Sosiaalihuoltolain uudistus heikentäisi asiakkaiden oikeuksia ja yhdenvertaisuutta
Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä sitä, että epäselvää sääntelyä pyritään selkeyttämään ja neuvonnan sekä ohjauksen saatavuutta sekä hyvinvoinnin edistämistä väestötasolla vahvistamaan. On myös tärkeää, että lakiesitys huomioi erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden aseman. Päihdetyön erityisten palveluiden säilyminen lainsäädännössä on perusteltu ratkaisu.
Lakiesitys herättää kuitenkin huolta asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta sekä sosiaalihuollon yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta. Esityksessä ehdotetaan lakisääteisten palvelujen vähentämistä, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevän tuen heikentämistä, asiakasprosessin keventämistä sekä moniammatillisten rakenteiden purkamista. Lisäksi erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän pätevyysvaatimuksia esitetään väljennettäväksi ja tiettyjä asiakasmaksuja korotettavaksi. Hyvinvointialueiden harkintavalta sosiaalihuollon järjestämisessä kasvaisi merkittävästi, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.
Merkittäviä muutoksia lakisääteisiin palveluihin
Lakiesityksen mukaan sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta toteutettaisiin jatkossa ensisijaisesti suhteessa sosiaalipalveluihin. Päihdeasiamiestoiminta korostaa, ettei asiakkaan oikeus tarvittaviin palveluihin saa heikentyä tilanteissa, joissa sosiaalityö tai sosiaaliohjaus yksin ei vastaa asiakkaan tuen tarpeisiin.
Kasvatus- ja perheneuvontaa esitetään poistettavaksi lakisääteisistä palveluista. Kyse on ennaltaehkäisevästä, matalan kynnyksen palvelusta, jolla tuetaan vanhemmuutta ja turvataan lapsen hyvinvointia. Varhainen tuki ehkäisee perheiden tilanteiden kriisiytymistä. Tilalle tulisi uusi lapsiperhepalvelu, mutta epäselväksi jää, miten kasvatus- ja perheneuvonnan monitieteellinen osaaminen, menetelmät ja työmuodot sisällytetään uuteen palveluun siten, että palvelu olisi jatkossakin asiakkaille laadukas ja riittävä.
Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen herättää huolta. Palvelu on tarkoitettu ihmisille, joilla on merkittäviä työ- ja toimintakyvyn rajoitteita ja jotka tarvitsevat tukea sekä arjen hallintaan, että työelämävalmiuksien vahvistamiseen. Palvelun yhtenä tavoitteena voi olla esimerkiksi päihdekuntoutuksen tukeminen. Riskinä on, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät palvelujen ulkopuolelle, joka voi johtaa ongelmien syvenemiseen ja esimerkiksi päihteiden käytön lisääntymiseen.
Huolta aiheuttaa myös päihde- ja riippuvuustyön poistaminen sosiaalihuollon palveluluettelosta. Tämä voi lisätä epäselvyyttä palvelun järjestämisvelvollisuudesta ja vaarantaa asiakkaiden oikeuksien toteutumisen. Myös mielenterveyden edistämistä ja ehkäisevää päihdetyötä koskeva pykälä esitetään kumottavaksi. Tilalle ehdotettu yleisluonteinen pykälä ei enää yksilöisi tuen tarpeita, joten epävarmaksi jää, ohjaako sääntely riittävällä tavalla ehkäisevän päihdetyön toteuttamista hyvinvointialueilla ja kunnissa. Järjestämisvastuuta ja asiakkaan oikeuksia koskevien säännösten tulee olla lainsäädännössä yksiselitteisiä ja hyvinvointialueita selkeästi ohjaavia ja velvoittavia.
Lakisääteistä asiakasprosessia ja kirjaamisvelvoitteita ei tule heikentää
Päihdeasiamiestoiminta ei kannata sosiaalihuollon lakisääteisen asiakasprosessin keventämistä. Arviointi muodostaa perustan sosiaalihuollon järjestämiselle. Asiakkaalla tulee jatkossakin olla oikeus huolelliseen palvelutarpeen arviointiin, jossa selvitetään oikeutensa, toimenpide- ja palveluvaihtoehdot sekä niiden vaikutukset.
Myös asiakassuunnitelman laatiminen tulee lähtökohtaisesti säilyä velvoittavana. Asiakassuunnitelma kokoaa yhteen asiakkaan tuen tarpeet, tarvittavat toimenpiteet ja palvelut sekä konkretisoi työskentelyn tavoitteet ja aikataulun. Suunnitelma toimii hallintopäätösten perustana ja mahdollistaa palvelujen yhteensovittamisen sekä tavoitteiden toteutumisen seurannan.
Kirjaaminen on keskeinen sosiaalihuollon tiedon tuottamisen väline. Ilman riittävää dokumentointia työn vaikuttavuutta ei ole mahdollista osoittaa. Riittävä kirjaaminen on välttämätöntä myös asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta.
Asiakasmaksujen korotuksilla kielteisiä vaikutuksia
Lakiesityksessä esitetään korotuksia pitkäaikaisesta ympärivuorokautisesta palveluasumisesta, pitkäaikaisesta laitoshoidosta sekä jatkuvasta ja säännöllisestä kotiin annettavasta palvelusta perittäviin maksuihin. Korotuksilla on aina kielteisiä vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon, ja ne lisäävät myös lapsiperheiden taloudellista kuormitusta. Korotukset voivat muodostua esteeksi palveluihin ja hoitoon hakeutumiselle.
Päihdeasiamiestoiminta kannustaa hyvinvointialueita hyödyntämään lainsäädännön tarjoamia suojakeinoja, kuten maksujen alentamista tai perimättä jättämistä sekä toimeentulotuen myöntämistä asiakasmaksuihin, jotta asiakasmaksujen korotukset eivät johda kohtuuttomiin tilanteisiin.
Erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeisiin vastattava riittävällä ammatillisella osaamisella
Päihdeasiamiestoiminta pitää hyvänä, että erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita koskevaa sääntelyä selkeytetään ja kootaan samaan pykälään. Huolestuttavaa kuitenkin on, jos pykälään ei sisällytetä tuen tarpeiden syitä, kuten esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöä ja riippuvuuskäyttämistä. Tämä jättää merkittävää tulkinnanvaraa, mikä voi johtaa alueellisesti vaihteleviin käytäntöihin ja asiakkaiden eriarvoiseen kohteluun.
On kannatettavaa, että lakiin lisätään säännös sosiaalityöntekijän vastuulla olevista asiakkuuksista niiden edellyttämän erityisen osaamisen perusteella. Lakiesityksessä kuvatut erityiset tehtävät vastaavat pääosin erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeita. Huolestuttavaa kuitenkin on, että erityistä tukea tarvitsevien täysi-ikäisten asiakkaiden omatyöntekijän ammatillisia kelpoisuusvaatimuksia esitetään kevennettäväksi. Asiakasturvallisuuden ja sosiaalihuollon laadun varmistamiseksi kaikkien erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden omatyöntekijänä tulisi jatkossakin toimia sosiaalityöntekijä.
Riskinä alueellisen eriarvoisuuden kasvu
Lakiesitys lisäisi hyvinvointialueiden harkintavaltaa sosiaalihuollon järjestämisessä niin palveluiden, työtapojen, menetelmien, ammatilliseen osaamisen ja monialaisuuden toteuttamisen osalta. Riskinä on, että hyvinvointialueet vähentävät tai kaventavat sellaisia palveluja, työtapoja ja -menetelmiä, osaamista ja moniammatillisia rakenteita, joiden toteuttaminen ei enää perustu riittävän velvoittavaan sääntelyyn.
Säästötavoitteet vaikuttavat myös sosiaalihuollon henkilöstöresursseihin ja sitä kautta oikea-aikaisen ja tarpeenmukaisen tuen saatavuuteen. Koska hyvinvointialueiden taloudelliset ja henkilöstöresurssit vaihtelevat jo nykyisin merkittävästi, uudistus voi lisätä alueellista eriarvoisuutta entisestään ja johtaa siihen, etteivät asiakkaat saa yhdenvertaisesti tarpeitaan vastaavaa sosiaalihuoltoa.
Hyvinvointialueiden resurssit ja valmiudet toteuttaa lakiesityksen vaatimia laajoja muutoksia vaihtelevat merkittävästi, mikä voi myös lisätä alueellista eriarvoisuutta. Muutosvaiheessa riskinä on palvelujen saatavuuden heikkeneminen ja tuen viivästyminen. Valvonnalla on tärkeää varmistaa, etteivät hyvinvointialueiden omat ohjeistukset tai rakenteelliset ratkaisut entisestään heikennä asiakkaiden oikeutta tarvittaviin palveluihin ja tukeen.
Vaikutusarviointi on puutteellista
Lakiesitys ei anna kaikilta osin riittävää kuvaa uudistuksen vaikutuksista, eikä eri muutosten yhteisvaikutuksista. Esityksestä välittyy vaikutelma, että kyse on ennen kaikkea säästöjä tavoittelevasta uudistuksesta, jota saatetaan voimaan liian nopealla aikataululla ilman riittävää vaikutusten arviointia.
Perusteellisemmin tulisi tarkastella yhteisvaikutuksia suhteessa muuhun sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Toimeentuloturvan heikennykset, sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkaukset sekä muutokset sosiaali- ja terveyspalveluihin voivat samanaikaisesti toteutettuina lisätä ihmisten tuen tarvetta ja kuormittaa palvelujärjestelmää merkittävästi.
Vaikutuksia tulisi arvioida myös asiakkaiden oikeuksien toteutumisen, sosiaalihuollon yhdenvertaisen saatavuuden sekä pitkän aikavälin kustannusvaikutusten näkökulmasta. Lyhyen aikavälin säästötoimet voivat heikentää riittävän ja oikea-aikaisen tuen ja palveluiden saatavuutta, mikä lisää raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Tämä heikentää uudistuksen kokonaisvaikuttavuutta sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta.
Sosiaalihuollon asiakkuudessa on noin 800 000 ihmistä, joten uudistuksella on laajoja vaikutuksia ihmisten arkeen ja oikeuksiin. Erityistä huolta aiheuttaa se, että ehdotetut heikennykset kohdistuisivat samoihin ihmisryhmiin, joihin on jo aiemmin kohdistettu sosiaaliturvan leikkauksia.
Sosiaalihuollon kehittämistarpeet liittyvät erityisesti palveluiden sisällölliseen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen, rakenteellisten esteiden purkamiseen ja palvelujärjestelmän selkeyttämiseen sekä moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseen. Näitä tavoitteita voidaan edistää ilman asiakkaiden oikeusturvaa turvaavan sosiaalihuoltolainsäädännön heikentämistä.