Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä vallitsee suhteellisen suuri eriarvoisuus, joten lakiesityksen tavoitteet alueellisesta yhdenvertaisuudesta, asiakkaiden yhdenvertaisuudesta, ratkaisujen avoimuudesta ja palveluvalikoiman yhdenmukaisesta soveltamisesta hyvinvointialueilla ovat kannatettavia. Periaatteiden sisällöistä on kuitenkin jo säädetty useissa laeissa, joten uuden sääntelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi. Lisäksi periaatteet jäävät melko yleiselle tasolle, joten niiden soveltaminen käytännössä edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja valvontaa.

Tarveperiaate ei saa rajoittaa asiakkaan oikeutta hoitoon ja palveluun

Esitettyä tarveperiaatetta ei tule käyttää rajoittamaan asiakkaan oikeutta saada tarpeen mukaista hoitoa tai palvelua.  Hoidon ja palvelun tulee jatkossakin perustua asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen sekä ammattihenkilön arvioon eri hoito- ja palveluvaihtoehdoista. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös hyvinvointialueilla toimiviin juridisesti ongelmallisiin rakenteisiin, jotka käyttävät päätösvaltaa asiakkaan ja ammattilaisen ohi.

Hyvinvointialueilla on vastuu palveluiden turvallisuudesta, laadusta ja riittävyydestä

Hoidon ja palveluiden turvallisuus liittyy olennaisesti niiden oikea-aikaisuuteen. Viive hoitoon ja palveluun pääsyssä muodostaa turvallisuusriskin. Sosiaaliset ongelmat voivat pahentua ja terveys heikentyä, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien toimien tarvetta. Hyvinvointialueiden vastuulla on valvoa palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua. Turvallisuuden varmistamiseksi hyvinvointialueiden on huolehdittava omavalvonnan asianmukaisesta toteuttamisesta sekä valvovien viranomaisten ohjauksen ja jälkikäteisvalvontana antamien määräysten noudattamisesta.

Vaikuttavuuden arvioinnissa huomioitava tutkimusnäyttö, ammatillinen kokemus ja yksilölliset tavoitteet

Vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat toivottuja muutoksia asiakkaan terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. On kannatettavaa, että vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön varassa. Myös ammatillista kokemusperäistä tietoa on pidettävä soveltuvana näyttönä. Yksittäisen kansalaisen kohdalla vaikuttavuuden arvioinnissa on huomioitava yksilölliset tavoitteet, elämäntilanne ja voimavarat.

Talouden rinnalla turvattava sosiaaliset perusoikeudet

Lakiesityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäviin ihmisiin, joten taloudellisten tavoitteiden lisäksi on huomioitava inhimilliset näkökohdat ja turvattava sosiaaliset perusoikeudet. Periaatteet eivät saa ohittaa lakisääteisten palveluiden järjestämisvastuuta, eikä asiakkaan oikeutta yksilölliseen tarpeeseen perustuvaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös ammatillinen autonomia tulee säilyä. Mm. päihteitä ongelmallisesti käyttävillä henkilöillä on usein erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja, jolloin ammattilaisen rooli palvelun ja hoidon järjestämisessä korostuu.

Kustannuksia voidaan vähentää siirtämällä palvelun ja hoidon painopistettä korjaavista toimista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Näin edistetään hyvinvointia ja terveyttä, vähennetään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia ja siten tulevaisuuden hoidon ja tuen tarvetta.  Päihteet ovat merkittävä tekijä terveyserojen ja palvelutarpeen taustalla, joten alkoholihaittojen ehkäisy on keskeinen osa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

Periaatteiden soveltaminen ei saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin

Periaatteita sovellettaessa on huomioitava perustuslain ja ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Palveluvalikoimaa koskevat päätökset eivät saa johtaa ihmisarvon kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Viimekädessä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä tulee turvata yksilöllisellä harkinnalla. Parhaillaan on käynnissä myös muita palvelujärjestelmään vaikuttavia lainsäädäntöhankkeita. Mahdollisten muutosten yhteisvaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava, jotta voidaan estää vaikutusten kasautuminen samoille henkilöille.

Yksin lainsäädännöllä ei saavuteta tavoiteltuja muutoksia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueilla edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tiivistä yhteistyötä sekä selkeitä yhteistyörakenteita. Julkisen palvelujärjestelmän rinnalla järjestöt ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä, ja niiden rooli on varmistettava osana alueellisia yhteistyörakenteita.

Ter­veys­so­siaa­li­työn lak­kaut­ta­mi­nen on vakava virhe – Pohteen alueel­la riskit ovat konk­re­ti­soi­tu­neet

Muun muassa Lääkärilehdessä (23.9.2025) kerrottiin, kuinka muu henkilöstö kohtaa nyt päivittäin tehtäviä, jotka kuuluisivat sosiaalityöntekijälle. Toinen ammattiryhmä ei kuitenkaan voi korvata toista. Terveyssosiaalityöntekijän osaaminen rakentuu akateemisen yhteiskuntatieteellisen koulutuksen tuottamaan sosiaalipoliittiseen, juridiseen ja palvelujärjestelmäosaamiseen.

Hyvinvointialue perustelee muutosta ”palveluketjun sujuvoittamisella” ja toteaa ”ohjautumisen palveluihin muuttuneen helpommaksi” ohjautumisen oppaan, herätetyökalun ja sosiaalipalveluesitteen ansiosta. Vaikeassa elämäntilanteessa ihminen tarvitsee rinnalleen ihmisen – ei esitettä.

Terveyssosiaalityön tarve ei katoa poistamalla sosiaalityöntekijät terveydenhuollosta. Potilaat ja moniammatilliset tiimit tarvitsevat sosiaalityön asiantuntemusta. Terveyssosiaalityöntekijä arvioi potilaan kokonaistilanteen ja tuen tarpeen, kartoittaa oikeudet etuuksiin ja palveluihin sekä avustaa niiden hakemisessa. Hän osallistuu hoito- ja kuntoutussuunnitelmien tekoon, tarjoaa ohjausta, neuvontaa, psykososiaalista tukea ja kriisiapua sekä turvaa sujuvan siirtymän tarvittaviin palveluihin.

Terveyssosiaalityöntekijän potilastietojärjestelmään tekemät kirjaukset tukevat terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja toimivat apuna mm. lausuntoja laadittaessa.

Terveyssosiaalityön alasajosta kärsivät erityisesti sairaat ja heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joilla ei ole voimavaroja selvittää itse oikeuksiaan ja hakea tukea. Kyse on asiakasturvallisuudesta, jos tarvittavat palvelut ja etuudet viivästyvät tai jos ihminen jää täysin vaille tarvitsemaansa tukea.

Päihdeasiamiestoiminnassa kohdataan erityisen haavoittuvassa asemassa olevia päihteitä käyttäviä ihmisiä. Ilman terveyssosiaalityön apua vaarana on, että he kotiutuvat sairaalasta pahimmillaan suoraan kadulle – rahattomina ja ilman tarvittavia palveluita.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, päihdeasiamiestoiminta, EHYT ry

Mielipide Kaleva 27.9.2025