Hankalankin asiakkaan pitää päästä kauppaan

Pääkirjoituksessa (HS 27.10.) käsiteltiin myymälävarkauksia, jotka lisääntyvät, tulevat kalliiksi ja heikentävät turvallisuudentunnetta. Samalla pohdittiin, voisiko yrityslähestymiskiellosta olla apua ongelmaan.

Jos henkilö tahallaan häiriköi myymälässä tai menee sinne varastaakseen tavaroita, yrityslähestymiskiellon määräämiseen saattaa olla hyvät perusteet. Aina huono käytös tai ilkeä toiminta ei kuitenkaan ole tahallista. Päihteitä ongelmallisesti käyttävä ihminen voi kärsiä vieroitusoireista, kivuista ja ahdistuksesta. Mielenterveyden ongelmia kokeva henkilö voi olla ahdistunut ja peloissaan. Nämä seikat vaikuttavat heidän toimintaansa, eikä lopputulos aina ole paras heidän itsensäkään mielestä.

Kaupan palveluja tarvitsevat kaikki, myös hankalammat asiakkaat. Kun lähistöllä on useita kauppoja, ostokset on helppo tehdä, vaikka yrityslähestymiskielto olisi määrätty. Syrjäseudulla tilanne on toinen. Päihteitä käyttävä tai mielenterveyden ongelmia kokeva ihminen on aidosti vaikeuksissa, jos hän maalla asuessaan, autottomana ja vähävaraisena saa yrityslähestymiskiellon paikkakunnan ainoaan kauppaan.

Tuula Sillanpää

päihdeasiamies, Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry

Mielipide Helsingin Sanomat 5.11.2025

Kannanotot

Ter­veys­so­siaa­li­työn lak­kaut­ta­mi­nen on vakava virhe – Pohteen alueel­la riskit ovat konk­re­ti­soi­tu­neet

Muun muassa Lääkärilehdessä (23.9.2025) kerrottiin, kuinka muu henkilöstö kohtaa nyt päivittäin tehtäviä, jotka kuuluisivat sosiaalityöntekijälle. Toinen ammattiryhmä ei kuitenkaan voi korvata toista. Terveyssosiaalityöntekijän osaaminen rakentuu akateemisen yhteiskuntatieteellisen koulutuksen tuottamaan sosiaalipoliittiseen, juridiseen ja palvelujärjestelmäosaamiseen.

Hyvinvointialue perustelee muutosta ”palveluketjun sujuvoittamisella” ja toteaa ”ohjautumisen palveluihin muuttuneen helpommaksi” ohjautumisen oppaan, herätetyökalun ja sosiaalipalveluesitteen ansiosta. Vaikeassa elämäntilanteessa ihminen tarvitsee rinnalleen ihmisen – ei esitettä.

Terveyssosiaalityön tarve ei katoa poistamalla sosiaalityöntekijät terveydenhuollosta. Potilaat ja moniammatilliset tiimit tarvitsevat sosiaalityön asiantuntemusta. Terveyssosiaalityöntekijä arvioi potilaan kokonaistilanteen ja tuen tarpeen, kartoittaa oikeudet etuuksiin ja palveluihin sekä avustaa niiden hakemisessa. Hän osallistuu hoito- ja kuntoutussuunnitelmien tekoon, tarjoaa ohjausta, neuvontaa, psykososiaalista tukea ja kriisiapua sekä turvaa sujuvan siirtymän tarvittaviin palveluihin.

Terveyssosiaalityöntekijän potilastietojärjestelmään tekemät kirjaukset tukevat terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja toimivat apuna mm. lausuntoja laadittaessa.

Terveyssosiaalityön alasajosta kärsivät erityisesti sairaat ja heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joilla ei ole voimavaroja selvittää itse oikeuksiaan ja hakea tukea. Kyse on asiakasturvallisuudesta, jos tarvittavat palvelut ja etuudet viivästyvät tai jos ihminen jää täysin vaille tarvitsemaansa tukea.

Päihdeasiamiestoiminnassa kohdataan erityisen haavoittuvassa asemassa olevia päihteitä käyttäviä ihmisiä. Ilman terveyssosiaalityön apua vaarana on, että he kotiutuvat sairaalasta pahimmillaan suoraan kadulle – rahattomina ja ilman tarvittavia palveluita.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, päihdeasiamiestoiminta, EHYT ry

Mielipide Kaleva 27.9.2025

Kannanotot

Tarkoittaako vaikeaselkoinen asiakirja, että lakisääteisiä sosiaalipalveluita tullaan karsimaan?

Sosiaalihuoltolaissa määritellään lakisääteiset palvelutehtävät, joiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Asiakirjan mukaan näitä palveluita ollaan nyt ottamassa tarkasteluun ja tavoitteena on purkaa yksityiskohtaista sääntelyä. Herää kysymys: ollaanko siis karsimassa lakisääteisiä sosiaalipalveluita?

Asiakirjassa esitetään, että hyvinvointialueet voisivat järjestää sosiaalihuollon vastuulla olevaa apua ja tukea aiempaa joustavammin tavoin. Tarkoittaako tämä, että jatkossa kukin hyvinvointialue saa itse päättää, mitä sosiaalipalveluja se tarjoaa?

Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevaa sääntelyä on tarpeen tarkastella uudelleen. Asiakirja korostaa myös ”asiakkaan oman vastuun ensisijaisuutta”. Onko tavoitteena siis kiristää perusteita, joilla sosiaalipalveluita jatkossa saa?

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta, sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on myös turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Myös sote-uudistuksen ytimessä on ollut palveluiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten nämä tavoitteet voivat toteutua, jos lakisääteisiä palveluita karsitaan, palveluihin pääsyyn asetetaan tiukempia ehtoja ja hyvinvointialueille annetaan vapaus määrittää tarjottavat palvelut itse?

Jos sosiaalihuollon asiakas ei saa tarvitsemiaan palveluita, saa niitä vain osittain tai saa vääränlaista apua, syntyy niin sanottua häiriökysyntää, jonka hinta on kallis – ei vain hyvinvointialueiden taloudelle, vaan ennen kaikkea inhimillisesti. Myös elämäntilanteiden kriisiytyminen johtaa usein raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.

On syytä kysyä: Mikä on yhteiskunnan palvelulupaus sosiaalihuollon asiakkaille? Kuka kantaa vastuun siitä, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteutuvat?

Marja Marttila

erityisasiantuntija, EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta

Mielipide Aamulehti 12.4.2025

Kannanotot

Päihdekuntoutusta on saatava sosiaalihuollon kautta

Päihdelainsäädännön uudistus vuonna 2023 pyrki parantamaan asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja palveluiden saatavuutta, laatua sekä tarpeen mukaisuutta. Laissa säilytettiin asiakkaan oikeus hakea ja saada tuen tarpeisiinsa vastaavia päihdepalveluita sekä sosiaalihuollosta että terveydenhuollosta.

Lakiuudistus ei siten kaventanut asiakkaiden oikeutta sosiaalihuoltolain mukaiseen päihdetyöhön, mutta käytännössä näin vaikuttaa tapahtuneen. Hyvinvointialueilla päihdepalvelut keskittyvät vahvasti terveydenhuoltoon, jolloin palveluihin pääsystä päättää terveydenhuollon ammattihenkilö. Tämä rajaa asiakkaiden mahdollisuuksia saada palveluita sosiaalihuollon kautta, vaikka laki sen mahdollistaa.

Lähes neljännes päihdeasiamiestoimintaan yhteyttä ottavista asiakkaista kohtaa haasteita päihdepalveluihin pääsyssä. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset välittävät huolta laitoskuntoutukseen pääsystä tai laitoskuntoutuksen korvaamisesta avopalveluilla, jotka eivät aina vastaa asiakkaiden tuen tarpeisiin.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että päihdepalvelut ovat paitsi terveydenhuoltoa, myös sosiaalihuoltoa. Mikäli tuen tarve liittyy ensisijaisesti sosiaalisiin olosuhteisiin ja toimintaympäristöön, tulee päihdekuntoutus toteuttaa sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna, joka pohjautuu sosiaalihuollon ammattihenkilön tekemän palvelutarpeen arviointiin ja hallintopäätökseen.

Hyvinvointialueiden tulee turvata asiakkaiden oikeus saada tarvitsemansa päihdepalvelut myös sosiaalihuollosta.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, päihdeasiamiestoiminta EHYT ry

Mielipide Aamulehti 16.1.2025

Kannanotot

So­siaa­li­huol­lon asia­kas­tur­val­li­suut­ta ei tule vaa­ran­taa – so­siaa­li­työn­te­ki­jän kel­poi­suus­eh­dot säi­ly­tet­tä­vä

Päihdeasiamiestoiminnassa autamme ja neuvomme päihdepalveluihin hakeutuvia sekä heidän läheisiään mm. lakisääteisiä sosiaalipalveluita koskevissa kysymyksissä. Päihteiden ongelmakäyttöön liittyy useita yhtäaikaisia tuen tarpeita. Usein kyse on sosiaalihuoltolain tarkoittamalla tavalla erityisen tuen tarpeisista asiakkaista, joilla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan palveluita.

Sosiaalihuollossa erityisen tuen tarpeisten asiakkaiden oikeuksien toteutumista turvataan lainsäädännöllä. Heidän palvelutarpeen arvioinnista vastaavalla ja omatyöntekijänä toimivalla työntekijällä on oltava sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Virkasuhteinen sosiaalityöntekijä vastaa myös erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden sosiaalihuollon palveluiden antamisesta ja päätöksenteosta.

Tällä hetkellä sosiaalityöntekijän ammatissa voi tilapäisesti toimia ko. ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun.  Nyt hallituksen esitys on mahdollistamassa sosiaalityöntekijänä tilapäisesti toimisen myös muille kuin sosiaalityön tutkinto-opiskelijoille. Lakiesityksessä soveltuviksi tutkinnoiksi mainitaan epämääräisesti ”soveltuva yliopistossa suoritettu yhteiskuntatieteellisen alan korkeakoulututkinto tai sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto” ja riittäviksi sosiaalityön opinnoiksi katsotaan avoimessa yliopistossa suoritetut perus- ja aineopinnot. Esitystä perustellaan henkilöstövajeella.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että ammattihenkilölain tarkoituksena on edistää asiakasturvallisuutta sekä asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja kohteluun. Asiakkaan oikeuksia varmistetaan muun muassa sillä, että laissa tarkoitetulla sosiaalihuollon ammattihenkilöllä on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus. Päihdeasiamiestoiminta kantaa erityistä huolta erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden – lasten ja aikuisten – asiakasturvallisuudesta sekä sosiaalihuollon laadusta, mikäli kelpoisuusehtoja heikennetään.

Hallituksen esitys on heikosti perusteltu. Valviran rekisterissä on noin 9000 pätevää sosiaalityöntekijää, joka on reilusti yli hyvinvointialueiden tarpeen. Kyse on rekrytointiongelmasta, johon ratkaisun avaimet ovat hyvinvointialueilla ja johon ei tule puuttua asiakasturvallisuutta vaarantavalla lainsäädäntömuutoksella. Henkilöstön saatavuudessa on haasteita sekä sosiaali- että terveydenhuollossa. Terveydenhuollon osalta ratkaisuksi ei esitetä kelpoisuusvaatimuksista tinkimistä. Miksi tämä nähdään ratkaisuksi sosiaalityöntekijöiden rekrytointiongelmiin?

Marja Marttila

erityisasiantuntija

päihdeasiamiestoiminta

EHYT ry

Mielipide Kaleva 1.10.2024

Kannanotot

Säästöpaineet voivat johtaa vakaviin seurauksiin

Jos palveluja ei ole saatavilla silloin, kun tarve on, elämäntilanteet kriisiytyvät ja vakavien ongelmien ilmaantuminen on vain ajan kysymys. Esimerkiksi perhesurmat on kytketty hyvinvointijärjestelmän toimimattomuuteen ja siihen, ettei avun piiriin ole päässyt ajoissa. Taustalla on muun muassa mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä, perheväkivaltaa, huoltajuuskiistoja ja talousvaikeuksia. Ongelmia, joihin riittävillä ennaltaehkäisevillä ja korjaavilla toimilla olisi mahdollista puuttua.

Hyvinvointialueilla on pulaa paitsi rahasta, myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä. Avoimet työ- ja virkasuhteet säilyvät täyttämättöminä, kun rekrytointilupia kiristetään ja vuokratyövoiman käytöstä luovutaan. Työkuorma kasvaa. Osa henkilöstöstä joutuu kantamaan henkilökohtaisen virkavastuun työstä, jossa säästöpaineet ovat viemässä myös ammatillisen autonomian. Jatkuva ammattieettinen kuormitus on paitsi uhka työhyvinvoinnille, myös veto- ja pitovoimaa heikentävä tekijä.

Talouspolitiikan ei tulisi määritellä sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamista. Lyhytnäköiset säästöt ovat riski asiakas- ja potilasturvallisuudelle. Ne lisäävät raskaampien palveluiden tarvetta ja pitkällä aikavälillä myös kustannuksia. Asiakkaiden ja läheisten inhimillistä kärsimystä ei voi rahassa edes mitata.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, Päihdeasiamiestoiminta

Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry

Mielipide HS 30.8.2024

Kannanotot

Huumekuolemat ovat usein vahinkoja, jotka voitaisiin estää

VUONNA 2022 Suomessa kuoli huumeisiin 250 ihmistä. Nuorten huumausainekuolemissa Suomi on Euroopan kärkimaa. Jokainen päihdekuolema on tragedia, joka koskettaa vuosittain lukuisia läheisiä. Useimmat kuolemat ovat vahinkoja, jotka voitaisiin estää.
Hallitusohjelmassa on kiinnitetty erityistä huomiota nuorten huumeidenkäytön ehkäisemiseen ja huumekuolemien vähentämiseen. Huumehaittojen ennaltaehkäisy on tärkeää sekä inhimillisestä näkökulmasta että kansanterveyden ja kansantalouden kannalta. Nuorille ja perheille suunnattu korkealaatuinen ennaltaehkäisevä työ tulee resursoida ja viedä käytäntöön hallitusohjelman mukaisesti.

Aina ennaltaehkäisy ei tavoita kaikkia ja osa ihmisistä ajautuu päihderiippuvuuteen. Apua tarvitsevalla on lakisääteinen oikeus palveluihin. Hyvinvointialueiden on vastattava sosiaali- ja terveyspalveluilla päihdeongelmista aiheutuvaan tuen tarpeeseen. On kuitenkin yleistä, ettei akuutin päihdeongelman kanssa kamppailevilla ole tietoa, eikä voimavaroja virallisen avun hakemiseen.

Matalan kynnyksen palveluilla tavoitetaan virallisen palvelujärjestelmän ulkopuolelle jääneitä ihmisiä. Haittoja vähentäviä matalan kynnyksen palveluita, kuten järjestöjen ylläpitämiä kohtaamispaikkoja, tulee olla valtakunnallisesti riittävästi saatavilla. Eduskunnassa käsitellään parhaillaan aloitetta valvotusta käyttötilasta, joka on yksi matalan kynnyksen keino tavoittaa marginalisoituneita huumeiden käyttäjiä.

Yhteiskunnan tehtävänä on turvata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisarvo, terveys ja hyvinvointi. Järjestöillä on merkittävä rooli yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijoina. Järjestöt tarjoavat julkista sektoria täydentäviä palveluita ja madaltavat kynnystä hakeutua virallisen avun piiriin. Merkittävä osa huumekuolemista olisi ennaltaehkäistävissä, jos apua olisi tarjolla oikea-aikaisesti ja helposti. Tällä hetkellä huumeita käyttävät ihmiset saavat usein apua liian myöhään.

Marja Marttila
asiantuntija, päihdeasiamiestoiminta
Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry

Mielipide HS 12.5.2024

Kannanotot

Päih­de­pal­ve­luis­ta sääs­tä­mi­nen ei ole oi­keu­den­mu­kais­ta

EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta on valtakunnallista edunvalvontaa, jonka tehtävänä on varmistaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä etujen ja oikeuksien toteutuminen. Sote-uudistuksen hyvistä tavoitteista huolimatta hyvinvointialueilta tietoomme kantautuneet ongelmat koskevat edelleen pääsääntöisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin pääsyä sekä kohtelua palveluissa.

Hyvinvointialueiden säästöohjelmissa ollaan nyt vähentämässä muun muassa päihdepalveluiden laitospaikkoja, ostopalveluiden käyttöä sekä päihdekuntoutujien ympärivuorokautisia asumispalveluita (IL 4.2.2024).

Heikennyksiä ei tulisi kohdentaa jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin. On myös huolestuttavaa, jos palveluiden priorisoinnissa eri asiakas- ja potilasryhmiä arvotetaan jo lähtökohtaisesti eri tavoin. Kun kyse on erityistä tukea tarvitsevista asiakkaista, tulee huomioida myös eettiset periaatteet ja oikeudenmukaisuus. Enemmän tukea heille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.

Päihdehoitoon on subjektiivinen oikeus, jota ei voi ohittaa talouteen vedoten. Viime kädessä valtio on vastuussa hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyydestä ja siitä, että lainsäädäntö ja ihmisoikeudet toteutuvat.

Sote-palveluiden muutoksissa tulisikin olla vahvempaa kansallista ohjausta, jotta koko väestölle voidaan taata yhdenvertaiset palvelut. Lisäksi tehtävien ratkaisujen pohjaksi tarvitaan tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden sekä vaikutusten arviointia.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Kalevassa 11.2.2024

Kannanotot