Sovittelun on aina perustuttava vapaaehtoisuudelle. Jos uhri ja tekijä ovat lähisuhteessa, voi olla vaikeaa selvittää, onko uhri antanut suostumuksensa sovitteluun vapaaehtoisesti. Lähisuhdeväkivallan tekijällä on usein yliote uhrista, jolloin uhri ole tasavertaisessa asemassa väkivallantekijän kanssa.
Sovittelu voi vaarantaa uhrien oikeusturvan toteutumisen. Lähisuhdeväkivalta on rikos. Sovittelun ei tulisi korvata rikosoikeusprosessia. Tutkimuksen mukaan sovittelu ja sopimukseen suostuminen johtavat kuitenkin tyypillisesti syyttämättäjättämispäätökseen eli toimenpiteistä luopumiseen rikosprosessissa.
Sovittelukieltoa tulisi arvioida ensisijaisesti lähisuhteen, ei asianomistajuuden, perusteella. Jos asianomistajarikokset rajataan sovittelukiellon ulkopuolelle, on riskinä, että sovitteluun ohjautuu jatkossakin lähisuhdeväkivaltaa.
Väkivalta ja alkoholi kytkeytyvät yhteen. Runsas alkoholin käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä ja vaikuttaa väkivallan uusiutumiseen, vakavuuteen ja seurauksiin. Alkoholin saatavuuden kasvu on yhdistetty myös lähisuhdeväkivallan määrään ja oletettavaa on, että lähisuhdeväkivallan uhrien määrä nousee, jos alkoholin saatavuutta edelleen helpotetaan. Poliittisen päätöksenteon tulee pohjautua tutkittuun tietoon, vaikutusten arviointiin ja pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Vaikutusarvioinnilla tulee varmistaa, ettei alkoholilain uudistuksilla ole ennakoimattomia ja ei-toivottuja vaikutuksia.
Lähisuhdeväkivallan osapuolille tulee olla tarjolla yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia palveluita ja tukea. On huolestuttavaa, että hallitus on kohdentamassa merkittäviä säästötoimia sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen tekemään työhön, että hyvinvointialueiden tuottamiin sosiaalipalveluihin. Myös tältä osin on tärkeää tuottaa tietoa säästötoimien konkreettisista vaikutuksista ihmisten arkeen.