Päih­de­pal­ve­luis­ta sääs­tä­mi­nen ei ole oi­keu­den­mu­kais­ta

Reilu vuosi sitten hyvinvointialueiden toiminta käynnistyi jo valmiiksi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Nyt rajalliset resurssit pakottavat hyvinvointialueita uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita sekä priorisoimaan palveluita. Pakko on kuitenkin huono lähtökohta onnistuneille muutoksille.

Kirjoittaja:Marja Marttila

EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta on valtakunnallista edunvalvontaa, jonka tehtävänä on varmistaa päihteitä ongelmallisesti käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä etujen ja oikeuksien toteutuminen. Sote-uudistuksen hyvistä tavoitteista huolimatta hyvinvointialueilta tietoomme kantautuneet ongelmat koskevat edelleen pääsääntöisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin pääsyä sekä kohtelua palveluissa.

Hyvinvointialueiden säästöohjelmissa ollaan nyt vähentämässä muun muassa päihdepalveluiden laitospaikkoja, ostopalveluiden käyttöä sekä päihdekuntoutujien ympärivuorokautisia asumispalveluita (IL 4.2.2024).

Heikennyksiä ei tulisi kohdentaa jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin. On myös huolestuttavaa, jos palveluiden priorisoinnissa eri asiakas- ja potilasryhmiä arvotetaan jo lähtökohtaisesti eri tavoin. Kun kyse on erityistä tukea tarvitsevista asiakkaista, tulee huomioida myös eettiset periaatteet ja oikeudenmukaisuus. Enemmän tukea heille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.

Päihdehoito on on subjektiivinen oikeus, jota ei voi ohittaa talouteen vedoten. Viime kädessä valtio on vastuussa hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyydestä ja siitä, että lainsäädäntö ja ihmisoikeudet toteutuvat.

Sote-palveluiden muutoksissa tulisikin olla vahvempaa kansallista ohjausta, jotta koko väestölle voidaan taata yhdenvertaiset palvelut. Lisäksi tehtävien ratkaisujen pohjaksi tarvitaan tutkittua tietoa ja vaikuttavuuden sekä vaikutusten arviointia.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Kalevassa 11.2.2024