Päiväkeskuspalvelu on lakisääteistä sosiaalipalvelua 

Päiväkeskuksilla on tärkeää rooli päihdepalveluiden kokonaisuudessa. Palvelun tavoitteena on päihteiden ongelmakäytöstä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen sekä päihteitä ongelmallisesti käyttävän henkilön toimintakyvyn ja turvallisuuden edistäminen. Palvelulla halutaan myös edistää asiakkaiden ohjautumista tarpeenmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Siksi laki velvoittaa päiväkeskuksia tarjoamaan myös sosiaaliohjausta. Parhaimmillaan päiväkeskus voi toimia askeleena kohti muutosta.  

Päiväkeskustoiminnasta tuli lakisääteistä sosiaalipalvelua 1.7.2023 alkaen. Etenkin suurilla paikkakunnilla järjestöt ovat jo tätä ennen tarjonneet päiväkeskustoimintaa. Lakimuutoksen myötä järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille eli hyvinvointialueiden on järjestettävä päiväkeskuspalvelua joko hyvinvointialueen omana palveluna tai ostopalveluna.  

Joillakin hyvinvointialueilla lakiuudistus paransi päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden palvelua. Mutta päihdeasiamiestoimintaan on kantautunut myös toisenlaisia uutisia. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa osa hyvinvointialueista on kaventamassa päiväkeskuspalvelun sisältöä ja saatavuutta minimiin tai jopa olemattomiin.  

Päiväkeskuspalvelu on kohdennettu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville henkilöille, joiden perustarpeiden turvaaminen on vaarantunut. Päihdeasiamiestoiminta muistuttaa, että hyvinvointialueen on järjestettävä lakisääteiset päihde- ja riippuvuustyön palvelut säästöpaineista huolimatta. Lakisääteisenä sosiaalipalveluna päiväkeskuspalvelu on suunniteltava ja toteutettava sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin ko. hyvinvointialueen asiakkaiden tarve edellyttää.  

Hyvinvointialueilla on omavalvonnallinen vastuu valvoa päiväkeskuspalvelun toteutumista, laatua ja riittävyyttä. Sosiaalihuollon ammattilaisella on lakiin perustuva oikeus ja velvollisuus ilmoittaa asiakasturvallisuuden vaarantumisesta toiminnasta vastaavalle henkilölle ja tarvittaessa edelleen valvovalle viranomaiselle, joilla on viimesijainen vastuu valvoa hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista.  

Päihdeasiamiestoiminta lausui mielenterveyden edistämisen periaatepäätöksestä

Päihteiden käyttö lisää psyykkisten oireiden ja mielenterveyden häiriöiden riskiä. Mielenterveyden haasteet taas voivat lisätä haitallista päihteiden käyttöä. Mielenterveydenhäiriön ja päihdeongelman yhtäaikaisuus ei saa olla esteenä tarvittavan tuen ja hoidon saamiseen molempiin ongelmiin. Päihde- ja mielenterveystyö tulee integroida toisiinsa paremmin.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin sairauspoissaolojen syy.  Jos kehityksen suuntaa halutaan muuttaa, tulee puuttua muun muassa työoloihin ja rakenteisiin, jotka lisäävät henkistä kuormitusta. Politiikan tulee mahdollistaa ja tukea hyvää mielenterveysjohtamista työpaikoilla.

Mielenterveysoireilu on lisääntynyt myös lapsilla ja nuorilla. Köyhyys on yksi lasten mielenterveysongelmien juurisyy ja siihen puuttumalla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten henkistä hyvinvointia. Myös vanhemman päihdeongelman on osoitettu olevan yhteydessä mm. lasten psyykkiseen kehitykseen sekä käytös- ja tunne-elämän häiriöihin. Vanhemmuutta tukevia sosiaali- ja terveyspalveluita tulee olla saatavilla oikea-aikaisesti ja riittävässä laajuudessa.

Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuteen tulee kiinnittää huomiota ja parantaa niiden vaikuttavuutta. Palveluiden tulee perustua ihmisen yksilöllisen tarpeen tunnistamiseen ja tarpeenmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Mielenterveyspalveluita käyttävien osallisuutta oman hoitonsa suunnitteluun ja sitä koskevaan päätöksentekoon tulee vahvistaa. 

Itsetuhoisuuden taustalla voi olla mielenterveyden häiriöitä, mutta myös muita altistavia tekijöitä, kuten pitkittynyttä päihteiden käyttöä. Itsetuhoisuutta hoidettaessa on välttämätöntä tunnistaa taustatekijät, jotta hoito ja palvelu voidaan kohdentaa oikein. Päihtyneiden tai päihderiippuvuudesta kärsivien itsemurhariskin vakavuutta tulee arvioida samalla tapaa kuten muillakin itsemurhavaarassa olevilla ja tarvittavaa hoitoa tulee olla saatavilla oikea-aikaisesti akuutista päihdeongelmasta huolimatta.

Mielenterveyttä ei tule nähdä ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulle kuuluvana kysymyksenä. Ennaltaehkäisevällä matalan kynnyksen tuella voidaan estää ongelmien kärjistymisen ja vähentää kalliimpien palvelujen tarvetta. Kansalaisjärjestöjen toiminta tulee tunnistaa osana mielenterveyden palvelujärjestelmää.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta

Ammattihenkilölaki edistää asiakasturvallisuutta ja asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollon ammattihenkilöllä tulee olla ammattitoiminnan edellyttämä koulutus. Koulutusvaatimuksiin esitetyt heikennykset vaarantavat sosiaalihuollon asiakkaan asiakasturvallisuutta ja oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon.

Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus perustuu yhteiskuntatieteelliseen osaamiseen ja taitoon hyödyntää tutkimustietoa.  Sosiaalityötä tehdään vaikeissa elämäntilanteissa elävien asiakkaiden parissa. Sosiaalisten ongelmien juurisyyt ovat usein yhteiskunnan rakenteissa, jotka tuottavat ja ylläpitävät eriarvoisuutta. Sosiaalityöntekijällä tulee olla taitoa jäsentää ongelmia paitsi yksilön, myös yhteiskunnan tasolla.

Sosiaalityöntekijälle on säädetty erityisiä lakiin perustuvia velvollisuuksia. Sosiaalityöntekijä vastaa esimerkiksi sosiaalityön ammatillisesta johtamisesta ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnista, omatyöntekijänä toimimisesta sekä hoitoa ja huolenpitoa turvaavien päätösten tekemisestä. Tilapäisesti sosiaalityöntekijän ammatissa toimivalla ei ole vastaavia oikeuksia toteuttaa sosiaalihuoltoa, eikä oikeutta päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta tai siihen liittyvistä toimenpiteistä.

Esitetty lakimuutos lisää pätevien sosiaalityöntekijöiden kuormitusta. Tilapäisinä työskentelevät sosiaalityön opiskelijat toimivat laillistetun sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena. Lakiesityksessä laillistettujen sosiaalityöntekijöiden johto- ja valvontavelvollisuutta ollaan laajentamassa myös muihin ”soveltuviin korkeakoulututkintoihin”. Tämä aika on pois asiakastyöhön käytettävästä ajasta.

Lakiesitys ei ratkaise sosiaalityöntekijöiden rekrytointiongelmaa. Valviran ammattihenkilörekisterissä on riittävästi sosiaalityöntekijöitä hyvinvointialueiden tarpeisiin.Kyse ei siten ole pätevien sosiaalityöntekijöiden puutteesta, vaan rekrytointiongelmasta. Päihdeasiamiestoiminnan näkemyksen mukaan hyvinvointialueiden tulee puuttua ongelman juurisyihin ja panostaa sosiaalityöntekijöiden veto- ja pitovoimaan mm. työoloihin, työhyvinvointiin, työnjakoon ja palkkaukseen vaikuttamalla.

Päihdeasiamiestoiminta vastustaa sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin ehdotettua muutosta, joka mahdollistaisi oikeuden toimia tilapäisesti laillistetun sosiaalityöntekijän tehtävässä ilman sosiaalityöntekijän ammattiin opiskelua. Sosiaalityöntekijältä vaaditaan vahvaa osaamista, työtä ohjaavan lainsäädännön tuntemista sekä asiakkaan etuun nojaavaa ammattietiikkaa. Jos sosiaalityöntekijän tehtävää hoidetaan kirjavalla koulutustaustalla, vaarana on esimerkiksi erilaiset tulkinnat sosiaalihuoltolain mukaisessa palvelutarpeessa, jotka lisäävät erityisen tuen tarpeisten asiakkaiden riskiä pudota palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Esitetty muutos saattaisi siten pahimmillaan johtaa asiakkaiden perusoikeuksien vaarantumiseen ja syrjäytymiseen.

Päihdeasiamiestoiminnan näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijän tehtävässä tilapäisesti toimivan henkilön tulee olla sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö. Lakiesityksessä ehdotetulla muutoksella sosiaalityöntekijän tehtäviin tulisi myös muita kuin sosiaalityötä opiskelevia. Tilannetta tulee verrata terveydenhuoltoon. Terveydenhuollon ammateissa ei voi edes tilapäisesti toimia avoimen yliopiston opintojen pohjalta, vaan tilapäisesti toimivilta edellytetään ko. ammattiin opiskelua.

Lue lausunto kokonaisuudessaan.