaksi jää, ohjaako sääntely riittävällä tavalla ehkäisevän päihdetyön toteuttamista hyvinvointialueilla ja kunnissa. Järjestämisvastuuta ja asiakkaan oikeuksia koskevien säännösten tulee olla lainsäädännössä yksiselitteisiä ja hyvinvointialueita selkeästi ohjaavia ja velvoittavia.

Lakisääteistä asiakasprosessia ja kirjaamisvelvoitteita ei tule heikentää

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata sosiaalihuollon lakisääteisen asiakasprosessin keventämistä. Arviointi muodostaa perustan sosiaalihuollon järjestämiselle.  Asiakkaalla tulee jatkossakin olla oikeus huolelliseen palvelutarpeen arviointiin, jossa selvitetään oikeutensa, toimenpide- ja palveluvaihtoehdot sekä niiden vaikutukset.

Myös asiakassuunnitelman laatiminen tulee lähtökohtaisesti säilyä velvoittavana. Asiakassuunnitelma kokoaa yhteen asiakkaan tuen tarpeet, tarvittavat toimenpiteet ja palvelut sekä konkretisoi työskentelyn tavoitteet ja aikataulun. Suunnitelma toimii hallintopäätösten perustana ja mahdollistaa palvelujen yhteensovittamisen sekä tavoitteiden toteutumisen seurannan.  

Kirjaaminen on keskeinen sosiaalihuollon tiedon tuottamisen väline. Ilman riittävää dokumentointia työn vaikuttavuutta ei ole mahdollista osoittaa. Riittävä kirjaaminen on välttämätöntä myös asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta.

Asiakasmaksujen korotuksilla kielteisiä vaikutuksia

Lakiesityksessä esitetään korotuksia pitkäaikaisesta ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, pitkäaikaisesta laitoshoidosta sekä jatkuvasta ja säännöllisestä kotiin annettavasta palvelusta perittäviin maksuihin. Korotuksilla on aina kielteisiä vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon, ja ne lisäävät myös lapsiperheiden taloudellista kuormitusta. Korotukset voivat muodostua esteeksi palveluihin ja hoitoon hakeutumiselle.

Päihdeasiamiestoiminta kannustaa hyvinvointialueita hyödyntämään lainsäädännön tarjoamia suojakeinoja, kuten maksujen alentamista tai perimättä jättämistä sekä toimeentulotuen myöntämistä asiakasmaksuihin, jotta asiakasmaksujen korotukset eivät johda kohtuuttomiin tilanteisiin.

Erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeisiin vastattava riittävällä ammatillisella osaamisella

Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä, että erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita koskevaa sääntelyä selkeytetään ja kootaan samaan pykälään.  Huolestuttavaa kuitenkin on, jos pykälään ei sisällytetä tuen tarpeiden syitä, kuten esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöä ja riippuvuuskäyttämistä. Tämä jättää merkittävää tulkinnanvaraa, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.

On kannatettavaa, että lakiin lisätään säännös sosiaalityöntekijän vastuulla olevista asiakkuuksista niiden edellyttämän erityisen osaamisen perusteella. Lakiesityksessä kuvatut erityiset tehtävät vastaavat pääosin erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeita. Huolestuttavaa kuitenkin on, että erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän ammatillisia kelpoisuusvaatimuksia esitetään kevennettäväksi. Asiakasturvallisuuden ja sosiaalihuollon laadun varmistamiseksi kaikkien erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden omatyöntekijänä tulisi jatkossakin toimia sosiaalityöntekijä.  

Riskinä alueellisen eriarvoisuuden kasvu

Lakiesitys lisäisi hyvinvointialueiden harkintavaltaa sosiaalihuollon järjestämisessä niin palveluiden, työtapojen, menetelmien, ammatilliseen osaamisen ja monialaisuuden toteuttamisen osalta. Riskinä on, että hyvinvointialueet vähentävät tai kaventavat sellaisia palveluja, työtapoja ja -menetelmiä, osaamista ja moniammatillisia rakenteita, joiden toteuttaminen ei enää perustu riittävän velvoittavaan sääntelyyn.

Säästötavoitteet vaikuttavat myös sosiaalihuollon henkilöstöresursseihin ja sitä kautta oikea-aikaisen ja tarpeenmukaisen tuen saatavuuteen. Koska hyvinvointialueiden taloudelliset ja henkilöstöresurssit vaihtelevat jo nykyisin merkittävästi, uudistus voi lisätä alueellista eriarvoisuutta entisestään ja johtaa siihen, etteivät asiakkaat saa yhdenvertaisesti tarpeitaan vastaavaa sosiaalihuoltoa.

Hyvinvointialueiden resurssit ja valmiudet toteuttaa lakiesityksen vaatimia laajoja muutoksia vaihtelevat merkittävästi, mikä voi myös lisätä alueellista eriarvoisuutta. Muutosvaiheessa riskinä on palvelujen saatavuuden heikkeneminen ja tuen viivästyminen. Valvonnalla on tärkeää varmistaa, etteivät hyvinvointialueiden omat ohjeistukset tai rakenteelliset ratkaisut entisestään heikennä asiakkaiden oikeutta tarvittaviin palveluihin ja tukeen.

Vaikutusarviointi on puutteellista

Lakiesitys ei anna kaikilta osin riittävää kuvaa uudistuksen vaikutuksista, eikä eri muutosten yhteisvaikutuksista. Esityksestä välittyy vaikutelma, että kyse on ennen kaikkea säästöjä tavoittelevasta uudistuksesta, jota saatetaan voimaan liian nopealla aikataululla ilman riittävää vaikutusten arviointia.

Perusteellisemmin tulisi tarkastella yhteisvaikutuksia suhteessa muuhun sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Toimeentuloturvan heikennykset, sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkaukset sekä muutokset sosiaali- ja terveyspalveluihin voivat samanaikaisesti toteutettuina lisätä ihmisten tuen tarvetta ja kuormittaa palvelujärjestelmää merkittävästi.

Vaikutuksia tulisi arvioida myös asiakkaiden oikeuksien toteutumisen, sosiaalihuollon yhdenvertaisen saatavuuden sekä pitkän aikavälin kustannusvaikutusten näkökulmasta. Lyhyen aikavälin säästötoimet voivat heikentää riittävän ja oikea-aikaisen tuen ja palveluiden saatavuutta, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Tämä heikentää uudistuksen kokonaisvaikuttavuutta sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta.

Sosiaalihuollon asiakkuudessa on noin 800 000 ihmistä, joten uudistuksella on laajoja vaikutuksia ihmisten arkeen ja oikeuksiin. Erityistä huolta aiheuttaa se, että ehdotetut heikennykset kohdistuisivat samoihin ihmisryhmiin, joihin on jo aiemmin kohdistettu sosiaaliturvan leikkauksia.

Sosiaalihuollon kehittämistarpeet liittyvät erityisesti palveluiden sisällölliseen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen, rakenteellisten esteiden purkamiseen ja palvelujärjestelmän selkeyttämiseen sekä moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseen. Näitä tavoitteita voidaan edistää ilman asiakkaiden oikeusturvaa turvaavan sosiaalihuoltolainsäädännön heikentämistä.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Tarkoittaako vaikeaselkoinen asiakirja, että lakisääteisiä sosiaalipalveluita tullaan karsimaan?

Sosiaalihuoltolaissa määritellään lakisääteiset palvelutehtävät, joiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Asiakirjan mukaan näitä palveluita ollaan nyt ottamassa tarkasteluun ja tavoitteena on purkaa yksityiskohtaista sääntelyä. Herää kysymys: ollaanko siis karsimassa lakisääteisiä sosiaalipalveluita?

Asiakirjassa esitetään, että hyvinvointialueet voisivat järjestää sosiaalihuollon vastuulla olevaa apua ja tukea aiempaa joustavammin tavoin. Tarkoittaako tämä, että jatkossa kukin hyvinvointialue saa itse päättää, mitä sosiaalipalveluja se tarjoaa?

Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevaa sääntelyä on tarpeen tarkastella uudelleen. Asiakirja korostaa myös ”asiakkaan oman vastuun ensisijaisuutta”. Onko tavoitteena siis kiristää perusteita, joilla sosiaalipalveluita jatkossa saa?

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta, sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on myös turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Myös sote-uudistuksen ytimessä on ollut palveluiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten nämä tavoitteet voivat toteutua, jos lakisääteisiä palveluita karsitaan, palveluihin pääsyyn asetetaan tiukempia ehtoja ja hyvinvointialueille annetaan vapaus määrittää tarjottavat palvelut itse?

Jos sosiaalihuollon asiakas ei saa tarvitsemiaan palveluita, saa niitä vain osittain tai saa vääränlaista apua, syntyy niin sanottua häiriökysyntää, jonka hinta on kallis – ei vain hyvinvointialueiden taloudelle, vaan ennen kaikkea inhimillisesti. Myös elämäntilanteiden kriisiytyminen johtaa usein raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.

On syytä kysyä: Mikä on yhteiskunnan palvelulupaus sosiaalihuollon asiakkaille? Kuka kantaa vastuun siitä, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteutuvat?

Marja Marttila

erityisasiantuntija, EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta

Mielipide Aamulehti 12.4.2025