Päihdeasiamiestoiminta lausui viranomaistoiminnan sähköistä tiedoksiantoa koskevan lain muuttamisesta

Digitaalisilla palveluilla on mahdollista sujuvoittaa kansalaisten aika- ja paikkariippumatonta asiointia ja tehostaa viranomaismenettelyä.  Kuitenkin myös jatkossa tulee olla tarjolla vaihtoehtoisia asiointi- ja viestintäkanavia.

Haastavat elämäntilanteet, terveydelliset ongelmat, toimintakyvyn haasteet, korkea ikä, köyhyys, riittämätön kielitaito ja/tai heikot digitaidot voivat estää digitaalisten palveluiden käytön. Sähköinen asiointi tulee suunnitella riittävän helppokäyttöiseksi ja siten kaikille mahdolliseksi.

Kaikilla kansalaisilla ei ole välineitä tai tarvittavia yhteyksiä digitaaliseen asiointiin. Sähköisen asioinnin saavutettavuutta voidaan turvata julkisiin tiloihin sijoitetuilla tietoturvallisilla laitteilla ja paikan päällä tarjottavalla digituella.

Ehdotus mahdollistaisi sähköisen tiedoksiannon käyttämisen myös esitutkinnassa, poliisitutkinnassa sekä sakkomenettelyssä. Vapautensa menettäneillä henkilöillä ei välttämättä ole käytössä sähköisen asioinnin mahdollistavia välineitä. Tällöin tulee olla mahdollisuus perehtyä oikeusturvan kannalta välttämättömiin paperisiin asiakirjoihin.

Ehdotuksen mukaan oikeudenkäyntimaksua alennettaisiin, mikäli vireillepanija toimittaa asiaa koskevat tiedot suoraan hallinto- ja erityistuomioistuinten sähköiseen asiointipalveluun. Oikeudenkäyntimaksun porrastaminen asiointitavan mukaan asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Maksu samassa asiassa muodostuisi erisuuruiseksi eri henkilöille riippuen henkilön kyvystä ja mahdollisuudesta käyttää digitaalisia palveluita.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa palvelujen tulee olla saavutettavissa eri muotoisina kansalaisten erilaiset tarpeet huomioiden. Postitse paperilla tapahtuva tiedoksianto ja henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuus tulee säilyttää niiden kansalaisten kohdalla, joille sähköinen asiointi ei eri syistä ole mahdollista.

Lue lausunto kokonaisuudessaan

Tarkoittaako vaikeaselkoinen asiakirja, että lakisääteisiä sosiaalipalveluita tullaan karsimaan?

Sosiaalihuoltolaissa määritellään lakisääteiset palvelutehtävät, joiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Asiakirjan mukaan näitä palveluita ollaan nyt ottamassa tarkasteluun ja tavoitteena on purkaa yksityiskohtaista sääntelyä. Herää kysymys: ollaanko siis karsimassa lakisääteisiä sosiaalipalveluita?

Asiakirjassa esitetään, että hyvinvointialueet voisivat järjestää sosiaalihuollon vastuulla olevaa apua ja tukea aiempaa joustavammin tavoin. Tarkoittaako tämä, että jatkossa kukin hyvinvointialue saa itse päättää, mitä sosiaalipalveluja se tarjoaa?

Lisäksi asiakirjassa todetaan, että sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevaa sääntelyä on tarpeen tarkastella uudelleen. Asiakirja korostaa myös ”asiakkaan oman vastuun ensisijaisuutta”. Onko tavoitteena siis kiristää perusteita, joilla sosiaalipalveluita jatkossa saa?

Sosiaalihuoltolain tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta ja osallisuutta, sekä vähentää eriarvoisuutta. Lain tarkoituksena on myös turvata sosiaalipalvelut yhdenvertaisin perustein. Myös sote-uudistuksen ytimessä on ollut palveluiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten nämä tavoitteet voivat toteutua, jos lakisääteisiä palveluita karsitaan, palveluihin pääsyyn asetetaan tiukempia ehtoja ja hyvinvointialueille annetaan vapaus määrittää tarjottavat palvelut itse?

Jos sosiaalihuollon asiakas ei saa tarvitsemiaan palveluita, saa niitä vain osittain tai saa vääränlaista apua, syntyy niin sanottua häiriökysyntää, jonka hinta on kallis – ei vain hyvinvointialueiden taloudelle, vaan ennen kaikkea inhimillisesti. Myös elämäntilanteiden kriisiytyminen johtaa usein raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarpeeseen.

On syytä kysyä: Mikä on yhteiskunnan palvelulupaus sosiaalihuollon asiakkaille? Kuka kantaa vastuun siitä, että heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet toteutuvat?

Marja Marttila

erityisasiantuntija, EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta

Mielipide Aamulehti 12.4.2025