Kansallinen hätätilaohjelma pandemian syrjäytyneimpien uhrien pelastamiseksi

Helpommin sanottu kuin tehty, sillä syrjimis- ja syrjäytymisilmiöllä on pitkä yleiseen yhteiskuntapolitiikkaamme liittyvä historia kieltolakikaudesta nykypäiviin. Kansanterveyslain astuttua voimaan 1972 haettiin muutosta tilanteeseen. Vuoden 1987 päihdehuoltolain piti purkaa pakkohoitoihin perustuva hoitojärjestelmä humaanimmaksi. Sosiaali- ja terveyspalvelut piti tuottaa päihdeongelmaisille integroidusti ja kokonaisvaltaisesti.

Asenteet palvelujärjestelmän henkilöstön ja väestön keskuudessa muuttuvat todella hitaasti. Ympärillä olevan yhteiskunta näyttää muuttuvan nopeammin ja yllättävän niin päättäjät, kuin muutkin toimijat. Näin tapahtui 1990-luvun alussa, kun suuri lama Suomeen iski.

Tuorein murros alkoi 2020 koronapandemialla jatkuen vuonna 2022 Ukrainan sodan synnyttämänä murroksena.

1990-luvun lama vauhditti päihde- ja mielenterveysperäistä syrjäytymistä vaikeuttamalla hoitoon pääsyä, pätkimällä tarpeellisetkin hoito- ja kuntoutusjaksot riittämättömän lyhyiksi tuoden samalla bisnes- eli ”kilpailuttamisfilosofian” uudeksi palvelujen kehitystä ohjaavaksi mekanismiksi.

Kuntouttavan otteen heikkeneminen vauhditti alkoholi-, huume- sekakäyttöongelman paisumista, minkä seurauksena oli pakko ryhtyä rakentamaan uutta päihdestrategiaa.

Opimme toki tuosta kaudesta paljon. Saimme alulle haittoja vähentävän huumestrategian eli korvaushoidot ja terveysneuvontapisteet. Niiden avulla onnistuimme madaltamaan hoitoon pääsyn kynnystä ja uudistamaan tartuntatautilakia. Prosessin edetessä paljastui päihde- ja mielenterveyshäiriöiden tiivis kytkeytyminen toisiinsa.

Rakensimme aktiivisesti huumeperheiden perhekuntoutusmallia, mutta samalla huomasimme kasvavat ongelmat lastensuojelun, lasten- ja nuorisopsykiatrian kentällä, kun palvelujärjestelmä näytti olevan pirstoutumassa integraatiotarpeiden sijasta.

Monet tutkimukset ja dokumenttiohjelmat ovat kuvanneet lastensuojelun, mielenterveys-, päihde- ja huumeongelmien hoidon ongelmia, mikä on synnyttänyt yleisen tahtotilan saada muutoksia aikaan hyvinvointialuevaltuustojen voimin.

Hyvinvointialueilla on käynnistetty strategiatyö, jossa palvelujen kehittämisen painopisteitä ja voimavarojen suuntaamista työstetään.

Ilmiö, jonka hyvinvointialueet kohtaavat, on kuitenkin valtakunnallinen. Valtakunnallinen soteuudistuksen ohjaaminen on ollut pitkälle hankeohjausta, esimerkkinä vaikkapa tulevaisuuden terveyskeskushanke. Hankkeiden kautta on ollut pyrkimystä myös substanssiohjaukseen.

Koronapandemian jälkitilavaiheessa elävä suomalainen yhteiskunta kärsii eriarvoisuutta voimakkaasti lisänneestä vaiheesta, missä lasten, nuorten ja ikäihmisten syrjäytymisilmiöt ovat kasautuneet niille, joilla menee muutenkin huonommin.

En siksi usko, että pelkän uuden aluehallinnon voimavaroin voisimme koko maatamme ja maailman kansoja laajemminkin koskevaa ongelmaa ratkomaan alueellisesti. Tarvitsisimme valtakunnansalisen hätätilaohjelman lastemme, nuorten ja ikäihmisten pelastamiseksi aloittavien aluevaltuustojen strategiatyön tukesi.

Blogitekstit

Toipuminen alkoi, kun pääsin vertaistukiryhmiin

”Itse olin niin sekaisin, etten muista tapahtumasta mitään, mutta vaimo on kertonut OYKSin lääkärin todenneen, ettei näillä tableteilla henki lähde, mutta juoppohan teidän mies on”, Paavo muistelee.

Päihteettömyys lähti itämään


Kiviharjussa järjestettiin siihen aikaan ns. ituinfoja, joihin Paavo osallistui ja joissa Paavonkin päihteettömyys lähti itämään. Infoissa kerrottiin tukea tarjoavista tahoista. Ryhmästä löytyi kaksi ”oppi-isää”, vertaista, joilla oli Paavolle suuri merkitys. Ja niin Paavo jäi vakituisesti ituryhmiin ja sai siitä nimen Itu-Pate, jolla mies tuttujen kesken tunnetaankin. Ituryhmässä Paavo kävi vakituisesti seuraavat parikymmentä vuotta joka tiistai.

”Minun toipuminen alkoi heti, kun pääsin vertaistukiryhmiin, yhteisöön mukaan”, Paavo toteaa.

”Aikaisemmin olin käynyt satunnaisesti A-klinikalla ja mielenterveystoimistossa, mutta aina se jäi muutamaan kertaan ja lepytti vaimoa, että olen kuitenkin yrittänyt, mutta ei sillä muuta merkitystä ollut”, Paavo hymähtää. ”Ja kuten alkoholistit yleensäkin, pystyin minäkin olemaan kuivilla pitkänkin aikaa. Pisin aika oli 3 vuotta ja 4 kuukautta, kun ostin talon, jota piti remontoida. Mutta sillä kuivilla olemisella ei ole mitään tekemistä raittiuden kanssa”, Paavo toteaa.

Helpottaa, kun saa rehellisesti kertoa


”Kohtasin sitten viikoittain Kiviharjun hoitajia. Eihän ihan kaikille voi kymppimiinusta arvosanaksi antaa. Osa oli siellä vain sen takia, että oli sieltä työpaikan sattunut saamaan. Oli kuitenkin hyviäkin hoitajia, jotka ymmärsivät, että alkoholismi on tunne-elämän sairaus”, Paavo kertoo ja jatkaa: ”Minun ykköshoitaja oli Merja, joka rupesi minua jututtamaan ja silloin sitten ensimmäisen kerran avauduin omista asioistani − ja olisin halunnut kertoa koko ajan lisää. Tähän tautiin kuuluu se, että täytyy saada kertoa omia, patoutuneita asioita. Helpottaa hirveästi, kun saa rehellisesti kertoa. Merjan kanssa opin keskustelemaan. Ja niinpä minun on ollut helppo puhua asioista, vaikka asiat eivät aina niin helppoja olekaan.”

Pyrin olemaan esimerkkinä muille


”Minä olen altis kertomaan omia tarinoita täällä A-killassakin. Pyrin olemaan esimerkkinä muille. Kun joku sanoo, ettei tästä päihteettömyydestä tule mitään, en rupea neuvomaan, vaan kerron omaa tarinaani. Join 15-vuotiaasta asti hitaasti kiihtyvällä tavalla ja tosi juopotteluksi se repesi nelikymppisenä. On siinä tullut ylilyöntejä ja on ihme, että ihmissuhteet ovat säilyneet. Mutta muuta lääkettä tähän ei ole kuin puhuminen ja se, että on itselle rehellinen”, Paavo kertoo.

”Itse kävin täällä A-killassa yhteen aikaan päivittäin, nyt käyn vähän harvemmin. Tulen, kun kaipaan porinakaveria. Ja silloin ihan alussa oli mahtava, kun täällä näki kavereita. Saattoi todeta, että ovat siis selvin päin! Se helpotti itseä. Ja minullekin sanotaan edelleen: ’Kato, Itu-Patehan se siinä, ja selevin päin.’ Ja se tuntuu hyvältä. Tämä on päivän ohjelma, päivä kerrallaan, ei tätä voi ottaa kuukausissa eikä viikoissakaan.”

Riittävän pitkäkestoinen laitoshoito ja kiinnittyminen vertaistukeen välttämätöntä


Tällä hetkellä Paavoa huolestuttaa, että päihdepalveluihin on vaikea päästä. Katkaisuhoito ja kuntoutus ovat muuttuneet ainakin Oulussa ihan kokonaan. Paavo oli aikanaan hoidossa kuukauden ja se on minimiaika hänen mielestään.

”Kunpa hyvinvointialueille saataisiin toimimaan riittävän pitkäkestoinen laitoshoito ja sen jälkeen varmistettaisiin kiinnittyminen vertaistukeen. Joku yhteisö ihmisen pitäisi löytää. Omaan laskuun raitistuminen on kamalaa hommaa, kyllä siihen yhteisön tukea tarvitaan, vertaistukea”, Paavo toteaa keskustelumme päätteeksi.

Tai no, ihan keskustelumme päätteeksi Paavo, Itu-Pate, sanoo, että hän on vertaisryhmien sekakäyttäjä. Hän käy A-killan lisäksi muissakin vertaistukiryhmissä ja nauttii elämästä päivä kerrallaan, kun saa olla selvin päin.

Tarinat

Moikka, olen Jouko ja olen addikti, tässä minun toipumistarinani

Korvaushoito

Aloin tuolloin hakeutua toista kertaa korvaushoitoon, koska en uskaltanut tai uskonut voivani lopettaa Subutexin käyttöä. Ensimmäisen kerran olin päässyt jo kohon aloitusvaiheeseen reilu puoli vuotta aikaisemmin. Silloin minun korvaushoidon aloitusta tehtiin avona, tämä aloitus kuitenkin keskeytyi kun tuttu pulveripussi tuli vastaan ja olin voimaton sen edessä. Olin kuitenkin saanut tarpeekseni huumemaailmasta ja halusin jotain parempaa elämältäni. Halusin turvaa ja rauhaa. Kokonaan päihdemaailmaa en voinut tällöin vielä jättää, tarvitsin jokapäiväisen Subutex-annokseni, jotta pysyin ”terveenä” ja toimintakykyisenä.

Rahat käyttämiseen hankin näpistelemällä ja pienillä petoksilla. Halusin olla mahdollisimman vähän tekemisissä päihdemaailman kanssa, pelkäsin sitä enkä voinut täysin luottaa siellä kehenkään. En edes käyttävään isoveljeeni. Kaikkein läheisimmätkin kaverit olivat pettäneet minut kamahimoissaan. Minua on pidetty vankina, kiristetty, pahoinpidelty ja yöpaikkaani on murtauduttu.

Kevät kesällä 2016 pääsin uudestaan korvaushoidon aloitukseen, tällöin menin kahdeksi viikoksi Töölön katkolle tekemään aloitusta. Sain korvaushoidon aloitettua. Katkon jälkeen lähdin Tervalammelle kuuden viikon päihdekuntoutukseen. Tervalammella minun oli tarkoitus lopettaa oheiskäyttö.

Minulla ei ollut tietoakaan, että voisin lopettaa myös korvaushoidon, en tiennyt ketään, joka olisi onnistuneesti lopettanut kohoa. Tervalammen kuntoutukseen kuului käydä 12-askeleen ryhmissä 2 kertaa viikossa. Tätä ennen olin käynyt vain kerran NA-infolla ja kokouksessa. Käytyäni muutaman kerran kokouksissa heräsi minulla halu lopettaa korvaushoito ja aloittaa lääkkeen alasajo. Katkolla olin laskenut Suboxone-annoksen liian suuresta annoksesta pienempään. Tervalammella laskin annosta vielä lisää.

Jo katkolla ihmettelin, miten annosta nostettiin niin paljon. Jo pienemmällä lääkemäärällä minusta tuntui, että se riitti pitämään minut terveenä ja toimintakykyisenä. NA-kokouksissa vastaan tuli korvaushoidon lopettaneita ja annoksen laskijoita, mikä sai minut uskomaan, että minäkin pystyn lopettamaan.

Tukiasunto Helsingistä

Tervalammelta päästyäni muutin Kulosaaren tukiasunnoista Ollin pirttiin Länsi-Pakilaan. Aloin klinikalla puhumaan annoksen laskemisesta ja korvaushoidon lopettamisesta.

Tähän ei kuitenkaan kovin helpolla suostuttu enkä saanut sieltä minkäänlaista tukea enkä tietoa lopettamisesta. He olivat sitä mieltä, että teen virheen, vaikka motivaationi oli ryhmien avulla korkealla. En nähnyt enkä saanut omaa klinikan työntekijää kiinni. Jouduin vaatimalla vaatia lääkäriaikaa annoksen tiputuksen suunnittelua varten.

Jälkihuolto kaupungilta

Kaveriltani kuulin Helsingin kaupungin jälkikuntoutuksesta ja sain sieltä itselleni työntekijän, jonka kanssa nähtiin joka viikko Villa Sturessa, suunniteltiin tiputusta ja hän tuki minua lopetuspäätöksessäni. Sain kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen sovittua klinikan lääkärin kanssa tiputuksesta. Kahden viikon välein oli suunnitelma.

Suunnitelman teon jälkeenkin jouduin vaatimaan jokaista tiputusta erikseen. Klinikasta tuli minun ”vastustajani”, tuntui siltä, etteivät he halunneet minun parastani. Ensimmäiset kolme tiputusta meni vaivattomasti, olin irtautunut päihdemaailmasta, kävin ryhmissä ja klinikalla päivittäin.

Retkahdus

Pidin kuitenkin yhteyttä käyttävään isoveljeeni, hän kävi luonani kahvilla, hengailemassa ja oli välillä öitä luonani Ollin pirtissä. Olimme sopineet, ettei hän tulisi päihtyneenä luokseni, olihan Ollin pirtti päihteetön asumisyksikkö.

Yhtenä iltana hän kuitenkin tuli päihtyneenä ikkunalleni koputtamaan, eikä minussa ollut sydäntä jättää häntä yöksi ulos. Lähdimme käymään kaupassa, tarkoituksena oli ostaa ruokaa. Törmäsimme sattumalta vanhaan tuttuumme ja hän kauppasi meille amfetamiinia. Isoveljeltäni sain ruiskun ja neulan ja löin tätä ainetta suoneeni.

Jos en olisi ollut veljeni seurassa ja saanut häneltä työkaluja, niin olisin näin jälkikäteen ajateltuna mahdollisesti pystynyt kieltäytymään huumeesta. Olin toki tällöin jo hieman eristäytynyt toipuvista ystävistäni ja ryhmäkäyntini olivat harvenneet. Minulla oli seuraavana päivänä kotiryhmän kahvinkeittovuoro ja sen vuoksi retkahdus kesti ainoastaan päivän. Kerroin asiasta Ollin pirtissä ja klinikalla.

Katkaisuhoito ja oireet

Päätimme hidastaa seuraavaa laskua ja tällöin minulle selvisi, etten pystyisi lopettamaan ilman katkaisuhoitoa. Loppu lääkkeen tiputuksesta meni hyvin, odotin katkopaikkaa ja vajaa 2 kk odotuksen jälkeen pääsin katkolle. Loput lääkkeestä pudotettiin viikossa. 6.5.2017 kävin hakemassa viimeisen korvaushoitolääkkeeni ja 8.5 kirjauduin sisään Auroran sairaalan huumevieroitusosastolle.

Ensimmäinen päivä ja yö kuluivat vähäisillä vieroitusoireilla, jonka jälkeen en nukkunut juuri lainkaan. Raajojen nykimistä ja pakkoliikkeitä, kylmä ja kuuma, sydämen tykystä, vessassa juoksemista, levottomuutta, voimattomuutta ja verenpaineet koholla. Meinasin useaan otteeseen pakata kimpsut kampsut ja palata takaisin korvaushoitoon. Joka kerta yöhoitaja puhutti minut miettimään vielä yön yli.

Pidin yhteyttä katkon aikana jälkikuntouksen työntekijään ja ryhmätovereihin, jotka myös tukivat minua läpi vieroituksen. Ilman heitä en usko, että olisin selvinnyt läpi vieroitusoireiden.

Uusi yritys

Katkaisuhoidon jälkeen lähdin toistamiseen Tervalammelle kuuden viikon päihdekuntoutusjaksolle ja odottamaan Roihuvuoren tukiasunnon vapautumista. Univaikeudet jatkuivat Tervalammella. Mutta koska siellä oli päiväohjelmaa ja pääsi vapaasti ulkoilemaan, niin olin päivän päätyttyä aivan sippi ja sain nukuttua ainakin muutaman tunnin. Vieroitusoireeni vähenivät, uni lisääntyi ja vointini koheni. Tervalammen kuntoutus päättyi itsevarmuutta uhkuen ja muutin Roihuvuoreen 7.7.2017. Olin ”parantunut” tai ainakin niin kuvittelin.

Ensimmäisenä päivänä Helsingissä minulle tultiin myymään tai tarjoamaan huumeita kolme kertaa. Halusin paeta ja mieleni valtasi pelko, etten selviäisi. Minulla oli kuitenkin viikkosuunnitelma tehty ja sen avulla selvisin päivästä ja ensimmäisestä viikosta. Hakeuduin kaupungin tarjoamaan ryhmämuotoiseen avokuntoutukseen ja pääsin sen nopeasti aloittamaan. Tämä tuli todella tarpeeseen, koska päihteettömänä eläminen oli minulle uutta ja pelottavaa. Tarvitsin rutiineja ja paikan, minne mennä joka päivä.

Kävin Helsingin kaupungin ryhmämuotoisen päihdeavokuntoutuksen ohjelmat K2 (6 vkoa) ja K3 (Mankeli 6 kk). Mankelin aikana opin omasta addiktiosairaudesta ja itsestäni todella paljon. Itseluottamukseni ja usko puhtaana elämisen mahdollisuudesta kasvoi. Olin alkanut luottaa ihmisiin, uskalsin puhua itsestäni ja aloin katsoa ihmisiä silmiin. Ennen tätä minulla oli aina huppu päässä, katse maassa ja puhuin vain, jos kysyttiin jotain.

Tuska, häpeä ja suru

Omannäköinen elämäni alkoi muodostua, mutta huoli isoveljen päihteidenkäytöstä pysyi. Hän kuitenkin meni katkolle ja Tervalammen kuntoutukseen alkuvuodesta 2018. Toiveeni isoveljen puhtaaksi tulemisesta heräsi ja koitin olla hänelle tukena. Hän kuitenkin keskeytti kuntoutuksen noin 2 kk puhtauden jälkeen ja palasi käyttämään. Hän asui Helsingin vieraskodissa. 6.9.2018 tapahtui se mitä olin eniten pelännyt, isoveljeni löydettiin kuolleena.

Selvisin tästä kuitenkin puhtaana, vaikka syytin veljeni kuolemasta itseäni. Loppuvuosi meni sumussa, avohoidosta saadut työkalut, ryhmistä ja vertaisilta saatu tuki auttoi tämänkin vaiheen yli. Mankelin jälkeen aloitettu kuntouttava työ kaupungin avokuntoutuksessa antoi sopivasti muuta ajateltavaa.

Jatkoin elämääni ja itsesyytökset veljen kuolemasta hälvenivät, tilalle tuli helpotus siitä, ettei tarvitse olla enää huolissaan. Rakas isoveljeni oli vihdoin turvassa jossain paremmassa paikassa. Minusta kuitenkin tämä tuntui väärältä tavalta ajatella ja en puhunut surutyöstä kenenkään kanssa. Minusta tuntui, ettei kukaan ymmärrä minua, olen outo ja vääränlainen.

Apua saa kun pyytää

Aikaa kuuluu, loppuvuodesta 2019 ihastuin ja aloitin toisen parisuhteeni puhtaana ollessani. Ensimmäinen parisuhde 2018–2019 kariutui noin puolen vuoden tapailun jälkeen. Se rajoitti liikaa elämääni ja toipumistani. Samoihin uuden parisuhteen alkamisen aikaan isoäitini kuoli 92-vuotiaana. Uusi parisuhde vei kuitenkin mennessään, läheisriippuvuus alkoi kukkia ja toipumiseni alkoi rakoilla. Elämäni kapeni, toipuminen ja toipujat unohtuivat lähes kokonaan. Olin keskeyttänyt myös jälkikuntoutuksen tapaamiset, koin etten enää tarvinnut sitä ja pärjäisin yksin.

Kuntouttava työ oli vaihtunut palkkatyöksi avokuntoutuksessa, minulla oli oma koira, ulosottovelat maksettu ja ulkoisesti kaikki asiat olivat kunnossa. Olin saavuttanut kaiken mitä halusin reilu 2,5 vuoden puhtauden aikana. Vaikeudet lisääntyivät ja kasaantuivat, kun en enää puhunut omista asioistani ja tunteistani. Noin 3 vuotta ja 4kk:n puhtaana olon jälkeen retkahdin ja sen jälkeen meni pitkään, ennen kuin sain toipumisesta uudestaan kiinni. Yritin ja sain noin 3-4kk:n puhtaita pätkiä, jonka jälkeen retkahdin uudestaan. En käynyt ryhmissä tarpeeksi, en puhunut enkä elänyt omaa elämääni ja eristäydyin.

Tammikuussa 2021 menin neljäksi viikoksi Nukarille Myllyhoidon perushoitojaksolle, jonka jälkeen meni taas vähän aikaa hyvin. Parisuhde päättyi, aloin taas eristäytyä, jättää ryhmiä väliin ja puhumattomuus vaivasi. Halusin puhua ja halusin olla ihmisten kanssa, mutten vaan pystynyt ja osannut. Rahahuolet ja hortonin neuralgia lisäsivät tuskaani, olin ehkä yksinäisempi kuin koskaan. Ryhmissä ja toipuvien seurassa olin ulkopuolinen ja käyttämään en halunnut.

Väärät valinnat

Huhtikuussa otin huumeita velaksi ja ajattelin hoitaa raha-asiat kuntoon. Toisin kävi, 1500 euron saatavat muuttuivat 3000 euron velaksi. Jouduin jättämään vuokrat ja puhelinlaskut maksamatta ja tehdä pikkurikoksia velkojen kuittaamiseksi. Pohja alkoi taas näkyä ja kovalla työllä saatu antoisa elämä alkoi olla muisto vain. En uskonut pystyväni puhtauteen, vaan olin tuomittu käyttämään ja kuolemaan kentällä. Olin lähes valmis luovuttamaan elämän suhteen, hylkäämään koirani ja antaa asuntoni mennä alta.

Aina on toivoa ja mahdollisuus

2021 törmäsin Kalliossa NA-toveriini ja huomasin hänessä tapahtuneen muutoksen. Tämä tapahtuma sai minut haluamaan apua ja uskomaan, että minullakin on mahdollisuus. Tätä kirjoittaessa (9.3.2022) olen ollut reilu 9 kk puhtaana, käynyt Myllyhoidon intervallijaksolla ja sain pidettyä asuntoni Helsingin kaupungin avustuksella. Minulla on edelleen rakas koirani ja elämäni on alkanut kasaantua uudestaan. Käyn NA-ryhmissä ja jälkikuntoutuksessa tapaamassa työntekijääni viikoittain. En olisi pystynyt tähän ilman kotiryhmiäni, vertaisia ja ystäviäni, jotka eivät hylänneet minua, vaikka niin pelkäsin ja olin varma siitä.

Kiitos myös Helsingin Elokololle, jossa olen tällä hetkellä kuntouttavassa työssä.

Tarinat

Huumehoidon ja -kuntoutuksen asiakkaat

THL:n tilastoraportti 2/2022 pohjautuu huumehoitoa antavien yksiköiden vapaaehtoiseen raportointiin, jossa asiakkaiden tiedot kerätään anonyymisti. Vuonna 2020 raportointiin osallistui 57 huumehoidon yksikköä ja tietoja toimitettiin 1281 asiakkaasta. Aineisto ei kata kaikkea Suomessa annettavaa huumehoitoa eikä huumeidenkäyttäjiä.

Koronapandemia ei näytä vaikuttaneen huumehoidon asiakasmääriin vuonna 2020.

Lue THL:n tiedote ja raportti kokonaisuudessaan tästä 

Uutiset

Päihdepalveluissa on parannettavaa – päihdeasiamiehen tavoitteet hyvinvointialueille

Päihdeasiamiehen viidessä aluevaaleihin liittyvässä tavoitteessa esiin nostetaan päihdepalveluiden hyvä saavutettavuus kaikkialla Suomessa, palveluiden monipuolisuus, asiakkaan kuunteleminen ja arvostava kohtaaminen, päihderiippuvaisen ihmisen läheisten oikeus palveluihin sekä päihdepalveluiden hoitoonpääsyajat.

Näiden asioiden kohdalla on ollut toistuvasti puutteita ja niiden korjaaminen on ollut hankalaa. Kun rakenteet nyt muuttuvat, juuri näihin tärkeisiin asioihin on syytä panostaa. Nyt on mahdollisuus saada päihdepalveluihin liittyvät ongelmakohdat kuntoon.

Päihdepalveluita tarvitsevat henkilöt ja heidän läheisensä ottavat yhteyttä päihdeasiamieheen juuri silloin, kun he tarvitsevat apua hoitoon pääsyyn tai hoidon aikaisiin ongelmatilanteisiin. Näin tieto vallitsevista epäkohdista tavoittaa päihdeasiamiehen. Alla avatuissa päihdeasiamiehen tavoitteissa aluevaaleihin on nostettu esiin nykytilanteen epäkohtia.

Päihdeasiamiehen tavoitteet aluevaaleihin:

  1. Päihdepalveluiden hyvä saavutettavuus
    On varmistettava, että alueen päihdepalveluista tiedotetaan riittävästi sekä verkkosivuilla että muilla keinoin niin, että tiedon puute ei ole esteenä palveluihin pääsylle. Tällöin on otettava huomioon myös se, että kaikilla ei ole tietoteknisiä taitoja tai välineitä. Palveluihin voi olla vaikea päästä myös liikuntaesteen, mielenterveyshaasteiden, perhetilanteen tai varattomuuden takia. Nämä ongelmatilanteet on tunnistettava ja ratkaistava muun muassa kotiin vietävien palvelujen kautta.
  2. Monipuoliset tarpeen mukaiset päihdepalvelut koko Suomessa
    Päihdepalveluita tulee olla tarjolla sekä terveydenhuollosta että sosiaalihuollosta. On tärkeää, että palvelut ovat monipuolisia ja niiden antajilla on laaja asiantuntemus. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota palvelu- ja hoitoketjujen jatkumoon, jolloin asiakas ei pääse putoamaan palveluiden väliin. Päihderiippuvuus ei saa estää muiden sairauksien tai ongelmien hoitamista. Yksittäiset asiakkaat saavat apua erilaisista palveluista: jollekin riittää keskusteluapu, mutta joku toinen tarvitsee pitkän laitoskuntoutuksen. Yksilöllinen tarve on keskeinen kriteeri, kun arvioidaan, millaista hoitoa tai kuntoutusta asiakkaalle annetaan.
  3. Asiakkaan kuuleminen ja kunnioittava kohtelu
    Kun asiakas on hakeutumassa päihdepalveluiden piiriin, hänellä on oma näkemys tilanteestaan ja ongelmastaan. Asiakkaan kuuleminen näistä seikoista on tärkeää. Niiden pohjalta päästään keskustelemaan siitä, mitä palveluvaihtoehtoja on tarjolla ja mitä niistä voidaan valita. Sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon henkilökunnalla on oltava riittävät valmiudet kohdata palveluita tarvitseva syyllistämättä ja kunnioittavasti.
  4. Läheisten palvelujen varmistaminen
    Sekä päihderiippuvuuksista kärsivällä itsellään että hänen perheellään ja muille läheisillään on oikeus saada tarpeelliset päihdehuollon palvelut. Varsinkin läheisten on monin paikoin vaikeaa saada palveluja. On huolehdittava siitä, että läheiset saavat sitä apua, tukea ja hoitoa, jota he tarvitsevat.
  5. Lyhyet odotusajat hoitoon pääsylle
    Hoitoonpääsyajat vaihtelevat valtakunnan tasolla huomattavasti. On varmistettava, että asiakas pääsee kaikkialla hoitoon silloin, kun hän on motivoitunut ja tarvitsee hoitoa. Odotusajan tulee olla mahdollisimman lyhyt, jolloin hoito todennäköisimmin onnistuu ja johtaa hyviin lopputuloksiin. Tällä hetkellä kiireettömän perusterveydenhuollon hoitotakuuaika on kolme kuukautta. Aika lasketaan siitä, kun hoidon tarpeen arviointi on loppuun suoritettu. Vireillä oleva lainsäädäntöuudistus lyhentäisi hoitotakuuajan seitsemään vuorokauteen 1.4.2023 lukien. Tämä koskisi myös mielenterveys- ja päihdehäiriöiden perustason hoitoa.

Blogitekstit

Päihde- ja riippuvuusstrategia. Yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030

Strategian taustalla on tunnistettu tarve ohjata kokonaisvaltaisemmin alkoholiin, tupakkaan, huumausaineisiin ja rahapelaamiseen liittyviä riskejä, haittoja ja ongelmia ja mahdollisuuksia niiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Strategiassa rahapelaamisen yhteydessä käsitellään myös digipelaamista.

Strategiassa on viisi painopistettä:

  1. Vahvistetaan päihteitä käyttävien, riippuvuushaittoja kokevien ja päihdepalveluiden piirissä olevien ihmisten sekä heidän läheistensä oikeuksien toteutumista
  2. Vahvistetaan yhteistyötä, tiedonkulkua, asiantuntemusta ja tietoperustaa
  3. Tehostetaan alkoholi-, tupakka- ja nikotiini, huumausaine- ja rahapelipoliittisia toimia
  4. Varmistetaan ehkäisevän päihdetyön ja päihde- ja riippuvuuspalveluiden laatu, saavutettavuus ja saatavuus
  5. Varmistetaan päihde- ja riippuvuusasiantuntemus ja yhteistyö valtioneuvostotasolla

Strategian painopisteet ohjaavat ja tukevat suunnittelua, kehittämistä, yhteistyötä ja poliittista päätöksentekoa. Painopisteitä konkretisoidaan ja toimeenpannaan hallituskausittain sovituin toimenpitein.

Lue lisää:

Uutiset

Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020-2030

Kansallinen mielenterveysstrategia pitää sisällään mielenterveystyön painopisteet Suomessa vuoteen 2030 asti. Siihen kuuluu erillinen, tavoitteellinen itsemurhien ehkäisyohjelma. Mielenterveysstrategian seuraamiseksi on määritelty kansallisia mittareita, joiden avulla strategian vaikuttavuutta voidaan seurata ja tarvittaessa tehostaa sen käyttöä.

Mielenterveysstrategiassa on viisi sisällöllistä painopistettä: mielenterveys pääomana, lasten ja nuorten mielenterveys, mielenterveysoikeudet, palvelut ja mielenterveysjohtaminen. Seurantaan ehdotetaan sekä olemassa olevia että kehitettäviä mittareita.

Uutiset

Hallitusohjelma tarttuu myös päihdeongelmista kärsivien palveluihin

Hallitusohjelmaa tarkasteltiin sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä järjestöjen kuulemistilaisuudessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ohjelman julkistamispäivänä. Moni puheenvuoron pitänyt kiitteli, että ohjelman laatijat ovat tunnistaneet sekä ennalta ehkäisevän, hoitavan ja kuntouttavan että haittoja vähentävän työn merkityksen päihteisiin liittyvien ongelmien hallinnassa.

Seuraavaksi poimintoja ohjelmasta päihdeongelmista kärsivien asiakkaiden oikeuksien näkökulmasta ja niissä esiintyvistä tämän hetkisistä ongelmista:

  1. Mielenterveys- ja päihdelakien uudistaminen jatkuu

Uudistaminen koskee erityisesti palveluja koskevaa lainsäädäntöä, jonka työstäminen alkoi edellisellä hallituskaudella. Tavoitteena on ollut turvata, että päihde- ja mielenterveyspalveluja annetaan niitä tarvitseville yhdenvertaisin periaattein muiden asiakas- ja potilasryhmien kanssa.

Kokonaisuuteen on liittynyt asiakas- ja potilaslakien uudistus, jonka tavoitteena on vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeuksia palveluissa ja määritellä selkeästi itsemääräämisoikeuteen liittyvät rajoitukset. Prosesseja voi seurata päihdeasiamiestoiminnan sivuilla, jonne tulee niitä koskevaa ajantasaista tietoa. 

  1. Laaditaan päihdestrategia ehkäisevän työn edistämiseksi sekä päihdepalvelujen kokonaisuuden yhteensovittamiseksi

Päihdepalveluiden asiakkaiden kannalta tärkeä tavoite on etenkin päihdepalvelukokonaisuuden yhteensovittaminen, johon kuuluvat ennalta ehkäisevät, kuntouttavat ja haittoja vähentävät palvelut.  Kaikkia näitä toimia ja palveluita tarvitaan tasapainoiseen päihdetyöhön, mutta yhteistyötä tai koordinaatiota näiden sektorien kesken ei aina ole. Sama koskee perus- ja erityispalveluiden toimintaa, joille molemmille kuuluu päihdeongelmien hoito.

Edunvalvonnassa näkyy, kuinka palveluiden puute tai niiden viivästyminen toisaalla aiheuttaa pahimmillaan kuormituksen toisaalla: esimerkiksi hidas vieroitukseen pääsy kuormittaa päivystyksiä ja ensihoitoa. Toisaalta päihdeongelmista kärsiviä ohjataan peruspalveluista herkästi erikoispalvelujen piiriin, vaikka vastuu ongelmien hoidosta kuuluu myös niille.

Asiakkaan hoitoa koskevien oikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää, että palveluja tuottavilla kunnilla tai maakunnilla on käytössään riittävä valikko erilaisia palveluja avokuntoutuksesta laitoskuntoutukseen.

  1. Huumehoitoa tehostetaan ja käytön haittoja vähennetään laatimalla poikkihallinnollinen valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta

Eräs huumehoitoon liittynyt ongelma on ollut vieroitus- ja opioidikorvaushoidon pitkät arviointi- ja jonotusajat. Pääkaupunkiseudulla vieroitukseen voi joutua jonottamaan useamman viikon. Korvaushoidon arviointi voi taas kestää useamman kuukauden, jonka jälkeen alkaa vasta jonottaminen hoitoon, joka saattaa viedä useamman kuukauden. Vakavan päihdeongelman olleessa kyseessä tämä on pitkä aika.

Opioidikorvaushoidon toteutukseen liittyviä tyypillisiä ongelmia ovat olleet erilaiset hoitosopimusrikkomukset, joita on sanktioitu paikoitellen terveydenhuoltolain vastaisesti, kuten katkaisemalla potilaan hoito tai epäämällä tältä lääke. Toisaalta hoitokäytännöt vaihtelevat kunnittain, ja jopa klinikoittain, ja kokonaiskuvan muodostaminen on vaikeaa. Korvaushoitoa säätelevän asetuksen     ( 33/2008)  mukaan hoidon on perustuttava suunnitelmaan. jossa lääkehoidon lisäksi määritellään hoidon tavoite, potilaan muu lääketieteellinen ja psykososiaalinen hoito, kuntoutus ja seuranta. Tässä on ollut paikoitellen puutteita varsinkin psykososiaalisen hoidon osalta.

Järjestöt ovat nostaneet esille myös huumeongelmaisten huonoa kohtelua palveluiden piirissä. Tähän ongelmaan on puututtava osana hallitusohjelmassa esiintyvää laajempaa tavoitetta parantaa palveluiden oikeudenmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta.

  1. Päihdeäitien ja päihdeperheiden riittävät palvelut ja kuntoutus turvataan

Pääsy tarpeen mukaisen avun, tuen ja hoidon tarpeen piiriin on turvattava lainsäädännön mukaisesti. Perustyössä, jota tehdään kunnissa ja maakunnissa, tärkeässä roolissa on etenkin eri palveluiden – päihdehoito, lastensuojelu ja perhepalvelut – välinen yhteistyö ja yhteneväinen käsitys perheen tilanteesta. Näin ehkäistään edunvalvonnassa näkyviä konflikteja. Asiakkaiden oikeuksien kannalta on tärkeää, että äitien ja perheiden seurantaan liittyvissä toimenpiteissä, kuten huumetestauksissa, huolehditaan perusoikeuksien toteutumisesta ja riittävästä tiedonsaannista

  1. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumista edistetään.

Asumiseen liittyvät tutkimukset ja selvitykset ovat nostaneet epäkohtana esille asumisvaihtoehtojen ja kuntoutumista turvaavan riittävän turvallisen ja vakaan ympäristön puutteen. Myös päihde- ja asumispalveluiden tekemässä yhteistyössä on ollut puutteita ja jatkumo kuntoutuksesta asumiseen ei ole aina toiminut.

Hallitusohjelmassa on tavoite poistaa asunnottomuus kahdessa vaalikaudessa. Tätä tulisi tukea panostamalla päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittämiseen ja riittävään resurssointiin. Varsinkin kaikkein pitkäkestoisin asunnottomuus on yhteydessä vakaviin päihdeongelmiin.

  1. Rikollisuutta ja rikosten uusimista ehkäistään monipuolisin keinoin.

Tarkoitus on tiivistää etenkin poliisin hoitoon ohjausta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen ja rikoksentorjunnan välistä yhteistyötä. Hyvin toteutettuna tämä palvelee kaikkein vakavimmista päihdeongelmista kärsivien asiaa, joiden saamia sakkotuomioita muunnetaan tälle hetkellä vankeusrangaistuksiksi ilman riittävää tukea ja kuntoutusta.

Lopuksi: Perus- ja ihmisoikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen koskee myös päihdeongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä

Päihteet liittyvät monella tapaa laajempaan yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja syrjäytymiseen, joita istuva hallitus haluaa vähentää. Tällä hetkellä Suomen kehityksessä on paikoitellen huolestuttavia piirteitä, jotka tulisi ottaa vakavasti toimenpiteitä mietittäessä.

Kesäkuun alussa ilmestyneessä Euroopan huumevuosiraportissa kiinnitettiin huomiota Suomen huumausainekuolemiin, joihin kuolee maassamme suhteessa muuhun Eurooppaan paljon nuoria, alle 30-vuotiaita, ihmisiä. Huumeet ovat alle 30-vuotiaiden toiseksi yleisin kuolinsyy. Erityisen huolestuttavaa on, että kuolemat ovat yhteydessä kasautuneeseen sosiaaliseen huono-osaisuuteen.

Palveluiden kehittämisen lisäksi päihdeongelmat ja niihin puuttuminen on nähtävä perus- ja ihmisoikeuskysymyksinä. Päihdeongelmista kärsivillä on oikeus hyvään sosiaali- ja terveydenhuoltoon eikä heitä saa syrjiä palveluissa tai sulkea niistä ulos päihteiden käyttönsä vuoksi. Hallitusohjelman kirjaukset perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamisesta ja oikeudenloukkauksiin puuttumisesta koskevat myös heitä.

Blogitekstit

Syksyn 2018 toimintaa ja tulevaisuutta päihdeasiamiehen näkökulmasta

Päihdepalvelujen organisointi vaihtelee eri kunnissa. Tehtävä voi olla kokonaan kunnan omassa hallussa tai sitä voivat tehdä yksityiset toimijat. Mahdollista on sekin, että työ jakaantuu usean toimijan kesken. Kunta kuitenkin kantaa vastuun palvelujen järjestämisestä ja päättää, millä tavalla asiat juuri heillä hoidetaan. Toiminnan monimuotoisuuden takia päihdeasiamiestoiminnan matkojen kohteet ovat vaihdelleet. Useimmiten on kuitenkin käyty kunnissa tai uusilla sote-alueilla, tavattu päihdetoiminnan vastuuhenkilöitä ja hoitohenkilökuntaa. Kunnan ja päihdeasiamiestoiminnan välisessä vuoropuhelussa on käsitelty päihdeasiakkaan asemaa ja oikeuksia ja käytännön ongelmatilanteita. Tieto on kulkenut suuntaan jos toiseenkin, toki vaarantamatta asiakkaiden tietosuojaa.

Päihdeasiamiestoiminnan edunvalvonnalliset jalkautumiskierrokset ovat kohdistuneet myös päihdehoitolaitoksiin eri puolilla Suomea, kun ne ovat sopivasti osuneet kuntavierailujen yhteyteen.

Samojen matkojen yhteydessä päihdeasiamiestoiminta, Ehytin aikuistoiminnan suunnittelijalla vahvistettuna on pitänyt koulutustilaisuuksia päihdetyöntekijöille, järjestötoimijoille ja vapaaehtoisille. Tilaisuuksissa on käyty läpi päihdetyöhön liittyvää lainsäädäntöä, toimintamalleja ja ongelmia. Samalla on luotu kontakteja laajasti: päihdeasiamiestoiminnan ja kuulijoiden välille sekä paikallisten kuulijoiden kesken.

Kierroksen päätteeksi päihdeasiamiestoiminta järjesti vielä joulukuun puolivälillä kaksipäiväisen edunvalvontaosaajakoulutuksen, jonka tavoitteena oli saada paikalliselle lähitasolle toimijoita kohtaamaan päihdeongelmista kärsiviä ja ohjaamaan heitä eteenpäin avun saamiseksi. Koulutukseen osallistui päihdetoimijoita hoitajista vertaisasiantuntijoihin. Päivien aikana käytiin läpi vapaaehtoistyötä, hoitoon hakeutumiseen liittyvää tuen tarvetta, ensihuolta ja lainsäädäntöä. Lisäksi ideoitiin yhteisvoimin koulutukselle jatkoa, sellaista mikä mahdollisimman hyvin täyttäisi tehtävänsä.

Ensi vuonna näköpiirissä on ainakin edunvalvontaosaajakoulutuksen jatko-osa, mutta myös tutustumis- ja konsultointikäyntejä useissa uusissa kunnissa ja sote-alueilla, joihin tänä vuonna ei ennätetty.

Kuntien sijasta tulevaisuudessa oma roolinsa päihdetyössä on 18 maakunnalla. Sote-uudistus etenee ja päihde- ja mielenterveyslainsäädäntö kehittyy. Kaikkia muutoksia on seurattava erityisen huolellisesti päihdeasiakkaiden edunvalvonnan näkökulmasta. Muutokset ovat haasteellisia kaikille tämän alan toimijoille kaikilla tasoilla.

Blogitekstit

Vuoden 2008 hyvä päätös

Karuja vaihtoehtoja oli kaksi kappaletta:

  1. Juot ja kuolet
  2. Lopetat juomisen ja säilyt hengissä

Mauri valitsi jälkimmäisen ja selviytymiskeinokseen AA:n. Siellä hän kävi säännöllisesti kerran viikossa 6–7 vuotta. Alku oli vaikeaa ja Mauri uskoo, että niin se on kaikille. Juominen itsessään on hankala asia, mutta kaikki arkiasiat ovat vielä pahemmassa jamassa. Sekaisin ovat työasiat, raha-asiat, perheasiat, kotiasiat jne. Kaikkea ei todellakaan saa heti kuntoon, mutta tärkeää on, että osaa lähteä liikkeelle oikeassa järjestyksessä. Raittiina pysytteleminen on ensimmäinen asia ja muut tulevat vähitellen sen jälkeen. Periksi ei saa antaa. Mauri korostaa, että tässä kohtaa pitää olla itsekäs. Alkoholiin ei pidä koskea kenenkään mieliksi eikä peli-iltaan kannata lähteä, kun siellä tunnetusti juodaan. Kun asiat alkavat sujua, mistään tarpeellisesta ja elämää rikastuttavasta ei tarvitse luopua. Maurin mukaan raittius itsessään antaa ohjeet jatkoelämälle. Kaveripiiri vaihtuu, kun vanhat ryyppykaverit jäävät taakse. Läheiset alkavat kunnioittaa luottamuksen lisääntyessä. Samassa tahdissa itsetunto paranee ja raitistunut tuntee olevansa kuten muutkin. Onnistuminen on sitä, että oman itsen lisäksi myös perhe ja ystävät ovat tyytyväisiä.

Mauri on kiitollinen saamastaan avusta AA:sta. Hänen mielestään eetterissä tulisi entistä enemmän korostaa sitä, että ihminen voi hyvin elää ilman alkoholia. AA:n tilaisuuksissa vertaistuki oli ensimmäisistä kerroista lähtien voimakasta. Mauri koki kuuluvansa joukkoon. Muilla oli samat lähtökohdat ja samat ongelmat. Tuntui, että ”he puhuvat minun suullani”. Tärkeältä tuntui myös se, että kaikki olivat samalla viivalla ja jokaisella oli oma puheenvuoro; kukaan ei ollut toisen yläpuolella. Tukea ja apua annettiin loppuun asti. Tapaamisten välillä Maurille soitettiin ja hänestä kannettiin huolta. Maurilla ja hänen AA-kavereillaan oli tapana lähteä autolla eri paikkakunnille ja eri ryhmiin. Se antoi oman lisämausteensa käynteihin ja tutustutti uusiin ihmisiin. Tervehtymisen edetessä Mauri mietti pitkään, pystyisikö harventamaan käyntejä ja edelleen pärjäämään. Kokeiltuaan hän huomasi, että viikon käyntivälejä voi pidentää. Yhä edelleen hän käy AA-tapaamisissa silloin tällöin ja pitää yhteyttä vanhoihin tuttuihin.

Alkusyksystä 2018 Mauri koki, että omat asiat ovat todella hyvin ja hyvää voisi jakaa. Hän alkoi selvittää mahdollisuuksia lähteä auttamaan alkoholiongelmien kanssa painiskelevia. Hän päätyi internetissä Ehytin sivuille ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Heti löytyi sopivaa toimintaa Tampereelta Elokolon kohtaamispaikalta ja asunnottomien yöstä. Tähän mennessä Mauri on ollut Tampereella kahdessa vertaistoimijoille tarkoitetussa koulutuksessa ja kalenteriin on merkitty ensihuolikoulutus tammikuulle. Kotipaikalla Hämeenkyrössä ei tällä hetkellä ole matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, mutta puskaradio on toiminut ja Mauri auttaa alkoholiongelmista kärsiviä kahdenkeskisin keskusteluin. Toki ensin piti uskaltautua kertomaan, että on mukana vertaistukitoiminnassa. Auttajan rooli löytyi ja se tuntui heti omalta.

Tarinat