Päihdeasiamies­toiminnan lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä

Päihdeasiamiestoiminta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä on käytettävissään lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi välttämätön tieto. Tiedon käyttöä tulee kuitenkin tarkoin rajata organisaatioissa käyttöoikeuksien avulla, koska kyse on arkaluontoisesta ja salassa pidettävästä tiedosta.

Tietyissä työtehtävissä laajemmat käyttöoikeudet ovat työtehtävän kannalta välttämättömiä. Silloin laajempi tiedonsaantioikeus saattaa olla perusteltu. Esimerkiksi sosiaalipäivystys tekee lakisääteistä yhteistyötä terveydenhuollon kanssa ja turvaa mm. mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalveluja tarvitsevien asiakkaiden hoidon ja palvelujen jatkuvuutta.

Päihdeasiamiestoiminta pitää tärkeänä tiettyjen luottamuksellisuutta edellyttävien palveluiden tietojen erityissuojausta: esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalvelun potilasasiakirjamerkinnät tulee säilyttää erityissuojattuina. Käyttöoikeuden rajaus pitää toteuttaa organisaatioissa tietojärjestelmätasolla, koska pelkkä erityissuojaus ei estä tietojen katsomista.

Kaiken kaikkiaan asetuskokonaisuus on monimutkainen ja vaikeasti tulkittava. Päihdeasiamiestoiminta esittää harkittavaksi, tulisiko asetuksessa määritellä tarkemmin, mitkä tiedot ja missä laajuudessa ne ovat välttämättömiä eri sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien hoitamiseksi. Myös luovutuslupaa koskeva tieto tulee olla selkeää ja sellaista, että se on tiedollisesti saavutettavaa kaikille asiakasryhmille.

Huumekuolemat ovat usein vahinkoja, jotka voitaisiin estää

VUONNA 2022 Suomessa kuoli huumeisiin 250 ihmistä. Nuorten huumausainekuolemissa Suomi on Euroopan kärkimaa. Jokainen päihdekuolema on tragedia, joka koskettaa vuosittain lukuisia läheisiä. Useimmat kuolemat ovat vahinkoja, jotka voitaisiin estää.
Hallitusohjelmassa on kiinnitetty erityistä huomiota nuorten huumeidenkäytön ehkäisemiseen ja huumekuolemien vähentämiseen. Huumehaittojen ennaltaehkäisy on tärkeää sekä inhimillisestä näkökulmasta että kansanterveyden ja kansantalouden kannalta. Nuorille ja perheille suunnattu korkealaatuinen ennaltaehkäisevä työ tulee resursoida ja viedä käytäntöön hallitusohjelman mukaisesti.

Aina ennaltaehkäisy ei tavoita kaikkia ja osa ihmisistä ajautuu päihderiippuvuuteen. Apua tarvitsevalla on lakisääteinen oikeus palveluihin. Hyvinvointialueiden on vastattava sosiaali- ja terveyspalveluilla päihdeongelmista aiheutuvaan tuen tarpeeseen. On kuitenkin yleistä, ettei akuutin päihdeongelman kanssa kamppailevilla ole tietoa, eikä voimavaroja virallisen avun hakemiseen.

Matalan kynnyksen palveluilla tavoitetaan virallisen palvelujärjestelmän ulkopuolelle jääneitä ihmisiä. Haittoja vähentäviä matalan kynnyksen palveluita, kuten järjestöjen ylläpitämiä kohtaamispaikkoja, tulee olla valtakunnallisesti riittävästi saatavilla. Eduskunnassa käsitellään parhaillaan aloitetta valvotusta käyttötilasta, joka on yksi matalan kynnyksen keino tavoittaa marginalisoituneita huumeiden käyttäjiä.

Yhteiskunnan tehtävänä on turvata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisarvo, terveys ja hyvinvointi. Järjestöillä on merkittävä rooli yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijoina. Järjestöt tarjoavat julkista sektoria täydentäviä palveluita ja madaltavat kynnystä hakeutua virallisen avun piiriin. Merkittävä osa huumekuolemista olisi ennaltaehkäistävissä, jos apua olisi tarjolla oikea-aikaisesti ja helposti. Tällä hetkellä huumeita käyttävät ihmiset saavat usein apua liian myöhään.

Marja Marttila
asiantuntija, päihdeasiamiestoiminta
Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry

Mielipide HS 12.5.2024

Lyhyen tähtäimen säästöjä – pitkän aikavälin kustannuksia

”Mikä se on se palvelu, mistä me säästetään se sata miljoonaa”, ihmettelee vastuuministeri. Minua mietityttää aivan sama. Säästetäänkö vanhuksilta, vammaisilta vai lapsilta? Leikataanko asunnottomilta, pitkäaikaissairailta vai työttömiltä? Poistetaanko päihdetyö, mielenterveystyö vai lastensuojelu? Niin tai näin; on selvää, että sosiaalihuollon asiakkaiden asema tulee heikentymään.

Sosiaalihuolto on suurelta osin lakisääteistä toimintaa, jonka asiakkaat ovat usein haavoittuvassa asemassa olevia. Kun lakeja muutetaan, tarvitaan vaikutusarviointia varmistamaan, etteivät valmisteltavat lakimuutokset aiheuta ennakoimattomia ja ei-toivottuja vaikutuksia. Myös valtioneuvoston lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeessa (2022, 16) edellytetään, että ”Vaikutusarviointia tulee tehdä kiinteänä osana koko valmisteluprosessia”. Vaikutusarviointi on asiantuntijatyötä, jota ei toteuteta saunanlauteilla mutu-pohjalta ja ilman vaadittavaa osaamista, kuten nyt vaikuttaa tapahtuneen.

Vaikka konkreettinen suunnitelma leikkausten toteuttamisesta vielä puuttuu, tarkoittavat leikkaukset palveluiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Palveluiden priorisointia ei kuitenkaan pitäisi tehdä ilman tutkittua tietoa. Kiireellä aikaan saadut lyhyen tähtäimen säästöt aiheuttavat pitkällä aikavälillä vain lisää kustannuksia, kun kriisiytyneitä elämäntilanteita joudutaan ratkomaan raskaammissa erityispalveluissa, kuten lastensuojelussa.

Sosiaalihuollon heikentäminen tuo painetta myös muihin julkisiin palveluihin. Esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttö tulee näkymään lisäpaineena terveydenhuollossa. Se tulee näkymään myös läheisten hätänä.  Jo tällä hetkellä 70 000 lasta elää perheessä, jossa ainakin toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma (THL).

Yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa ei saa unohtaa arvoja ja etiikkaa. Yhteiskunnalliset arvot on kirjattu perustuslakiin. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut ja riittävä huolenpito.

Sosiaalihuolto on taho, joka edistää ja ylläpitää kansalaisten hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta. Sosiaalihuollon palveluilla estetään syrjäytymistä ja ongelmien ylisukupolvisuutta sekä vähennetään eriarvoisuutta ja edistetään osallisuutta. Laajasti tarkastellen sosiaalihuolto turvaa yhteiskuntarauhaa.

Sosiaalihuollossa tehdyn työn merkitys ja arvo niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle tulee tunnistaa ja tunnustaa, jotta näkyvyyttä eivät saa vain kustannukset. Investointi sosiaalihuoltoon ja sen tuottamaan hyvinvointiin on investointi tulevaisuuteen.

Sosiaaliturvan uudistukset kohdistuvat pienituloisiin ja heikossa asemassa oleviin ihmisiin

Työttömyysturvan kiristykset

Työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen saajalla ei enää 1.4.2024 jälkeen ole oikeutta saada päivärahansa lisäksi lapsikorotusta. Viime vuonna lapsikorotuksen määrä oli 6,28–11,88 € päivältä riippuen siitä, kuinka monta alle 18-vuotiasta huollettavaa henkilöllä oli.

Työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana yhteensä seitsemää täyttä työpäivää vastaavan ajan enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Tämä niin sanottu omavastuuaika piteni kahdella päivällä.  

Samoin lomakorvaus otetaan nyt huomioon työttömyysetuuksissa: työttömyysetuutta aletaan maksaa vasta lomakorvauksen jaksotuksen jälkeen. Aiemmin lomakorvausta ei jaksotettu, vaan etuutta alettiin maksaa heti omavastuuajan jälkeen.

Asumistuen muutokset

Asumistuen korvausprosentti laskee huhtikuun alussa nykyisestä 80 prosentista 70 prosenttiin. Uudistuksen jälkeen työtulot otetaan kokonaisuudessaan huomioon asumistuen määrässä, kun aiemmin kuukausituloista tehtiin 300 euron ansiotulovähennys.

Asumistuen perusomavastuuta ei muodostu lainkaan kaikkein pienituloisimmilla, mutta alarajan ylittävistä tuloista otetaan huomioon 50 prosenttia aiemman 42 prosentin sijaan. Lapsiperheiden omavastuu muodostuu hieman pienemmäksi ja perhe saa vähän suurempaa tukea. Asumistukea ei enää 1.4.2024 jälkeen voi saada omistusasuntoon.

Etuuksien jäädyttäminen

Erillisen lain perusteella eräitä kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottuja etuuksia ja rahamääriä ei tarkisteta eikä koroteta vuosina 2024–2027. Tällaisia etuuksia ovat muun muassa sairausvakuutuslain mukaisten päivärahaetuuksien vähimmäismäärä ja työttömyysturvalain peruspäiväraha.

Uudistusten kokonaisvaikutusta ei ole arvioitu

Heikennykset kohdistuvat erityisesti pienituloisiin, työttömiin, lapsiperheisiin ja huonossa asemassa oleviin ihmisiin. Monesti sama henkilö tai perhe tarvitsee useita tukia, jolloin kiristysten määrä kertaantuu. Niiden kokonaisvaikutus ei ole edes tiedossa, koska sitä ei ole riittävästi selvitetty.

Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että raha ei aina riitä edes perustarpeisiin, kuten riittävään ruokaan, terveydenhuoltoon tai tarpeen mukaiseen asuntoon.

Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka määrittelevät muun muassa perusturvan tasoa. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut useita kertoja, viimeksi 15.2.2023, että Suomen sosiaalivakuutusetuuksien ja -avustusten taso ei täytä minimivaatimuksia, vaan sitä tulee korottaa. Tilanne oli tämä jo ennen vuoden 2024 lakiuudistuksia. Siitä huolimatta etuuksia ja avustuksia on heikennetty entisestään.

Päih­de­pal­ve­luis­ta sääs­tä­mi­nen ei ole oi­keu­den­mu­kais­ta

EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta on valtakunnallista edunvalvontaa, jonka tehtävänä on varmistaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä etujen ja oikeuksien toteutuminen. Sote-uudistuksen hyvistä tavoitteista huolimatta hyvinvointialueilta tietoomme kantautuneet ongelmat koskevat edelleen pääsääntöisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin pääsyä sekä kohtelua palveluissa.

Hyvinvointialueiden säästöohjelmissa ollaan nyt vähentämässä muun muassa päihdepalveluiden laitospaikkoja, ostopalveluiden käyttöä sekä päihdekuntoutujien ympärivuorokautisia asumispalveluita (IL 4.2.2024).

Heikennyksiä ei tulisi kohdentaa jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin. On myös huolestuttavaa, jos palveluiden priorisoinnissa eri asiakas- ja potilasryhmiä arvotetaan jo lähtökohtaisesti eri tavoin. Kun kyse on erityistä tukea tarvitsevista asiakkaista, tulee huomioida myös eettiset periaatteet ja oikeudenmukaisuus. Enemmän tukea heille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.

Päihdehoito on on subjektiivinen oikeus, jota ei voi ohittaa talouteen vedoten. Viime kädessä valtio on vastuussa hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyydestä ja siitä, että lainsäädäntö ja ihmisoikeudet toteutuvat.

Sote-palveluiden muutoksissa tulisikin olla vahvempaa kansallista ohjausta, jotta koko väestölle voidaan taata yhdenvertaiset palvelut. Lisäksi tehtävien ratkaisujen pohjaksi tarvitaan tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden sekä vaikutusten arviointia.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Kalevassa 11.2.2024