Päihdeasiamiestoiminta lausui viranomaistoiminnan sähköistä tiedoksiantoa koskevan lain muuttamisesta

Digitaalisilla palveluilla on mahdollista sujuvoittaa kansalaisten aika- ja paikkariippumatonta asiointia ja tehostaa viranomaismenettelyä.  Kuitenkin myös jatkossa tulee olla tarjolla vaihtoehtoisia asiointi- ja viestintäkanavia.

Haastavat elämäntilanteet, terveydelliset ongelmat, toimintakyvyn haasteet, korkea ikä, köyhyys, riittämätön kielitaito ja/tai heikot digitaidot voivat estää digitaalisten palveluiden käytön. Sähköinen asiointi tulee suunnitella riittävän helppokäyttöiseksi ja siten kaikille mahdolliseksi.

Kaikilla kansalaisilla ei ole välineitä tai tarvittavia yhteyksiä digitaaliseen asiointiin. Sähköisen asioinnin saavutettavuutta voidaan turvata julkisiin tiloihin sijoitetuilla tietoturvallisilla laitteilla ja paikan päällä tarjottavalla digituella.

Ehdotus mahdollistaisi sähköisen tiedoksiannon käyttämisen myös esitutkinnassa, poliisitutkinnassa sekä sakkomenettelyssä. Vapautensa menettäneillä henkilöillä ei välttämättä ole käytössä sähköisen asioinnin mahdollistavia välineitä. Tällöin tulee olla mahdollisuus perehtyä oikeusturvan kannalta välttämättömiin paperisiin asiakirjoihin.

Ehdotuksen mukaan oikeudenkäyntimaksua alennettaisiin, mikäli vireillepanija toimittaa asiaa koskevat tiedot suoraan hallinto- ja erityistuomioistuinten sähköiseen asiointipalveluun. Oikeudenkäyntimaksun porrastaminen asiointitavan mukaan asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Maksu samassa asiassa muodostuisi erisuuruiseksi eri henkilöille riippuen henkilön kyvystä ja mahdollisuudesta käyttää digitaalisia palveluita.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa palvelujen tulee olla saavutettavissa eri muotoisina kansalaisten erilaiset tarpeet huomioiden. Postitse paperilla tapahtuva tiedoksianto ja henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuus tulee säilyttää niiden kansalaisten kohdalla, joille sähköinen asiointi ei eri syistä ole mahdollista.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Tarkoittaako vaikeaselkoinen asiakirja, että lakisääteisiä sosiaalipalveluita tullaan karsimaan?

Sosiaalihuoltolaissa määritellään lakisääteiset palvelutehtävät, joiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Asiakirjan mukaan näitä palveluita ollaan nyt ottamassa tarkasteluun ja tavoitteena on purkaa yksityiskohtaista sääntelyä. Herää kysymys: ollaanko siis karsimassa lakisääteisiä sosiaalipalveluita?

Asiakirjassa esitetään, että hyvinvointialueet voisivat järjestää sosiaalihuollon vastuulla olevaa apua ja tukea aiempaa joustavammin tavoin. Tarkoittaako tämä, että jatkossa kukin hyvinvointialue saa itse päättää, mitä sosiaalipalveluja se tarjoaa?

Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevaa sääntelyä on tarpeen tarkastella uudelleen. Asiakirja korostaa myös ”asiakkaan oman vastuun ensisijaisuutta”. Onko tavoitteena siis kiristää perusteita, joilla sosiaalipalveluita jatkossa saa?

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta, sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on myös turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Myös sote-uudistuksen ytimessä on ollut palveluiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten nämä tavoitteet voivat toteutua, jos lakisääteisiä palveluita karsitaan, palveluihin pääsyyn asetetaan tiukempia ehtoja ja hyvinvointialueille annetaan vapaus määrittää tarjottavat palvelut itse?

Jos sosiaalihuollon asiakas ei saa tarvitsemiaan palveluita, saa niitä vain osittain tai saa vääränlaista apua, syntyy niin sanottua häiriökysyntää, jonka hinta on kallis – ei vain hyvinvointialueiden taloudelle, vaan ennen kaikkea inhimillisesti. Myös elämäntilanteiden kriisiytyminen johtaa usein raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.

On syytä kysyä: Mikä on yhteiskunnan palvelulupaus sosiaalihuollon asiakkaille? Kuka kantaa vastuun siitä, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteutuvat?

Marja Marttila

erityisasiantuntija, EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta

Mielipide Aamulehti 12.4.2025

Kannanotot

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta

Yksityisen palveluntuottajan alihankintaan liittyvä sääntely

Päihdeasiamiestoiminta pitää mahdollisena, että ehdotetulla lakiesityksellä voidaan tukea ja täydentää hyvinvointialueiden omaa palvelutuotantoa sekä tuoda alueelle asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa erityisosaamista.

Vuokratyövoimaa tai yksityistä palveluntuottajaa käytettäessä hyvinvointialueen tulee kuitenkin varmistua siitä, että ammattihenkilöstö täyttää sosiaali- sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetuissa laeissa säädetyt kelpoisuusehdot ja että osaaminen on riittävää. Valvonta, vastuu ja ohjaus tulee jatkossakin säilyttää hyvinvointialueella koko hankintaketjun osalta.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus

Päihdeasiamiestoiminta kannattaa lakiesitystä hyvinvointialueen henkilöstöresurssien käytön seuraamisesta koskien henkilöstön vajeita, henkilöstön määrää, ikärakennetta ja vaihtuvuutta.

Sosiaalihuollon asiakasturvallisuus ja terveydenhuollon potilasturvallisuus vaarantuu, jos henkilöstöä ei ole asiakkaiden ja potilaiden tarpeisiin nähden riittävästi tai jos asiakkaita on yli lakisääteisten asiakasmitoitusten. Hyvinvointialueen päättäjillä ja johdolla on vastuu asiakas- ja potilasturvallisuudesta.

Henkilöstön vaihtuvuuden syistä kerättyä tietoa tulee hyödyntää hyvinvointialueilla johtamisen ja päätöksenteon tukena henkilöstön veto- ja pitovoiman parantamiseksi.

Sosiaalihuoltolain nojalla annettavan päätöksen oikaisuvaatimusmenettely

Sosiaalipalveluiden järjestämisestä tulee antaa asiakkaalle kirjallinen päätös, johon asiakkaalla on tarvittaessa oikeus vaatia oikaisua. Hyvinvointialue päättää oikaisuvaatimusten käsittelystä. Oikaisuvaatimukset voidaan käsitellä hyvinvointialueen toimielimessä tai siirtää toimivaltaa viranhaltijalle. Tällöin oikaisuvaatimuksen voi käsitellä myös se yksittäinen viranhaltija, joka on tehnyt alkuperäisen päätöksen.

Viranhaltijan päätöksillä on merkittäviä vaikutuksia asiakkaan oikeuksiin ja oikeusturvaan. Päätöksen tehneen yksittäisen viranhaltijan varaan jäävä oikaisuvaatimuksen käsittely ei turvaa oikaisuvaatimuksen puolueetonta käsittelyä, eikä menettelytapa ole myöskään esteettömyyden näkökulmasta perustelu.

Päihdeasiamiestoiminta kannattaa sosiaalihuoltolain muuttamista siten, että oikaisuvaatimukset käsittelee ja päätöksen antaa aina hyvinvointialueen toimielin. Lisäksi oikaisuvaatimusmenettelyssä tulee kiinnittää huomiota esittelijän esteettömyyteen. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia  

Palveluvalikoiman sääntelyn tarkoituksena on, että ihmiset saisivat jatkossa mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa ja palvelua, joiden on tutkitusti todettu edistävän terveyttä ja hyvinvointia.  Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille suunnatussa kyselyssä pyydettiin ottamaan kantaa mm. ihmisarvoon, osallisuuteen, sosiaali- ja terveydenhuollon tarveperiaatteisiin sekä kustannusvaikuttavuuteen. Kyselyllä kerättyä tietoa ja vastauksia hyödynnetään tulevassa säädösvalmistelussa. EHYTin päihdeasiamiestoiminta vastasi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteita koskevaan sidosryhmäkyselyyn.

Ihmisarvo on tärkeä palveluvalikoiman periaate. Päätöksenteko ei saa johtaa yksilötasolla kohtuuttomiin lopputuloksiin. Esimerkiksi rajoittamalla oikeutta viimesijaiseen turvaan, loukataan ihmisarvoa.

Osallisuus on kuulluksi tulemista ja sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja myös siihen, mitä palveluita tarvitsee. Järjestöjen osallisuus päätöksentekoprosessissa mahdollistaa heikoimmassa asemassa ja usein myös julkisten palveluiden ulkopuolella olevien kansalaisten äänen esiin tuomisen. Tosiasiallinen osallisuus toteutuu vain kiinnittämällä huomio kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

Sosiaalihuollon tarveperiaatteen mukaan resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Esitetty tarveperiaate ei panosta riittävällä tavalla ongelmien ennaltaehkäisyyn, joka on eettisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää.

Sosiaalihuollon toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden periaatteen toteutumista haastaa sosiaalihuollon kansallisen tietopohjan puuttuminen, vaikuttavuuden arvioinnin vähäisyys sekä tutkimusperustan ohuus. Palveluiden priorisointia ei voi tehdä ilman tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden arviointia.

Terveydenhuollon tarveperiaatteen mukaan terveydenhuollon resursseja voitaisiin kohdentaa enemmän suureen kuin pieneen tarpeeseen vastaamiseen. Jokaiselle tulee turvata riittävät terveyspalvelut, eikä kenenkään sairaus saa jäädä hoitamatta. Sairauksien hoidosta säästäminen voi lyhyellä tähtäimellä tuoda säästöjä, mutta myös lisäkustannuksia, jos sairauksia ei hoideta oikea-aikaisesti.

Tterveydenhuollon kustannusvaikuttavuuteen tulee suhtautua varauksella. Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa jo tällä hetkellä piilopriorisointia, joka heijastuu hoidon tarpeen arviointiin, hoitoon pääsyyn ja hoidon toteutustapoihin. Raskaimmat seuraukset kantavat ne yksittäiset, haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, joiden hoitoon pääsy evätään kustannusvaikuttavuuteen vedoten.

Palveluvalikoimasta päättämisen periaatteiksi tulisi nostaa myös arvot ja etiikka sekä pysyvyys. Lainsäädännön avulla voidaan vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon eettisiä periaatteita ja arvoja. Ennaltaehkäisevän työn ja ehkäisevien toimien vaikutukset saadaan näkyviin rakentamalla palveluvalikoimaa pitkäjänteisesti.

Muut kommentit palveluvalikoiman periaatteista säätämiseen:

  • Mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuuksista kärsivät asiakkaat tulee nostaa samojen oikeuksien piiriin muiden sairausryhmien kanssa.
  • Osatyökykyisille tulee turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhteiskunnallinen osallisuus voi olla muutakin toimintaa kuin palkkatyötä, esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa.
  • Suomessa tehdään turhia huostaanottoja, jotka eivät liity kodin kasvuolosuhteisiin, vaan palvelujärjestelmän puutteisiin.
  • Hyvinvoinnin rakentaminen on sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä. Hyvinvointialueille tarvitaan sisäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön rakenteita ja ohjeistuksia.
  • Sosiaalihuolto ei ole alisteinen terveydenhuollolle. Esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöön tulee saada apua sekä terveydenhuollosta että sosiaalihuollosta.
  • Vaikuttavuus on ainoa kestävä tapa priorisoida palveluita. Jotta sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansallisesti tasalaatuisia ja asiakkaille yhdenvertaisia, vaikuttavuuden mittaamisen tulee olla hyvinvointialueita velvoittavaa.
  • Hallitusohjelmassa sosiaalihuoltoon kohdennetaan 100 miljoonan euron leikkaukset, vaikka tälläkään hetkellä sosiaalihuollossa ei pystytä vastaamaan oikea-aikaisesti asiakkaiden tuen tarpeisiin.
  • Sosiaali- ja terveysalan järjestöihin kohdentuvat leikkaukset (130 miljoonaa euroa) vaikuttavat järjestöjen mahdollisuuteen tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja julkista palvelujärjestelmää tukevaa työtä. Tämä tulee näkymään kasvavana tarpeena julkisilla palveluille.

    Lisätiedot:
    Marja Marttila
    erityisasiantuntija
    puhelin 050 464 6484
    marja.marttila@ehyt.fi 

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminnan alue- ja kuntavaalitiedote

Päihteitä ongelmallisesti käyttävien tie hoitoon ja palveluihin ei aina ole helppo. Vuosittain noin tuhat ihmistä hakee päihdeasiamiestoiminnasta apua saadakseen tarpeelliseksi kokemansa avun. Valitettavan usein myös päihderiippuvaisten läheiset jäävät ilman tukea. Lisäksi tilanne kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka välittävät päihdeasiamiestoimintaan huoltaan asiakkaiden ja potilaiden lakisääteisten oikeuksien toteutumisesta.

Hallitus on merkittävällä tavalla uudistanut alkoholipolitiikkaa tuomalla nykyistä vahvemmat alkoholijuomat päivittäistavarakauppoihin. Suunnitteilla on muitakin alkoholin myyntiä edistäviä ja saatavuutta helpottavia muutoksia, kuten alkoholin kotiinkuljetus. Päihdeasiamiestoiminta kantaa huolta lisääntyvistä päihdehaitoista, jotka tulevat kasvattamaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta. 

Saman aikaisesti hyvinvointialueiden tuottamiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kohdistetaan merkittäviä säästötoimia. Esimerkiksi sosiaalihuollon palveluvalikoimaan, johon mm. päihde- ja riippuvuustyö sekä työikäisten ja perheiden palvelut kuuluvat, kohdentuu 100 miljoonan euron säästöt. Päihde- ja riippuvuushoitoa tarjoavasta perusterveydenhuollosta haetaan 132 miljoonan euron säästöjä nostamalla hoitotakuuaikaa 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen.  

Päihdeasiamiestoiminta kehottaa kuntia ja hyvinvointialueita panostamaan riippuvuusongelmien ennaltaehkäisyyn, joka on niin inhimillisesti, kuin taloudellisesti järkevämpää kuin korjaava työ. Koska ennaltaehkäisy ei tavoita kaikkia, tulee hyvinvointialueiden turvata asukkailleen myös riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. 

Mahdollisia palveluiden heikennyksiä ei tule kohdentaa jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin, kuten lapsiin, nuoriin tai erityisen tuen tarpeisiin asiakkaisiin. Palveluiden priorisointia tulee tehdä pitkällä tähtäimellä, tutkittuun tietoon ja vaikuttavuuden arviointiin perustuen, jotta asiakas- ja potilasturvallisuutta ei vaaranneta.

Päihderiippuvuus on vakava sairaus, joka vaikuttaa laaja-alaisesti niin sairastuneiden itsensä kuin läheistenkin elämään. Päihderiippuvaisilla tulee olla samat oikeudet tarpeensa mukaiseen vaikuttavaan hoitoon, kuntoutukseen ja palveluihin kuin muillakin pitkäaikaisesti sairailla ihmisillä. Oikea-aikaisella sosiaali- ja terveydenhuollolla estetään tilanteiden kriisiytyminen ja kalliimpien erityispalveluiden ja erikoissairaanhoidon tarve.

Tutustu myös EHYT ry:n vaalitavoitteisiin:

Vaalit – EHYT ry

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata kumpaakaan mallia sellaisenaan, vaan esittää mallin B jatkotyöstämistä Sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnan esittämällä tavalla, jolloin lähtökohtina ovat:

  1. Monipuolisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaaminen tilanteessa, jossa siihen kohdistuu historian suurimmat kertaluonteiset rahoitusleikkaukset samalla, kun yhteiskunnan muutosnopeus on kovimmillaan sitten itsenäisen Suomen rauhan ajan historian sekä
  2. tuloksellinen ja vaikuttava avustusten kohdentaminen.

Selvityksessä eivät näy päihde- ja riippuvuustyötä tekevät järjestöt. Nämä järjestöt täydentävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja sekä toimivat tärkeänä yhteistyörakenteena ja väylänä julkisen sektorin palveluihin. Osa haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden palveluista on keskeisesti järjestötoimijoiden varassa.

Selvityshenkilö liittää päihdehäiriöt osaksi mielenterveydenhäiriöitä, jolloin päihdeongelman sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus jää puuttumaan. On myös huolestuttavaa, ettei selvityksessä mainita lainkaan huumeita, vaikka vuonna 2023 Suomessa menehtyi huumemyrkytyksiin 253 ihmistä.

Päihdeasiamiestoiminta kantaa huolta mahdollisesta poliittisen ohjauksen lisääntymisestä järjestötoiminnassa. Näkemyksemme mukaan ministeriössä ei voi olla riittävän syvää asiantuntemusta eri järjestöissä tehtävän työn teemoihin. Järjestöillä tulee säilyä oikeus suunnata toimintansa painopisteitä itsenäisesti, sekä kehittää joustavasti ratkaisuja kansalaisilta ja kentältä nouseviin tarpeisiin. 

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Uutiset

Nyt voit tavoittaa päihdeasiamiestoiminnan helposti myös sähköisesti

Nettilomakkeen kautta kysymyksen voi esittää nimettömänä, eikä kirjautumista vaadita. Sähköinen asiointi on tietoturvallista ja luottamuksellista.

Päihdeasiamiestoiminnan kahden hengen tiimille tulee vuosittain noin 800–1000 yhteydenottoa. Yhteydenottojen syyt ovat moninaisia: ne koskevat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, päihdepalveluihin pääsyä, käytäntöjä päihdehoidossa ja -kuntoutuksessa, kohtelua päihdepalveluissa sekä käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja.

Päihdeasiamiestoiminnassa autetaan ja neuvotaan ihmisiä, jotka hakeutuvat vapaaehtoisesti päihdepalveluihin, -hoitoon ja -kuntoutukseen. Palvelua saavat myös läheiset. 

Tutustu yhteydenottolomakkeeseen

Uutiset

Vuosi 2024: Kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta näkyvät päihdeasiamiestoiminnassa

Vuonna 2024 päihdeasiamiestoiminta vastasi 786 yksittäiseen yhteydenottoon. Yleisimmin yhteydenotto koski omaa asiaa (66 %), mutta myös läheiset, hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä palveluntuottajien ja järjestöjen edustajat ottivat yhteyttä päihdeasiamiestoimintaan.

Eniten yhteydenotoissa puhuttivat päihdehoidon ja -kuntoutuksen hoitokäytännöt (40 %), joiden osalta päihdeasiamiestoiminnasta toivottiin neuvoja ja apua omiin oikeuksiin ja kohteluun liittyvissä kysymyksissä. Palvelujärjestelmän sirpaleisuus vaikeutti avun löytämistä ja palveluihin kohdistuvat säästöt näkyivät ongelmina päihdepalveluihin pääsyssä (19 %). Lisäksi sosiaalietuudet, muut sosiaali- ja terveyspalvelut, järjestöjen palvelut ja esimerkiksi asumiseen ja ajokorttiasioihin liittyvät ongelmat herättivät kysymyksiä.

Ennen yhteydenottoa päihdeasiamiestoimintaan, yhteydenottajat olivat usein onnistumatta yrittäneet hakea apua eri tahoilta, kuten terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta tai esimerkiksi hyvinvointialueen sosiaali- ja potilasasiavastaavilta.

Päihdeasiamiestoiminnan tavoitteena on tukea asiakkaita siten, että he vastaisuudessa suoriutuvat itsenäisesti palvelujärjestelmässä. Yhteydenottajista 70 % koki saavansa sellaista apua, jonka turvin hän pärjää jatkossa itsenäisesti. Noin 30 % yhteydenotoista vaati päihdeasiamiestoiminnan jatkoselvittelyä hyvinvointialueen edustajien, palveluntuottajien tai valvovan viranomaisen kanssa.

Toimintaan saapuneen palautteen mukaan yhteydenottajat kokevat saaneensa kattavasti toivomaansa tietoa etuuksista, palveluista ja omista oikeuksistaan asiakkaana tai potilaana. Vaikka aina toivottua ratkaisua tilanteeseen ei ole mahdollista saada, tällöinkin tärkeäksi koetaan kuulluksi tuleminen.

Päihdeasiamiestoimintaan yhteyttä ottavien yleisimmin käyttämät päihteet ovat huumeita (74 %). Huumeiden lisäksi erilaiset lääkkeet ja alkoholi puhuttavat. 86 % yhteydenottajista on 30–49-vuotiaita. Päihdehistoria on pitkä; 85 %:lla yli 10 vuotta. Vuonna 2024 yhteydenottoja tuli kaikkiaan 16 hyvinvointialueelta.

Päihdeasiamiestoiminta tapaa säännöllisesti yhteiskunnan päättäjiä ja virkamiehiä, hyvinvointialueiden päättäjiä ja ammattilaisia sekä järjestöjen työntekijöitä, vapaaehtoisia ja vertaistoimijoita. Koulutamme, annamme lausuntoja valmisteilla oleviin lakiesityksiin ja laadimme kannanottoja mediaan. Viestimme aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja uutiskirjeessä. Tutustu toimintaamme: https://paihdeasiamies.fi/

Uutiset

Päihdekuntoutusta on saatava sosiaalihuollon kautta

Päihdelainsäädännön uudistus vuonna 2023 pyrki parantamaan asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja palveluiden saatavuutta, laatua sekä tarpeen mukaisuutta. Laissa säilytettiin asiakkaan oikeus hakea ja saada tuen tarpeisiinsa vastaavia päihdepalveluita sekä sosiaalihuollosta että terveydenhuollosta.

Lakiuudistus ei siten kaventanut asiakkaiden oikeutta sosiaalihuoltolain mukaiseen päihdetyöhön, mutta käytännössä näin vaikuttaa tapahtuneen. Hyvinvointialueilla päihdepalvelut keskittyvät vahvasti terveydenhuoltoon, jolloin palveluihin pääsystä päättää terveydenhuollon ammattihenkilö. Tämä rajaa asiakkaiden mahdollisuuksia saada palveluita sosiaalihuollon kautta, vaikka laki sen mahdollistaa.

Lähes neljännes päihdeasiamiestoimintaan yhteyttä ottavista asiakkaista kohtaa haasteita päihdepalveluihin pääsyssä. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset välittävät huolta laitoskuntoutukseen pääsystä tai laitoskuntoutuksen korvaamisesta avopalveluilla, jotka eivät aina vastaa asiakkaiden tuen tarpeisiin.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että päihdepalvelut ovat paitsi terveydenhuoltoa, myös sosiaalihuoltoa. Mikäli tuen tarve liittyy ensisijaisesti sosiaalisiin olosuhteisiin ja toimintaympäristöön, tulee päihdekuntoutus toteuttaa sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna, joka pohjautuu sosiaalihuollon ammattihenkilön tekemän palvelutarpeen arviointiin ja hallintopäätökseen.

Hyvinvointialueiden tulee turvata asiakkaiden oikeus saada tarvitsemansa päihdepalvelut myös sosiaalihuollosta.

Marja Marttila

erityisasiantuntija, päihdeasiamiestoiminta EHYT ry

Mielipide Aamulehti 16.1.2025

Kannanotot

Päiväkeskuspalvelu on lakisääteistä sosiaalipalvelua 

Päiväkeskuksilla on tärkeää rooli päihdepalveluiden kokonaisuudessa. Palvelun tavoitteena on päihteiden ongelmakäytöstä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen sekä päihteitä ongelmallisesti käyttävän henkilön toimintakyvyn ja turvallisuuden edistäminen. Palvelulla halutaan myös edistää asiakkaiden ohjautumista tarpeenmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Siksi laki velvoittaa päiväkeskuksia tarjoamaan myös sosiaaliohjausta. Parhaimmillaan päiväkeskus voi toimia askeleena kohti muutosta.  

Päiväkeskustoiminnasta tuli lakisääteistä sosiaalipalvelua 1.7.2023 alkaen. Etenkin suurilla paikkakunnilla järjestöt ovat jo tätä ennen tarjonneet päiväkeskustoimintaa. Lakimuutoksen myötä järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille eli hyvinvointialueiden on järjestettävä päiväkeskuspalvelua joko hyvinvointialueen omana palveluna tai ostopalveluna.  

Joillakin hyvinvointialueilla lakiuudistus paransi päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden palvelua. Mutta päihdeasiamiestoimintaan on kantautunut myös toisenlaisia uutisia. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa osa hyvinvointialueista on kaventamassa päiväkeskuspalvelun sisältöä ja saatavuutta minimiin tai jopa olemattomiin.  

Päiväkeskuspalvelu on kohdennettu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville henkilöille, joiden perustarpeiden turvaaminen on vaarantunut. Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueen on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Lakisääteisenä sosiaalipalveluna päiväkeskuspalvelu on suunniteltava ja toteutettava sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin ko. hyvinvointialueen asiakkaiden tarve edellyttää.  

Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa päiväkeskuspalvelun toteutumista, laatua ja riittävyyttä. Sosiaalihuollon ammattilaisella on lakiin perustuva oikeus ja velvollisuus ilmoittaa asiakasturvallisuuden vaarantumisesta toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle, joilla on viimesijainen vastuu valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Blogitekstit