Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta

Ammattihenkilölaki edistää asiakasturvallisuutta ja asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollon ammattihenkilöllä tulee olla ammattitoiminnan edellyttämä koulutus. Koulutusvaatimuksiin esitetyt heikennykset vaarantavat sosiaalihuollon asiakkaan asiakasturvallisuutta ja oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon.

Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus perustuu yhteiskuntatieteelliseen osaamiseen ja taitoon hyödyntää tutkimustietoa.  Sosiaalityötä tehdään vaikeissa elämäntilanteissa elävien asiakkaiden parissa. Sosiaalisten ongelmien juurisyyt ovat usein yhteiskunnan rakenteissa, jotka tuottavat ja ylläpitävät eriarvoisuutta. Sosiaalityöntekijällä tulee olla taitoa jäsentää ongelmia paitsi yksilön, myös yhteiskunnan tasolla.

Sosiaalityöntekijälle on säädetty erityisiä lakiin perustuvia velvollisuuksia. Sosiaalityöntekijä vastaa esimerkiksi sosiaalityön ammatillisesta johtamisesta ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnista, omatyöntekijänä toimimisesta sekä hoitoa ja huolenpitoa turvaavien päätösten tekemisestä. Tilapäisesti sosiaalityöntekijän ammatissa toimivalla ei ole vastaavia oikeuksia toteuttaa sosiaalihuoltoa, eikä oikeutta päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta tai siihen liittyvistä toimenpiteistä.

Esitetty lakimuutos lisää pätevien sosiaalityöntekijöiden kuormitusta. Tilapäisinä työskentelevät sosiaalityön opiskelijat toimivat laillistetun sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena. Lakiesityksessä laillistettujen sosiaalityöntekijöiden johto- ja valvontavelvollisuutta ollaan laajentamassa myös muihin ”soveltuviin korkeakoulututkintoihin”. Tämä aika on pois asiakastyöhön käytettävästä ajasta.

Lakiesitys ei ratkaise sosiaalityöntekijöiden rekrytointiongelmaa. Valviran ammattihenkilörekisterissä on riittävästi sosiaalityöntekijöitä hyvinvointialueiden tarpeisiin.Kyse ei siten ole pätevien sosiaalityöntekijöiden puutteesta, vaan rekrytointiongelmasta. Päihdeasiamiestoiminnan näkemyksen mukaan hyvinvointialueiden tulee puuttua ongelman juurisyihin ja panostaa sosiaalityöntekijöiden veto- ja pitovoimaan mm. työoloihin, työhyvinvointiin, työnjakoon ja palkkaukseen vaikuttamalla.

Päihdeasiamiestoiminta vastustaa sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin ehdotettua muutosta, joka mahdollistaisi oikeuden toimia tilapäisesti laillistetun sosiaalityöntekijän tehtävässä ilman sosiaalityöntekijän ammattiin opiskelua. Sosiaalityöntekijältä vaaditaan vahvaa osaamista, työtä ohjaavan lainsäädännön tuntemista sekä asiakkaan etuun nojaavaa ammattietiikkaa. Jos sosiaalityöntekijän tehtävää hoidetaan kirjavalla koulutustaustalla, vaarana on esimerkiksi erilaiset tulkinnat sosiaalihuoltolain mukaisessa palvelutarpeessa, jotka lisäävät erityisen tuen tarpeisten asiakkaiden riskiä pudota palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Esitetty muutos saattaisi siten pahimmillaan johtaa asiakkaiden perusoikeuksien vaarantumiseen ja syrjäytymiseen.

Päihdeasiamiestoiminnan näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijän tehtävässä tilapäisesti toimivan henkilön tulee olla sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö. Lakiesityksessä ehdotetulla muutoksella sosiaalityöntekijän tehtäviin tulisi myös muita kuin sosiaalityötä opiskelevia. Tilannetta tulee verrata terveydenhuoltoon. Terveydenhuollon ammateissa ei voi edes tilapäisesti toimia avoimen yliopiston opintojen pohjalta, vaan tilapäisesti toimivilta edellytetään ko. ammattiin opiskelua.

Lue lausunto kokonaisuudessaan.

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain muuttamisesta

Sovittelun on aina perustuttava vapaaehtoisuudelle.  Jos uhri ja tekijä ovat lähisuhteessa, voi olla vaikeaa selvittää, onko uhri antanut suostumuksensa sovitteluun vapaaehtoisesti. Lähisuhdeväkivallan tekijällä on usein yliote uhrista, jolloin uhri ole tasavertaisessa asemassa väkivallantekijän kanssa.

Sovittelu voi vaarantaa uhrien oikeusturvan toteutumisen. Lähisuhdeväkivalta on rikos. Sovittelun ei tulisi korvata rikosoikeusprosessia. Tutkimuksen mukaan sovittelu ja sopimukseen suostuminen johtavat kuitenkin tyypillisesti syyttämättäjättämispäätökseen eli toimenpiteistä luopumiseen rikosprosessissa.

Sovittelukieltoa tulisi arvioida ensisijaisesti lähisuhteen, ei asianomistajuuden, perusteella. Jos asianomistajarikokset rajataan sovittelukiellon ulkopuolelle, on riskinä, että sovitteluun ohjautuu jatkossakin lähisuhdeväkivaltaa.

Väkivalta ja alkoholi kytkeytyvät yhteen. Runsas alkoholin käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä ja vaikuttaa väkivallan uusiutumiseen, vakavuuteen ja seurauksiin. Alkoholin saatavuuden kasvu on yhdistetty myös lähisuhdeväkivallan määrään ja oletettavaa on, että lähisuhdeväkivallan uhrien määrä nousee, jos alkoholin saatavuutta edelleen helpotetaan. Poliittisen päätöksenteon tulee pohjautua tutkittuun tietoon, vaikutusten arviointiin ja pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Vaikutusarvioinnilla tulee varmistaa, ettei alkoholilain uudistuksilla ole ennakoimattomia ja ei-toivottuja vaikutuksia.

Lähisuhdeväkivallan osapuolille tulee olla tarjolla yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia palveluita ja tukea.  On huolestuttavaa, että hallitus on kohdentamassa merkittäviä säästötoimia sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen tekemään työhön, että hyvinvointialueiden tuottamiin sosiaalipalveluihin. Myös tältä osin on tärkeää tuottaa tietoa säästötoimien konkreettisista vaikutuksista ihmisten arkeen.

Lue lausunto kokonaisuudessaan.

Uutiset

Päihdeasiamiestoiminta lausui sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen muuttamiseksi

Asiakasmaksupolitiikan tavoitteena tulee olla kohtuulliset maksut, jotka eivät ole esteenä palveluihin hakeutumiselle tai palveluiden saamiselle. Maksujen nostamisen sijasta tulisi laajentaa maksuttomuutta ja kohtuullistaa maksuja asiakkaan taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Julkisten terveyspalvelujen tarve on suurinta työvoiman ulkopuolella olevilla ihmisillä, kuten työttömillä, työkyvyttömillä ja vanhuuseläkeläisillä. Sen sijaan työntekijät käyttävät työterveyspalveluja ja hyvätuloiset yksityisiä terveyspalveluja. Monet päihteitä käyttävät ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat pienituloisia ja työvoiman ulkopuolella. Korotukset kohdistuvat vahingollisesti heihin.  He tarvitsevat erilaisia palveluja perusterveydenhuollosta, mutta myös erikoissairaanhoidosta. Kun asiakasmaksut nousevat, se vaikuttaa suoraan heidän mahdollisuuksiinsa ottaa vastaan palveluja.

Alustavan arvion mukaan korotukset voivat tuottaa lyhyellä aikavälillä säästöjä toteutumattomien käyntien muodossa, mutta pidemmällä aikavälillä kustannukset kasvavat, jos terveysongelmat pahenevat. Tämä puhuu asiakasmaksujen korotusta vastaan.

Ehdotetut asiakasmaksujen korotukset voivat varsinkin pienituloisten asiakkaiden kohdalla johtaa myös siihen, että aiempaa useampien asiakkaiden on vaikea selviytyä asiakasmaksujen maksamisesta. Seurauksena voi olla myös lisääntyvä tarve toimeentulotuen hakemiseen ja vaara siitä, että maksut menevät ulosottoon.

Hallituksen on tarkoitus kannustaa hyvinvointialueita vapauttamaan pienituloisimmat asiakasmaksuista. Hyvinvointialueet kuitenkin tekevät itse päätöksensä ja hoitavat talouttaan, jolloin pelkkä kannustus ei ratkaise asiaa pienituloisten kohdalla.

Hallitus on valmistellut ja valmistelee säästöjä hankkiakseen useita muita lainsäädäntöuudistuksia muun muassa työttömyysturvasta, eri etuuksista ja hoitotakuuajoista. Nekin kohdistuvat pääsääntöisesti työvoiman ulkopuolella oleviin, pienituloisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin, mikä vaikeuttaa heidän asemaansa entisestään. Kaikki vaikutukset eivät ole edes tiedossa, koska uudistusten yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi etukäteen.

Lue koko lausunto täältä

Uutiset