Hallitusohjelman mukaisesti mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuutta parannetaan ja lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön. Hallitusohjelman tavoite on kannatettava, mutta ristiriitainen järjestörahoituksen leikkausten kanssa. Terapiatakuun toteuttaminen tuo lisää painetta sosiaali- ja terveyspalveluille ja tässä kokonaisuudessa järjestöissä tehtävä julkisia palveluita tukeva ja täydentävä työ on ensisijaisen tärkeää.
Terapiatakuun lisäksi tulee panostaa lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyyn ja puuttua ongelmien taustalla oleviin juurisyihin. Pohja mielenterveydelle rakennetaan lapsuudessa, jolloin vanhempien ja perheiden rooli lasten hyvinvoinnissa on keskeinen. Vanhemmuutta tukevia sosiaali- ja terveyspalveluita tulee olla saatavilla oikea-aikaisesti ja riittävässä laajuudessa. Lapsiperheköyhyys koskettaa joka yhdeksättä lasta. Köyhyys on yksi lasten mielenterveysongelmien juurisyy ja siihen puuttumalla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten henkistä hyvinvointia.
Päihteiden käyttö lisää sekä käyttäjän että läheisten psyykkisten oireiden ja mielenterveyden häiriöiden riskiä. Suomessa on 89 000 alaikäistä lasta, joiden toisella tai molemmilla biologisilla vanhemmilla on jossain vaiheessa ennen lapsen täysi-ikäisyyttä vakava päihdeongelma. Vanhemman päihdeongelma kasvattaa lapsen mielenterveysongelmien riskiä. Nuorten miesten ahdistus voi näkyä päihteiden käyttönä ja syrjäytymisenä. Alle 30-vuotiaiden huumekuolemat kytkeytyvät usein mielenterveysongelmiin. Kuntien vastuulla on edistää hyvinvointia ja terveyttä sekä toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä eri hallinnonaloilla. Hyvinvointialueilla tulee olla tarjolla riittäviä ja oikea-aikaisia mielenterveyspalveluita sekä päihde- ja riippuvuuspalveluita päihdekuntoutuksena ja -hoitona. Mielenterveydenhäiriön ja päihdeongelman yhtäaikaisuus ei saa olla esteenä tarvittavan tuen ja hoidon saamiseen molempiin ongelmiin.
Terapiatakuussa tarjottavan tuen tulee perustua lapsen ja nuoren tarpeeseen, eikä yksinomaan ennalta rajattuun menetelmävalikoimaan. Tavoitteena tulee olla, että jokainen tukea tarvitseva lapsi ja nuori saa apua. Terapiatakuun toteuttamisessa tulee huomioida lasten ja nuorten moninaisuus, eikä tiukka menetelmälähtöisyys välttämättä tue yhdenvertaisuutta.
Toteutuakseen käytännössä lasten ja nuorten terapiatakuu edellyttää riittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja. Lain toimeenpano ja alueellisen yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii kansallista ohjausta. Terapiatakuun saatavuudesta, riittävyydestä ja alueellisesta yhdenvertaisuudesta on tärkeää kerätä systemaattisesti tietoa. Terapiatakuun toteutumista ja vaikuttavuutta tulee seurata myös keräämällä lapsilta ja nuorilta sekä heidän läheisiltään palautetta. Kokemustietoa tulee analysoida ja hyödyntää lain toteutumisen valvonnassa.