Vesiposti-lehti vieraskynä: Talous kiristyy – toivo ei saa kadota

Talous on työkalu – ihmisten hyvinvointi päämäärä

Tiukka taloustilanne asettaa haasteita sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Hyvinvointialueet ovat reagoineet talouspaineisiin eri tavoin: on karsittu palveluita, kiristetty niihin pääsyä tai luovuttu ostopalveluista, vaikka oma palvelutuotanto ei riitä vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. Ihmisiä ohjataan enenevässä määrin sote-järjestöjen tuen piiriin, mutta samaan aikaan järjestöjen rahoitusta leikataan.

Talous ei saa olla itseisarvo, vaan väline hyvinvoinnin edistämiseen. Kun resursseja on vähän, ne on käytettävä viisaasti – niin, että jokainen toimenpide tuottaa arvoa ihmiselle. Jos tuki ei ole oikea-aikaista ja tarpeeseen vastaavaa, ongelmat syventyvät ja monimutkaistuvat, jolloin raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarve kasvaa. Lyhyen tähtäimen säästöt voivat pitkällä aikavälillä lisätä kustannuksia, heikentää hyvinvointia ja osoittautua inhimillisesti kestämättömiksi.

Lakisääteiset oikeudet turvana

Useat lait turvaavat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeuksia. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa edistämään väestön terveyttä. Tämä tarkoittaa paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäiseviä toimia myös sitä, että yhteiskunnan eri osa-alueiden olosuhteita kehitetään väestön terveyttä tukeviksi. Lisäksi julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Terveydenhuoltolaki takaa asiakkaalle hänen tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuuden. Yhden ongelman hoitaminen ei saa estää muiden samanaikaisten terveysongelmien asianmukaista hoitoa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista turvaa oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, jossa yksityisyyttä kunnioitetaan, yksilölliset tarpeet huomioidaan, eri hoitovaihtoehdoista saa tietoa ja jossa potilaan kanssa toimitaan yhteisymmärryksessä.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista varmistaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuden laadultaan hyvää sosiaalihuoltoon, hyvään kohteluun sekä ihmisarvon, vakaumuksen ja yksityisyyden kunnioittamiseen. Asiakkaalle on annettava tietoa hänen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan, eri toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Itsemääräämisoikeus turvaa oikeiden osallistua ja vaikuttaa omien palvelujen suunnitteluun, jolloin toiveet, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Tuen tarpeet ja niihin vastaavat palvelut on kirjattu sosiaalihuoltolakiin.  Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen päätös sosiaalipalvelujen järjestämisestä.

Lainsäädäntö velvoittaa ja etiikka ohjaa

Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu.Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, mutta työtä koskeva ohjeistus tai toimintakäytännöt eivät ole lain yläpuolella. Asiakkaiden lakisääteisiä oikeuksia ei saa kaventaa.

Sote-valvontalaki edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjiltä ja -tuottajilta – myös hyvinvointialueilta – omavalvontaa, jolla varmistetaan toiminnan lainmukaisuus sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöillä on ilmoitusvelvollisuus asiakas- ja potilastyössä havaituista lainvastaisuuksista, riskeistä ja epäkohdista. Ilmoituksen perusteella palvelunjärjestäjän tai muun valvonnasta vastaavan henkilön on ryhdyttävä toimenpiteisiin lainvastaisuuden tai epäkohdan korjaamiseksi. Jos ongelmaa ei korjata viivytyksettä, tulee ammattilaisen ilmoittaa asiasta salassapitosäännösten estämättä valvontaviranomaiselle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työtä ohjaavat myös ammattieettiset periaatteet. Ne kuvaavat arvoja, joihin ammattilaisen toiminta perustuu. Etiikka täydentää lakeja ja käytäntöjä. Säästöpaineiden keskellä etiikan merkitys korostuu. Jos laki tai hyvinvointialueen käytännöt ovat ristiriidassa etiikan kanssa, eettinen harkinta auttaa turvaamaan asiakkaan oikeudet ja puolustamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Toivo ja muutos kulkevat rinnakkain

Palvelut ovat välttämättömiä, mutta suuren elämänmuutoksen tueksi vaaditaan myös muuta. Muutos edellyttää aikaa, luottamusta ja uskoa parempaan. Se edellyttää toivoa. Elämänmuutoksen keskellä jokainen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen – läheisen, vertaisen tai ammattilaisen – joka ylläpitää toivoa silloinkin, kun oma usko horjuu. Ihmisen, joka kuuntelee, kohtaa, motivoi ja vahvistaa luottamusta tulevaan.  

Päihdeongelmasta toipuminen ei tarkoita ainoastaan päihteettömyyttä. Usein se edellyttää myös ympäristön muuttamista ja irtautumista päihteitä käyttävästä kaveripiiristä. Yksinäisyyden tunne voi olla musertava, ja siksi tilalle tarvitaan uusia, turvallisia ihmissuhteita. Ne luovat pohjan toipumiselle ja selviytymiselle.

Vertaistuki edistää toipumista luomalla ja ylläpitämällä toivoa. Vertaistuki perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja syvälliseen ymmärrykseen, jota ei voi oppia kirjoista. Vertainen on kulkenut samanlaisen polun. Jaettujen kokemusten kautta päihderiippuvuuteen usein liittyvä häpeä hälvenee, ja samalla vahvistuu usko muutoksen, toipumisen ja uuden päihteettömän elämän mahdollisuuteen.  

Luottamus tulevaan ja toivon ylläpitäminen ovat keskeisiä toipumisessa. Toivo ei ole pelkkä tunne – se on muutoksen ja toipumisen perusta. Toivo on voima, joka antaa suunnan ja kannattelee vaikeina hetkinä.  Silloinkin, kun mikään ei vielä ole muuttunut, toivo on ensimmäinen askel kohti parempaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Vesiposti-lehden numerossa 3/2025 ja A-kiltojen liiton nettisivulla.

Socca vierasblogi: Kaventuuko päihdepalveluiden rooli sosiaalihuollossa?

Päihderiippuvuus koskettaa monia ja apua haetaan myös päihdeasiamiestoiminnasta

Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttö yleistyy jatkuvasti ja esimerkiksi amfetamiinia ja opioideja käyttää ongelmallisesta jopa yli 44 000 henkilöä. Riippuvuus sairastuttaa paitsi käyttäjän, myös läheiset, joita arvioidaan olevan jopa kaksi miljoonaa. Avun tarve on siten merkittävä.

Päihdeasiamiestoiminta tarjoaa valtakunnallista ja riippumatonta edunvalvontaa päihteitä ongelmallisesti käyttäville täysi-ikäisille henkilöille sekä heidän läheisilleen. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat yhteydessä toimintaan. Keskeistä on tukea asiakkaita pääsemään oikea-aikaisesti tarpeenmukaisten palveluiden piiriin sekä tarjota ammattilaisille tietoa päihdepalveluita ohjaavasta lainsäädännöstä.

Vuonna 2024 päihdeasiamiestoimintaan otettiin yhteyttä 786 kertaa. Yhteydenotoissa korostuivat päihdepalveluiden käytännöt, vaikeus löytää apua sirpaleisessa palvelujärjestelmässä ja ongelmat tarpeen mukaisin palveluihin pääsyssä.

Lakiuudistus lupasi paljon – mutta mitä käytännössä tapahtuu?

Vuoden 2023 päihdelainsäädännön uudistuksella pyrittiin parantamaan asiakkaiden yhdenvertaisuutta sekä palveluiden saatavuutta, laatua ja tarpeenmukaisuutta. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus hakea ja saada tarvitsemansa päihdepalvelut sekä sosiaali- että terveydenhuollosta.

Käytännössä tilanne näyttää kuitenkin toisenlaiselta. Päihdeasiamiestoimintaan tulleen palautteen mukaan päihdepalvelut keskittyvät monilla hyvinvointialueilla yhä vahvemmin terveydenhuoltoon, mikä kaventaa asiakkaiden tosiasiallista oikeutta saada tukea sosiaalihuollon kautta.

Kentältä nousee vahva viesti

Hyvinvointialueet joutuvat sopeuttamaan toimintaansa tiukentuneisiin talouden raameihin. Samaan aikaan sosiaalihuollossa kohdataan pitkittyneitä ja monisyisiä ongelmia sekä kriisiytyneitä elämäntilanteita. Vaikka päihdepalveluita ohjaava lainsäädäntö ei ole muuttunut, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden mahdollisuudet vastata päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden tuen tarpeisiin vaikuttavat olevan aiempaa rajallisemmat. Päihdeasiamiestoiminnassa tämä näkyy mm. sosiaalihuollon kaventuneina mahdollisuuksina tarjota päihdepalveluita laitosmuotoisena tai ostopalveluna.

Riippuvuus on myös sosiaalinen kysymys

Riippuvuussairauden vaikutukset ovat laaja-alaisia ja ulottuvat myös terveydenhuollon ulkopuolelle. Terveyshaittojen lisäksi riippuvuusongelmalla on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kun päihteiden käytön vaikutukset koskevat esimerkiksi ihmissuhteita, perhe-elämää ja lapsen tarpeita, toimeentuloa ja asumista, työelämää ja opintoja – ylipäätään elämänhallintaa – tulee sosiaalihuollon olla keskeinen toimija. Tällöin asiakkaan palvelutarpeen arviointi ja päihdekuntoutusta koskeva päätöksenteko tulisi olla sosiaalihuollon ammattihenkilön vastuulla.

Rakenteellinen ongelma vaatii rakenteellisia ratkaisuja

Onko päihdepalvelujärjestelmään kehittymässä rakenteellinen ongelma? Onko vaarana, että asiakkaiden oikeudet heikentyvät, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden toimintamahdollisuudet kaventuvat ja sosiaalihuollon erityisosaaminen jää hyödyntämättä?

Nyt on oikea hetki pysähtyä arvioimaan päihdepalveluiden tilannetta – ajatella, analysoida ja tunnistaa kehittämistarpeet. Mahdollisesti syntymässä oleva rakenteellinen ongelma on estettävissä. Päihderiippuvuuteen liittyvien haasteiden ratkaiseminen edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon saumatonta yhteistyötä, jossa kummankin osaaminen pääsee täysimääräisesti käyttöön. 

Lisätietoa

THL (2023) Usein kysytyt juomakulttuurista https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/juomiskulttuuri

THL (2024) Huumeet https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet

Valtioneuvosto (2022) Mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö uudistuu https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/mielenterveys-ja-paihdelainsaadanto-uudistuu

Päihdeasiamies (2025) Vuosi 2024: Kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta näkyvät päihdeasiamiestoiminnassa https://paihdeasiamies.fi/uutishuone/uutiset/epaoikeudenmukaisuuden-kokemukset-nakyvat-paihdeasiamiestoiminnassa/

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Soccan sivuilla 13.8.2025

Korjaava työ on myös ennaltaehkäisevää työtä

Palvelujen painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluihin on järkevää niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Kun ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistetään jo ennakkoon, voidaan ehkäistä sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien syntymistä. Samalla vähennetään sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta ja kustannusten kasvua.

Täydellinen ongelmien ennaltaehkäisy on kuitenkin mahdotonta. Yllättävä elämänkriisi tai sairastuminen synnyttää tarpeen myös ongelmia vähentäville, poistaville ja korjaaville sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille.

Vallalla oleva politiikka voi lisätä palvelutarvetta

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa taloudellisesti alijäämäisinä ja eri lähtökohdista vasta muutama vuosi sitten. Edelleen muotoaan hakevat organisaatiot joutuvat sopeuttamaan toimintaansa tiukentuneisiin talouden raameihin, kun hallitus kohdentaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon merkittäviä säästötoimia. Nopeat, mittavat, lyhyen aikavälin sopeutukset voivat vaarantaa sote-uudistuksen tavoitteita.

Osana hallitusohjelmaa on käynnistetty palveluvalikoiman periaatteiden määrittäminen. Säädöshankkeessa päätetään, millaisissa tilanteissa ja minkälaisia julkisin varoin rahoitettuja palveluita ihmisillä on jatkossa oikeus saada. Tärkeysjärjestykseen joudutaan asettamaan myös arvoja ja eettisiä periaatteita. Oikeudenmukaisesti toteutettava priorisointi vaatii aikaa ajatella, tutkia, analysoida ja arvioida.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoitukseen on kohdistettu mittavia leikkauksia, jotka vaikuttavat järjestöjen mahdollisuuteen toteuttaa ennaltaehkäisevää työtä sekä julkista palvelujärjestelmää tukevia toimia. Sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset ovat heikentäneet pienituloisten kansalaisten taloudellista tilannetta. Käynnissä on myös merkittäviä muutoksia alkoholipolitiikassa, nikotiinituotteiden saatavuudessa sekä rahapelaamisessa. Tämä kaikki tullee näkymään julkisten palveluiden kasvavana tarpeena ja kustannuksina. 

Korjaavalla työllä voidaan kääntää suuntaa

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kohdataan ihmisiä, joiden kohdalla erilaiset riskit ovat konkretisoituneet. Elämänkriisit ja sairaudet horjuttavat elämänhallintaa sekä itsenäistä selviytymistä. Usein vaikutukset ulottuvat myös läheisiin. Perheissä elintaso ja elämänlaatu vaihtelevat, eikä arki ole kaikille tasa-arvoista. Haastavien elämäntilanteiden muuttaminen sekä ongelmien vähentäminen, poistaminen ja korjaaminen vaatii pitkäjänteistä ja tavoitteellista työtä sekä yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Ilman korjaavaa työtä köyhyys ja ylisukupolvinen huono-osaisuus voi siirtyä sukupolvelta toiselle ja vaikeuttaa siten myös lasten tulevaa elämää ja mahdollisuuksia.

Korjaavalla työllä on mahdollista katkaista pahoinvoinnin kierre ja edistää toivottua muutosta.  Korjaava työ ei siten ole vain reagointia jo tapahtuneeseen. Se on myös ennaltaehkäisyä, jolla on mahdollisuus estää tulevaisuuden kriisejä.

Kirjoitus on julkaistu Kompassi-lehden numerossa 2/2025.

Päiväkeskuspalvelu on lakisääteistä sosiaalipalvelua 

Päiväkeskuksilla on tärkeää rooli päihdepalveluiden kokonaisuudessa. Palvelun tavoitteena on päihteiden ongelmakäytöstä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen sekä päihteitä ongelmallisesti käyttävän henkilön toimintakyvyn ja turvallisuuden edistäminen. Palvelulla halutaan myös edistää asiakkaiden ohjautumista tarpeenmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Siksi laki velvoittaa päiväkeskuksia tarjoamaan myös sosiaaliohjausta. Parhaimmillaan päiväkeskus voi toimia askeleena kohti muutosta.  

Päiväkeskustoiminnasta tuli lakisääteistä sosiaalipalvelua 1.7.2023 alkaen. Etenkin suurilla paikkakunnilla järjestöt ovat jo tätä ennen tarjonneet päiväkeskustoimintaa. Lakimuutoksen myötä järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille eli hyvinvointialueiden on järjestettävä päiväkeskuspalvelua joko hyvinvointialueen omana palveluna tai ostopalveluna.  

Joillakin hyvinvointialueilla lakiuudistus paransi päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden palvelua. Mutta päihdeasiamiestoimintaan on kantautunut myös toisenlaisia uutisia. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa osa hyvinvointialueista on kaventamassa päiväkeskuspalvelun sisältöä ja saatavuutta minimiin tai jopa olemattomiin.  

Päiväkeskuspalvelu on kohdennettu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville henkilöille, joiden perustarpeiden turvaaminen on vaarantunut. Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueen on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Lakisääteisenä sosiaalipalveluna päiväkeskuspalvelu on suunniteltava ja toteutettava sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin ko. hyvinvointialueen asiakkaiden tarve edellyttää.  

Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa päiväkeskuspalvelun toteutumista, laatua ja riittävyyttä. Sosiaalihuollon ammattilaisella on lakiin perustuva oikeus ja velvollisuus ilmoittaa asiakasturvallisuuden vaarantumisesta toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle, joilla on viimesijainen vastuu valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Päihdepalvelut ovat väärä säästökohde 

Ympärivuorokautista ja vahvaa erityisosaamista tarjoavien päihdehoito- ja kuntoutuslaitosten asiakasmäärät ovat kesästä alkaen tippuneet kroonisesti, koska hyvinvointialueet eivät ole antaneet hoitoon tai kuntoutukseen tarvittavia maksusitoumuksia. Vaikuttaa siltä, että nyt hoidetaan vain katkaisu ja akuutit vieroitusoireet, eikä pidempikestoisille hoito- ja kuntoutusjaksoille pääse. Rahahanat ovat kiinni. 

Suomessa on noin 400 000 alkoholin ongelmakäyttäjää. Huumeiden käyttö on yleistynyt ja esimerkiksi amfetamiinia ja opioideja ongelmallisesti käyttäviä arvioidaan olevan 31 100–44 300. Jos hoitoa ei saa, hoidetaan sairautta itse – mahdollisesti lisääntyvällä päihteiden käytöllä. Tällöin fyysinen ja henkinen terveydentila heikkenee entisestään ja raskaamman hoidon ja tuen tarve vain kasvaa. 

Riippuvuus sairastuttaa myös perheen ja läheiset. Suomessa on arvioitu olevan jopa kaksi miljoonaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten läheistä, joista osa on lapsia. Kriisiytyvät elämäntilanteet lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon – kuten lastensuojelun ja päivystyksellisen hoidon – tarvetta.  

Lisääntyvä avuntarve näkyy myös järjestöissä. Esimerkiksi päihdeasiamiestoimintaan tulee vuosittain yli 1000 yhteydenottoa päihteitä ongelmallisesti käyttäviltä asiakkailta, heidän läheisiltään ja heitä kohtaavilta ammattilaisilta. Päihdehoitoon ja -kuntoutukseen pääsyssä on suuria haasteita ja alueellista epätasa-arvoisuutta.  

Osa kansalaisista saa avun työterveyshuollosta. Osa voi itse rahoittaa tarvitsemansa päihdehoidon tai -kuntoutuksen. Osa jää kokonaan tarvittavien palveluiden ulkopuolelle. Eriarvoisuus kasvaa, syrjäytyminen ja päihdeongelmat sekä -haitat lisääntyvät. Jos päihteiden käyttöä joutuu rahoittamaan rikoksilla, on tällä vaikutusta myös yhteiskuntarauhaan.  

On ristiriitaista, että säästöjä haetaan nopealla aikataululla, vaikka päihteitä ongelmallisesti käyttävät ihmiset tarvitsisivat palveluja nopealla aikataululla. Päihde- ja riippuvuustyön tavoitteet – päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyvien terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta vaarantavien tekijöiden vähentäminen ja poistaminen – eivät toteudu palveluja karsimalla.   

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Jos ei ostopalveluna, niin omana palvelutuotantona.  Palvelutuotannon ja osaamisen on vastattava alueen asukkaiden tarpeisiin. Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa palveluidensa laatua ja riittävyyttä.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia haluamme muistuttaa lakiin perustuvasta oikeudesta ja velvollisuudesta ilmoittaa toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Viimekädessä Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Marja Marttila 

erityisasiantuntija 

Päihdeasiamiestoiminta 

Lähteet: 

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/usein-kysytyt-kysymykset/juomiskulttuuri

https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet

https://www.kuivinjaloin.fi/ammattilaisille/paihderiippuvuus-ja-laheiset

Lyhyen tähtäimen säästöjä – pitkän aikavälin kustannuksia

”Mikä se on se palvelu, mistä me säästetään se sata miljoonaa”, ihmettelee vastuuministeri. Minua mietityttää aivan sama. Säästetäänkö vanhuksilta, vammaisilta vai lapsilta? Leikataanko asunnottomilta, pitkäaikaissairailta vai työttömiltä? Poistetaanko päihdetyö, mielenterveystyö vai lastensuojelu? Niin tai näin; on selvää, että sosiaalihuollon asiakkaiden asema tulee heikentymään.

Sosiaalihuolto on suurelta osin lakisääteistä toimintaa, jonka asiakkaat ovat usein haavoittuvassa asemassa olevia. Kun lakeja muutetaan, tarvitaan vaikutusarviointia varmistamaan, etteivät valmisteltavat lakimuutokset aiheuta ennakoimattomia ja ei-toivottuja vaikutuksia. Myös valtioneuvoston lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeessa (2022, 16) edellytetään, että ”Vaikutusarviointia tulee tehdä kiinteänä osana koko valmisteluprosessia”. Vaikutusarviointi on asiantuntijatyötä, jota ei toteuteta saunanlauteilla mutu-pohjalta ja ilman vaadittavaa osaamista, kuten nyt vaikuttaa tapahtuneen.

Vaikka konkreettinen suunnitelma leikkausten toteuttamisesta vielä puuttuu, tarkoittavat leikkaukset palveluiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Palveluiden priorisointia ei kuitenkaan pitäisi tehdä ilman tutkittua tietoa. Kiireellä aikaan saadut lyhyen tähtäimen säästöt aiheuttavat pitkällä aikavälillä vain lisää kustannuksia, kun kriisiytyneitä elämäntilanteita joudutaan ratkomaan raskaammissa erityispalveluissa, kuten lastensuojelussa.

Sosiaalihuollon heikentäminen tuo painetta myös muihin julkisiin palveluihin. Esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttö tulee näkymään lisäpaineena terveydenhuollossa. Se tulee näkymään myös läheisten hätänä.  Jo tällä hetkellä 70 000 lasta elää perheessä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma (THL).

Yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa ei saa unohtaa arvoja ja etiikkaa. Yhteiskunnalliset arvot on kirjattu perustuslakiin. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut ja riittävä huolenpito.

Sosiaalihuolto on taho, joka edistää ja ylläpitää kansalaisten hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta. Sosiaalihuollon palveluilla estetään syrjäytymistä ja ongelmien ylisukupolvisuutta sekä vähennetään eriarvoisuutta ja edistetään osallisuutta. Laajasti tarkastellen sosiaalihuolto turvaa yhteiskuntarauhaa.

Sosiaalihuollossa tehdyn työn merkitys ja arvo niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle tulee tunnistaa ja tunnustaa, jotta näkyvyyttä eivät saa vain kustannukset. Investointi sosiaalihuoltoon ja sen tuottamaan hyvinvointiin on investointi tulevaisuuteen.

Sosiaaliturvan uudistukset kohdistuvat pienituloisiin ja heikossa asemassa oleviin ihmisiin

Työttömyysturvan kiristykset

Työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen saajalla ei enää 1.4.2024 jälkeen ole oikeutta saada päivärahansa lisäksi lapsikorotusta. Viime vuonna lapsikorotuksen määrä oli 6,28–11,88 € päivältä riippuen siitä, kuinka monta alle 18-vuotiasta huollettavaa henkilöllä oli.

Työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana yhteensä seitsemää täyttä työpäivää vastaavan ajan enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Tämä niin sanottu omavastuuaika piteni kahdella päivällä.  

Samoin lomakorvaus otetaan nyt huomioon työttömyysetuuksissa: työttömyysetuutta aletaan maksaa vasta lomakorvauksen jaksotuksen jälkeen. Aiemmin lomakorvausta ei jaksotettu, vaan etuutta alettiin maksaa heti omavastuuajan jälkeen.

Asumistuen muutokset

Asumistuen korvausprosentti laskee huhtikuun alussa nykyisestä 80 prosentista 70 prosenttiin. Uudistuksen jälkeen työtulot otetaan kokonaisuudessaan huomioon asumistuen määrässä, kun aiemmin kuukausituloista tehtiin 300 euron ansiotulovähennys.

Asumistuen perusomavastuuta ei muodostu lainkaan kaikkein pienituloisimmilla, mutta alarajan ylittävistä tuloista otetaan huomioon 50 prosenttia aiemman 42 prosentin sijaan. Lapsiperheiden omavastuu muodostuu hieman pienemmäksi ja perhe saa vähän suurempaa tukea. Asumistukea ei enää 1.4.2024 jälkeen voi saada omistusasuntoon.

Etuuksien jäädyttäminen

Erillisen lain perusteella eräitä kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottuja etuuksia ja rahamääriä ei tarkisteta eikä koroteta vuosina 2024–2027. Tällaisia etuuksia ovat muun muassa sairausvakuutuslain mukaisten päivärahaetuuksien vähimmäismäärä ja työttömyysturvalain peruspäiväraha.

Uudistusten kokonaisvaikutusta ei ole arvioitu

Heikennykset kohdistuvat erityisesti pienituloisiin, työttömiin, lapsiperheisiin ja huonossa asemassa oleviin ihmisiin. Monesti sama henkilö tai perhe tarvitsee useita tukia, jolloin kiristysten määrä kertaantuu. Niiden kokonaisvaikutus ei ole edes tiedossa, koska sitä ei ole riittävästi selvitetty.

Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että raha ei aina riitä edes perustarpeisiin, kuten riittävään ruokaan, terveydenhuoltoon tai tarpeen mukaiseen asuntoon.

Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka määrittelevät muun muassa perusturvan tasoa. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut useita kertoja, viimeksi 15.2.2023, että Suomen sosiaalivakuutusetuuksien ja -avustusten taso ei täytä minimivaatimuksia, vaan sitä tulee korottaa. Tilanne oli tämä jo ennen vuoden 2024 lakiuudistuksia. Siitä huolimatta etuuksia ja avustuksia on heikennetty entisestään.

Vuodenvaihde toi kaivattuja parannuksia päihdepalveluihin

Palveluita tarvitsevalle on tärkeää, että hän tietää, mistä apua voi saada ja minne pitää ottaa yhteyttä. Vastuu päihde-, riippuvuus- ja mielenterveyspalveluista on 1.1.2023 siirtynyt hyvinvointialueille ja yhteystiedot löytyvät varmimmin hyvinvointialueen verkkosivuilta. Palvelutietoja löytyy edelleen vaihtelevasti myös kotikunnan verkkosivuilta.

Monet palveluihin hakeutuvat haluavat saada apua nopeasti, sillä tarve on usein akuutti. Todennäköisesti heillä on jo oma näkemys siitä, millainen palvelu olisi paras. Tarpeen oikea arviointi on ratkaisevan tärkeää onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Päihdepalveluita on tähänkin mennessä annettu sekä sosiaalihuollosta että terveydenhuollosta. Uudistetussa lainsäädännössä palveluvalikoimaa on entisestään lisätty ja yhteistyötä tiivistetty.

Sosiaalihuollon päihdepalveluita on täydennetty päihde- ja riippuvuustyön erityisillä palveluilla, jotka sisältävät ainakin sosiaalityötä, sosiaaliohjausta, sosiaalista kuntoutusta ja asumispalveluja. Palveluilla vastataan tuen tarpeisiin ja niitä järjestetään joko avo- tai laitosmuotoisena. Lisäksi päihdetyön erityisenä palveluna tulee järjestää 1.7.2023 lukien päiväkeskustoimintaa päihteitä ongelmallisesti käyttäville henkilöille, jotka voivat asioida palveluissa myös päihtyneenä ja nimettömänä.

Uudistetussa terveydenhuollon päihde- ja riippuvuushoidossa otetaan huomioon se, että päihdeongelmista kärsivillä henkilöillä on usein muitakin ongelmia, kuten mielenterveysongelmia ja erilaisia fyysisiä sairauksia. Päihde- ja riippuvuushoitoa saavalle potilaalle tulee nyt varmistaa myös muu sairauden- ja terveydenhoito, jota hän tarvitsee. Jos perusterveydenhuolto ei riitä, potilaalle tulee antaa lisäksi erikoissairaanhoidon palveluita.

Päihde- ja riippuvuushoidossa olevat potilaat tarvitsevat tavallisesti useita peräkkäisiä palveluita, jolloin palvelusta toiseen siirtymiseen liittyy väliinputoamisriski. Uudistetussa terveydenhuoltolaissa tästä on huolehdittu ja säädetty, että hoitoyksiköstä toiseen hoitoyksikköön tai hoitoyksiköstä sosiaalihuollon palveluun siirryttäessä potilaan tarpeenmukaisen hoidon jatkuvuus on turvattava.

Näillä uudistuksilla vastataan moneen vanhaan ongelmaan. Keskeisiä parannuksia ovat tarpeen korostaminen palveluja valittaessa, laaja palveluvalikoima, kaikkien tarvittavien terveydenhuollon palvelujen antaminen potilaalle sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyö. Vielä viimeisenä vaiheena on hyvien pykälien tuominen käytännön toimintaan.

Avun tarvitsijalla on oikeus parhaisiin päihdepalveluihin

Luvut eivät ole laskusuunnassa, vaan päihdepalveluiden tarve on ilmeinen myös jatkossa.

Lainsäädännön avulla tavoitteita viedään eteenpäin enemmän kuin pitkään aikaan. Päihde- ja riippuvuuspalvelut siirtyvät kunnan vastuulta hyvinvointialueiden vastuulle vuoden 2023 alusta, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Samanaikaisesti 1.1.2023 on tarkoitus saada voimaan päihde- ja riippuvuuslainsäädännön sekä mielenterveyslainsäädännön uudistus, jolla edistettäisiin palveluihin pääsyä ja palveluiden hyvää laatua.

On erityisen tärkeää, että päihdeongelmista ja -riippuvuuksista kärsivät pääsevät palveluiden piiriin silloin, kun he niitä tarvitsevat. Ensimmäinen edellytys on, että asiakas tietää, mihin hän ottaa yhteyttä apua saadakseen. Hyvinvointialueiden ja kuntien internet-sivujen tulee olla niin selkeät, että apua etsivä löytää sieltä helposti oikean osoitteen ja kontaktin. Myös muut tiedotuskanavat ovat tärkeitä, sillä läheskään kaikki päihdeongelmista kärsivät eivät asioi internetissä. Oman yhteydenottonsa jälkeen asiakkaalla on oikeus odottaa, että hän pääsee arvioon ja asia edistyy kohti hoitoa tai kuntoutusta viivytyksettä.

Päihteidenkäyttäjien elämäntilanteet ja tarpeet vaihtelevat. Sen vuoksi on tärkeää, että erilaisia palveluita on runsaasti tarjolla. Niistä valitaan kunkin yksilöllisen tarpeen pohjalta paras vaihtoehto. Myös matalan kynnyksen palvelut ja jalkautuvat palvelut ovat hyvä lisä valikoimassa. Päihde- ja mielenterveyslainsäädännön uudistuksessa asia on huomioitu niin, että sosiaalihuoltolakiin ja terveydenhuoltolakiin on lisätty palveluja koskevia pykäliä ja tehty tarkennuksia vanhoihin pykäliin.

Päihdepalveluiden asiakkaat usein ja oikeutetusti vertailevat omaa tilannettaan muiden tilanteeseen eri puolilla Suomea. Erot luovat epätasa-arvoa palveluiden käyttäjien välille ja niihin pitää puuttua, jotta palvelut olisivat mahdollisimman tasalaatuisia koko maassa. Ei ole kohtuullista, että asiakas joutuu vaihtamaan kotikuntaa tai perusterveydenhuollosta vastaavaa terveyskeskusta saadakseen itselleen tarpeelliset päihdepalvelut.

Lainsäädännön antamat mahdollisuudet on hyödynnettävä ja tilannetta on seurattava parhaan tuloksen saavuttamiseksi.

Päihde- ja mielenterveyslainsäädäntö uudistumassa 1.1.2023

Jatkossa päihdepalveluista ja -hoidosta säädetään sosiaalihuoltolaissa ja terveydenhuoltolaissa. Päihdehuoltolain palveluja koskevat pykälät kumotaan ja siirretään sosiaalihuoltolakiin ja terveydenhuoltolakiin.

Hallituksen esitysluonnos oli lausuntokierroksella 10.6.2022 asti ja sai lausunnonantajilta huolestunutta palautetta siitä, että terveydenhuollon palvelut ja päätäntävalta korostuivat liiaksi sosiaalihuollon kustannuksella.

Kun hallituksen esitys (HE 197/2022 vp) annettiin eduskuntaan 29.9.2022, lausunnonantajien huolenaiheet oli onneksi pääosin otettu huomioon.

Hallituksen esityksen mukaan sosiaalihuoltolaissa säilytetään järjestämisvelvollisuuden piirissä päihdetyö (24 §), johon yhdistetään myös riippuvuustyö, kuten peliriippuvuus. Aiempaan tapaan asiakas saa palveluista neuvontaa ja ohjausta, päihde- ja riippuvuustyön erityispalveluja ja yleisiä sosiaalipalveluja.  Raskaana olevalla henkilöllä on oikeus saada välittömästi riittävät päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut. Henkilön ja hänen läheisensä avun ja tuen tarve on keskeinen kriteeri. Lakiin on tulossa joitakin uusia palveluja, kuten yhteisösosiaalityö, etsivä työ ja päiväkeskustoiminta. Lisäksi on tehty tarkennuksia muun muassa sosiaaliseen kuntoutukseen.

Terveydenhuollon päihde- ja riippuvuushoidosta potilas saa neuvontaa ja ohjausta, ennalta ehkäiseviä palveluja, tutkimus-, hoito- ja kuntoutuspalveluja. Henkilön ja hänen läheisensä tuen, hoidon ja kuntoutuksen tarve on keskeinen kriteeri. Lakiin on kirjattu uusia hoitoja, kuten psykososiaalinen tuki äkillisissä järkyttävissä tilanteissa. Kiireelliseen hoitoon on lisätty päihteiden käytöstä johtuva välitön vieroitushoidon tarve.

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon on tehtävä yhteistoimintaa keskenään sekä ehkäisevän päihdetyön kanssa.

Hallituksen esitystä käsitellään eduskunnassa ja valiokunnissa syksyn aikana ja epäkohtiin on vielä mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Uuden lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023 (vähäisiltä osin 1.7.2023), samaan aikaan kuin hyvinvointialueet aloittavat toimintansa.

Lue lisää:
Ministeriön tiedote ja hallituksen esitys