VELVOITE ILMOITTAUTUA TYÖTTÖMÄKSI TYÖNHAKIJAKSI JA HAKEA ENSISIJAISTA ETUUTTA

Kansaneläkelaitos kehottaisi ilmoittautumaan kokoaikatyön hakijaksi kuukauden määräajassa. Velvoite koskisi myös ensisijaisten etuuksien hakemista. Mikäli hakija ei näin toimisi, perusosaa alennettaisiin 50 prosentilla.

Ohjaus työvoimaviranomaiseen ei voi olla kaavamaista, vaan sen tulee perustua yksilölliseen harkintaan. Kansaneläkelaitos voi ohjata työnhakijaksi vain henkilöt, joilla on riittävä työ- ja toimintakyky hakea työtä ja työllistyä. Jos terveydelliset syyt tai elämänhallinnan haasteet vaikeuttavat työllistymistä ja työelämässä pärjäämistä, ohjauksen tulee kohdentua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

On kannatettavaa, että toimeentulotuen hakijat saavat heille kuuluvat ensisijaiset etuudet, jolloin tarve viimesijaiselle turvalle vähenee. Riittävään perusturvan tasoon tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Ensisijaisten etuuksien matala taso on osaltaan johtanut siihen, että toimeentulotuesta on joidenkin kohdalla muodostunut pitkäaikainen osa perusturvaa.

PERUOSAN ALENTAMINEN JA LEIKKAUS

Perusosan alentamisen enimmäismäärää nostettaisiin jopa 50 prosenttiin ja alentamisen kahden kuukauden aikaraja poistettaisiin. Ratkaisun perusosan alentamisesta tekisi Kansaneläkelaitos. Samalla Kansaneläkelaitokselta poistettaisiin ohjausvelvoite sosiaalihuoltoon. Lisäksi toimeentulotuen perusosaa ehdotetaan leikattavaksi 18 vuotta täyttäneiden osalta.

Lakiesityksellä ollaan rakentamassa vahvaa sanktiojärjestelmää, jonka vaikutuksia ei huomioida. Sanktioiden ei ole todettu edistävän työttömien aktivointia, vaan päinvastoin ruokkivan epäluottamusta palvelujärjestelmää kohtaan. Tutkimuksessa sanktiot on yhdistetty vakaviin taloudellisiin seuraamuksiin, jotka saattavat vain syventää köyhyysriskiä. Sanktioiden kielteiset seuraukset heijastuvat myös lasten hyvinvointiin.

Perusosan alentaminen edellyttää aina harkintaa ja yksilöllisen kokonaiselämäntilanteen huomioimista. Mikäli alentamiseen päädyttäisiin, ohjausvelvoite sosiaalihuoltoon tulee säilyttää. Ilman tarvittavaa tukea ja palveluita tuen hakijan syrjäytymisen kierre syvenee.

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata perusosaan kohdistuvia heikennyksiä, sillä perusosan taso ei tälläkään hetkellä riitä aina kattamaan sitä kulutuksen tasoa, joka sillä tulisi pystyä kattamaan.  Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet henkilöt ovat jo lähtökohtaisesti heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa. Perusosan tason heikentäminen vaarantaisi perustuslain mukaisen ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän toimeentulon.

HYVÄKSYTYT ASUMISMENOT

Kansaneläkelaitos ohjaa etsimään edullisempaa asuntoa, jos tuen hakijan asumismenot ovat suuremmat kuin asuinkunnan enimmäisrajat ja jos hakijalla ei ole laissa määriteltyä erityistä perustetta asua kuntakohtaista rajaa kalliimmassa asunnossa. Aikaa edullisemman asunnon etsimiselle on kolme kuukautta, jonka jälkeen asumismenoina hyväksytään asetuksessa säädetyn asumisnormin määrä. Lakiesityksessä edullisemman asunnon etsintää halutaan ”edistää” mm. asettamalla perustoimeentulotuen asumismenoihin 5 % omavastuuosuus.

Toimeentulotukea saavilla henkilöillä on erinäisiä haasteita, kuten maksuhäiriömerkintöjä, jotka hankaloittavat vuokra-asunnon saantia. Lisäksi mahdollisuus muuttaa edullisempaan asuntoon on riippuvainen kunnan vuokra-asuntotilanteesta. Päihdeasiamiestoiminta esittää, että erityisenä perusteena asumisnormin ylittävien kustannusten hyväksymiseen tulisi olla se, ettei tuensaajan paikkakunnalla ole tarjolla asumisnormien rajoissa olevaa asuntoa.

Vuokrat ovat nousseet koko maassa. Samanaikaisesti asumistukeen on tehty leikkauksia, jotka ovat osaltaan johtaneet pitkäaikaiseen toimeentulotuen tarpeeseen. Asumismenojen kasvaessa on tärkeää huolehtia siitä, että perusturva sekä asumistuki riittävät asumismenojen kattamiseen. Asumismenojen kohtuullistaminen voi vaarantaa toimeentulotukea saavan asiakkaan ja hänen perheensä asumisen sekä toimeentulon.

Ohjaus- ja alentamismenettely ei voi olla kaavamaista, vaan asiakkaan yksilöllinen tilanne ja olosuhteet tulee huomioida. Tätä voidaan tukea Kansaneläkelaitoksen ja hyvinvointialueen välisellä yhteistyöllä sekä Kansaneläkelaitoksen lakisääteisellä velvoitteella huomioida sosiaalihuollon lausunto.

TIEDON SAAMINEN JA LUOVUTTAMINEN

Toimeentulotukilakiin ehdotetaan muutosta, joka antaisi Kansaneläkelaitokselle oikeuden saada toimeentulotuen hakijaa tai saajaa koskevat välttämättömät tiedot suoraan rahalaitoksilta.

Tällä hetkellä rahalaitoksia koskeva tiedonsaantioikeus koskee vain sosiaalihuollon viranhaltijoita ja sitä ohjaa laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelytyössä ei ole kyse viranomaistoiminnasta, eikä sosiaalihuollon asiakassuhteista. Esitetyn tiedonsaantioikeuden laajentamisen todellinen tavoite vaikuttaa olevan kontrolli, joka ei vastaa tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön tavoitetta asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaan oikeudesta saada hyvää palvelua ja kohtelua.

Perustuslakivaliokunnan aiempaan kannanoton mukaan luonnollisen henkilön yksityiskohtaiset tilitiedot rinnastuvat yksityiselämän suojan ydinalueelle kuuluviin arkaluonteisiin tietoihin. Päihdeasiamiestoiminta ei kannata Kansaneläkelaitoksen tiedonsaantioikeuden laajentamista koskemaan rahalaitoksia. Lainsäädäntöä ei tältä osin tule siirtää toimeentulotukilakiin.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Lainvalmistelussa erityistä huomiota tulee kiinnittää pienituloisiin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, sekä taloudellisten ja sosiaalisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Toimeentulotukilain kokonaisuudistuksen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten sekä yhteisvaikutusten arviointi on vähäistä, syy-seuraussuhteita ei tunnisteta, eikä tutkimustietoa hyödynnetä.

Päihdeasiamiestoiminta ei kannata lakiesityksen viemistä käytäntöön nykyisessä muodossaan, sillä sen vaikutukset olisivat merkittäviä. Lakiesitys heikentäisi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja vaikuttaisi kielteisesti myös lapsiin.  Ennen etenemistä on välttämätöntä toteuttaa laaja ja huolellinen vaikutusarviointi, johon varataan riittävästi aikaa ja resursseja.

Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että sosiaaliturvaa ja sen riittävyyttä tulee tarkastella perus- ja ihmisoikeuskysymyksenä. Toteutuessaan lakiesityksen riskinä on aiheuttaa tuen saajille lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttavia kasautuvia tekijöitä. On arvovalinta asettaa taloudelliset säästöt etusijalle kasvavan eriarvoisuuden ja köyhyyden kustannuksella.

Lue lausunto kokonaisuudessaan