Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Lue lausunto kokonaisuudessaan
Download file lausunto_periaatteita_koskeva_laki

Uutiset

Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia  

Palveluvalikoiman sääntelyn tarkoituksena on, että ihmiset saisivat jatkossa mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa ja palvelua, joiden on tutkitusti todettu edistävän terveyttä ja hyvinvointia.  Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille suunnatussa kyselyssä pyydettiin ottamaan kantaa mm. ihmisarvoon, osallisuuteen, sosiaali- ja terveydenhuollon tarveperiaatteisiin sekä kustannusvaikuttavuuteen. Kyselyllä kerättyä tietoa ja vastauksia hyödynnetään tulevassa säädösvalmistelussa. EHYTin päihdeasiamiestoiminta vastasi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteita koskevaan sidosryhmäkyselyyn.

Ihmisarvo on tärkeä palveluvalikoiman periaate. Päätöksenteko ei saa johtaa yksilötasolla kohtuuttomiin lopputuloksiin. Esimerkiksi rajoittamalla oikeutta viimesijaiseen turvaan, loukataan ihmisarvoa.

Osallisuus on kuulluksi tulemista ja sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja myös siihen, mitä palveluita tarvitsee. Järjestöjen osallisuus päätöksentekoprosessissa mahdollistaa heikoimmassa asemassa ja usein myös julkisten palveluiden ulkopuolella olevien kansalaisten äänen esiin tuomisen. Tosiasiallinen osallisuus toteutuu vain kiinnittämällä huomio kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

Sosiaalihuollon tarveperiaatteen mukaan resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Esitetty tarveperiaate ei panosta riittävällä tavalla ongelmien ennaltaehkäisyyn, joka on eettisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää.

Sosiaalihuollon toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden periaatteen toteutumista haastaa sosiaalihuollon kansallisen tietopohjan puuttuminen, vaikuttavuuden arvioinnin vähäisyys sekä tutkimusperustan ohuus. Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia.

Terveydenhuollon tarveperiaatteen mukaan terveydenhuollon resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Jokaiselle tulee turvata riittävät terveyspalvelut, eikä kenenkään sairaus saa jäädä hoitamatta. Sairauksien hoidosta säästäminen voi lyhyellä tähtäimellä tuoda säästöjä, mutta myös lisäkustannuksia, jos sairauksia ei hoideta oikea-aikaisesti.

Tterveydenhuollon kustannusvaikuttavuuteen tulee suhtautua varauksella. Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa jo tällä hetkellä piilopriorisointia, joka heijastuu hoidon tarpeen arviointiin, hoitoon pääsyyn ja hoidon toteutustapoihin. Raskaimmat seuraukset kantavat ne yksittäiset, haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, joiden hoitoon pääsy evätään kustannusvaikuttavuuteen vedoten.

Palveluvalikoimasta päättämisen periaatteiksi tulisi nostaa myös arvot ja etiikka sekä pysyvyys. Lainsäädännön avulla voidaan vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon eettisiä periaatteita ja arvoja. Ennaltaehkäisevän työn ja ehkäisevien toimien vaikutukset saadaan näkyviin rakentamalla palveluvalikoimaa pitkäjänteisesti.

Muut kommentit palveluvalikoiman periaatteista säätämiseen:

  • Mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuuksista kärsivät asiakkaat tulee nostaa samojen oikeuksien piiriin muiden sairausryhmien kanssa.
  • Osatyökykyisille tulee turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhteiskunnallinen osallisuus voi olla muutakin toimintaa kuin palkkatyötä, esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa.
  • Suomessa tehdään turhia huostaanottoja, jotka eivät liity kodin kasvuolosuhteisiin, vaan palvelujärjestelmän puutteisiin.
  • Hyvinvoinnin rakentaminen on sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä. Hyvinvointialueille tarvitaan sisäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön rakenteita ja ohjeistuksia.
  • Sosiaalihuolto ei ole alisteinen terveydenhuollolle. Esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöön tulee saada apua sekä terveydenhuollosta että sosiaalihuollosta.
  • Vaikuttavuus on ainoa kestävä tapa priorisoida palveluita. Jotta sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansallisesti tasalaatuisia ja asiakkaille yhdenvertaisia, vaikuttavuuden mittaamisen tulee olla hyvinvointialueita velvoittavaa.
  • Hallitusohjelmassa sosiaalihuoltoon kohdennetaan 100 miljoonan euron leikkaukset, vaikka tälläkään hetkellä sosiaalihuollossa ei pystytä vastaamaan oikea-aikaisesti asiakkaiden tuen tarpeisiin.
  • Sosiaali- ja terveysalan järjestöihin kohdentuvat leikkaukset (130 miljoonaa euroa) vaikuttavat järjestöjen mahdollisuuteen tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja julkista palvelujärjestelmää tukevaa työtä. Tämä tulee näkymään kasvavana tarpeena julkisilla palveluille.

    Lisätiedot:
    Marja Marttila
    erityisasiantuntija
    puhelin 050 464 6484
    marja.marttila@ehyt.fi 

Uutiset